Uusperheen ongelma...

Mulla oli sama tilanne ja lisäksi tiesimme, että yhteisiä lapsia ei tule muutoin kuin hedelmällisyyshoidon avulla.

Neljä kk seurustelun alkamisesta menimme klinikalle ja siitä parin kk päästä saimme toka kerralla onnistuneen siirron.

Yhteinen lapsemme on nyt 2½v rasavilli... miehen lapset taas mielettömän ihania ja " helppoja rakastettavia" , oma lapsi koettelee hermoja huomattavasti enemmän.



Jos sinusta tuntuu siltä, että olet valmis äidiksi, niin älä odota liian pitkään. Minä tulin äidiksi 36 vuotiaana.

Muistan kyllä sen ajan, kun en vielä ollut saanut lastamme. Itku silmässä olin miltei joka kerta kun miehen lapset lähtivät takaisin äitinsä luokse viikonlopun jälkeen. Yhteinen lapsemme vie paljon minun aikaa ja en pysty olemaan miehen lasten kanssa niin paljon kuin haluaisin. Kun emme saa enää lisää lapsia, olen todella onnellinen siitä että yhteisellä lapsellamme on sisaruksia.

Minä kyllä olisin valmis aloittamaan yrittämisen vaikka lyhyenkin seurustelun jälkeen, koskaan ei kuitenkaan voi olla varma, kestääkö juuri tämä ihmissuhde - tämä nykyinen suhde on kuitenkin hyvällä pohjalla, ollaan tunnettu jo ennen seurustelun aloittamista. Mutta mies tahtoo, että seurustelemme pidempään, ennen kuin yrittäminen aloitetaan. Tahtonee " varmistella" , ettei suhde heti kuihdu... Enkä halua painostaa, niin iso asia on kyseessä!

puhui samaan tyyliin, mutta kas kumma tapasikin elämänsä rakkauden, jonka kanssa alkoi hyvin pian tapaamisesta tekemään lapsia. Rakastunut mies ei suhtaudu noin.

Mies kyllä sanoo, että esim. noin vuoden seurustelun jälkeen voisi alkaa yrittää. Nyt oltu yhdessä pari kuukautta.

takana ja ex ei halunnut lapsia. Tunsin, että olin odottanut liian kauan " lupaa lapsen tekoon tai edes yrittämiseen" . Nykyinen mies ymmärsi kantani (vaikka oli edellisessä liitossa käynyt sterilisaatiossa).

Jokainen suhde on tietysti erilainen. Joskus tuntuu vaan siltä, että lapsi pitää tehdä silloin kun rakkauden liekki on kuumimmillaan, ei sitä suhteen kestoa pysty kuitenkaan varmistelemaan ja jos suhde katkeaa, on ainakin lapsi eikä tarvitse taas etsiä uutta miestä ja miettiä kestääkös tämä ja uskaltaako ehdottaa lapsen hankintaa.

Ihmiset muuttuvat, elämä heittää yllätyksiä... Koskaan ei voi olla varma, elääkö lastensa toisen vanhemman kanssa vielä sittenkin, kun lapset ovat isompia.



Mutta jos " tässä ja nyt" on suhde, jossa olo tuntuu hyvältä, miksipä sitä ei ns. käyttäisi hyväkseen? Lapsi on lahja, minä tahtoisin ottaa sen vastaan.



Äh, menikö sekavaksi...



ap

Vierailija:

Mies kyllä sanoo, että esim. noin vuoden seurustelun jälkeen voisi alkaa yrittää. Nyt oltu yhdessä pari kuukautta.

Lapsen tekeminen on kyllä sen verran iso asia, että odottaisin vielä suhteen vakiintumista. Miehesi on oikeassa.

hirvittävän väsynyt siihen pikkuvauva vaiheeseen (hänellä monta lasta parin vuoden välein syntyneitä), mutta sanoi myös sen että minullakin on oikeus haluta lapsia. Miehelläsi voi olla sama juttu?

Jos olet todella nuori, parikymppinen, niin ehkä jaksat odottaa vuoden? Minä en enää jaksanut odottaa :)

Vierailija:

Vierailija:

Mies kyllä sanoo, että esim. noin vuoden seurustelun jälkeen voisi alkaa yrittää. Nyt oltu yhdessä pari kuukautta.

Lapsen tekeminen on kyllä sen verran iso asia, että odottaisin vielä suhteen vakiintumista. Miehesi on oikeassa.

Kyllä minä odotan sen vuoden, jos se siitä on kiinni, mutta kurjaltahan se tuntuu nähdä samaan aikaan toisten onnea, josta itse haaveilee. Miehellä kun on jo lapsia, minulla ei, sattuu katsella vierestä, vaikka olenkin miehen puolesta onnellinen.



ap

lapsen yritystä. Nauti miehesi lasten seurasta ja siitä että miehelläsi on nyt vielä aikaa keskittyä lapsiinsa enemmän. Sinäkin voit luoda heihin kiinteämmän suhteen ja silloin ei ole vaaraa siitä että keskittyisit liikaa " omaasi" .

Jälkikäteen ajateltuna oli kyllä todella ihanaa, kun pystyi harrastamaan kaikkea lasten kanssa, yhteinen lapsemme on hyvin vaativa tapaus joten aikaa harrastuksille, miehen ja miehen lasten kanssa olemiselle ei ole kovin paljoa.

Minkä ikäiset lapset miehellä?



Jos olet vasta parikymppinen, niin ehkä jaksat odottaa... Minä en jaksanut enää odottaa :)

Tässä esim ajatuksia joita varmasti pyörii mielessäsi

- vertaako mieheni raskauttani edellisiin?

-Rakastaako mieheni lastamme yhtä paljon kuin esim esikoistaan/poikaansa?

-mieheni on käynyt tämän kaiken jo läpi, varmaan jo tylsää kaikki mikä minulle on uutta ja ihanaa?

Ei ole helppoa noi uusperhe kuviot. Miehelläsi on ne lapset aina ja ne eivät ole ilmaisia. Rahallisestikin kannattaa miettiä onko varaa hankkia lisää lapsia. Kulut ei pienene.

Vaikka kyllä se silti riipaisee sydämeen, kun voi vain haaveilla siitä omasta pikkuisesta, jota saisi pitää sylissään ja jolle tahtoisi sanoa ne kaikki kauniit sanat, josta tahtoisi pitää huolta niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä ja auttaa kasvamaan onnelliseksi ihmiseksi. Siitä vain haaveilee, että tuo kaikki olisi totta, vaikka nekin uhmaiät ja kiukunpuuskat.



Se on totta, että olen vasta parikymppinen. Vaan eihän se vauvakuume ikää katso. Nyt olisivat ne otollisimmat vuodetkin menossa... Kyllähän tämä ikä sen verran antaa turvallisuuden tunnetta, että vielä on vuosia aikaa saada lapsi. Se vain kaihertaa, että minä olisin valmis jo nyt. Eikä tästä tunteesta eroonkaan pääse, sydämessä tuntuu sellainen tyhjä kohta, jossa repii välillä todella kipeästi. Pitäisi oppia elämään tässä hetkessä ja nauttia siitä, mitä on. Mutta on se vauvakuume sen verran kumma juttu, että se vain tunkee mieleen, vaikka sitä hätistää pois.



ap

Lapsi on muutakin kuin raskausaika..... totta kai kyselin mieheltäni hänen exänsä raskauksista ja synnytyksistä jne. Mies kävi kanssani sitkeästi valmennuksessa, tosin meillä oli kyllä aika hilpeä olo kun muut olivat todella nuoria ja me kaks kääkkää siellä niiden joukossa, ja toinen ollut 4 synnytyksessä mukana. Minua jotenkin helpotti raskausaikana se, että homma mon miehelle tuttua ja hän ei pienistä hätkähdä. Samoin vauvan hoidon kanssa oli hyvä, että toinen meistä oli jo kokenut eri asioita... osasi sitten suhtautua meidän vauvaan (hänen aiemmat olivat olleet tosi helppoja ja yhteinen ei sitten ollutkaan) ja myös vauvan äitiin :)

Tottakai mies rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Enempi minä ajattelin niin että saako muualla asuvat lapset yhtä paljon huomiota kuin yhteinen.

Ja ei mies jaksanut hehkuttaa niin innolla kaikkia vauvajuttuja, mutta eipä tuo haitannut...

Elatusmaksuihin menee rahaa ihan hirveesti ja olemme taloudellisesti tiukoilla.... rakkautta riittää...

Vierailija:

Tässä esim ajatuksia joita varmasti pyörii mielessäsi

- vertaako mieheni raskauttani edellisiin?

-Rakastaako mieheni lastamme yhtä paljon kuin esim esikoistaan/poikaansa?

-mieheni on käynyt tämän kaiken jo läpi, varmaan jo tylsää kaikki mikä minulle on uutta ja ihanaa?

Ei ole helppoa noi uusperhe kuviot. Miehelläsi on ne lapset aina ja ne eivät ole ilmaisia. Rahallisestikin kannattaa miettiä onko varaa hankkia lisää lapsia. Kulut ei pienene.

Vierailija:

Tässä esim ajatuksia joita varmasti pyörii mielessäsi

- vertaako mieheni raskauttani edellisiin?

-Rakastaako mieheni lastamme yhtä paljon kuin esim esikoistaan/poikaansa?

-mieheni on käynyt tämän kaiken jo läpi, varmaan jo tylsää kaikki mikä minulle on uutta ja ihanaa?

Ei ole helppoa noi uusperhe kuviot. Miehelläsi on ne lapset aina ja ne eivät ole ilmaisia. Rahallisestikin kannattaa miettiä onko varaa hankkia lisää lapsia. Kulut ei pienene.

Kaksi ensimmäistä kohtaa eivät enää kaiherra mielessä ollenkaan, kolmas kohta ehkä hieman mietityttää. Se on totta, että mies on jo käynyt läpi nuo jutut, mitkä minä koen vasta ensimmäistä kertaa. Mutta en usko, että se vähentää yhteisen lapsemme arvoa. Ja onhan se miehellekin ensimmäinen kerta minun kanssani ;)

ap

Sisarusten (sisarpuolten) välille syntyy kiinteämpi yhteys jos ikäeroa on suht pieni.

Ikäeroa minäkin olen miettinyt, tässä tilanteessa pieni ikäero voisi toimiakin :) ap

tuttua on..

Itselläni ikää 33v ja vauvakuume on kova. Käytännön pakosta ollaan kuitenkin asuttu miehen kanssa ekat 1½v suhteestamme eri paikkakunnilla. Hiljattain ollaan muutettu yhteen. Naimisiin haluan ennen lapsen yritystä, nyt odottelen kosintaa :). Ja vauvaa en malttaisi odottaa! Onneksi mieskin haluaa lapsen pian, ja naimisiin.

Tietämättä muuta kuin tämän faktan miettisin miljoona kertaa kannattaako tämä miehen kanssa hommata lapsia?!! Todennäköisesti en lähtisi edes ulos. Sorry