Uusperheen ongelma...
Ongelma: Uusperhe, jossa miehellä on lapsia. Minulla ei, mutta vauvakuume on VALTAVA! Vielä ei ole " aika" lapsille, olemme olleet yhdessä vasta vähän aikaa. Miehen lapset ovat ihania, mutta sydämessä kirpaisee vähän väliä, kun ajattelen kaipuutani omiin lapsiini, joita ei vielä ole. Miehen lasten kanssa tulen toimeen, mutta eiväthän ne omia korvaa... Olo tuntuu kurjalta, kaipuu on niin suuri. Näen miehen ja lasten onnen ja heidän välisensä rakkauden - ehkä olen hieman kade, tosin olen myös onnellinen miehen puolesta, mutta satuttaa silti, kun jatkuvasti muistan oman ikäväni. Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia? Hyviä neuvoja, ajatuksia?
Kommentit (30)
Miten edes on mahdollista että miehesi on voinut asiasta selvitä ja ylipäätään luottaa kehenkään. Jos olisin miehesi en varmaan uskaltaisi hommata enää lisää lapsia enkä ainakaan niin pian kuin vuoden päästä. Rohkea mies on jos niin tekee, tosin voi kyllä mieli muuttua kun aika lähestyy.
aika tarkkaan. Varsinkin kun hänellä elämä on ollut pelkkää raskaus- ja vauvavaihetta... Ettei käy sitten niin, että kyllästyminen iskee teidänkin suhteeseen vauvan tulon myötä.
Yksi asia, mitä voit miettiä on myös se, että nyt teillä on meneminen aika vapaata. Kun teillä on yhteinen lapsi, vapaata aikaa ei juurikaan ole ja siihen vaikuttaa hyvin paljon myös se, että miehesi lapset käyvät teillä varmaankin vähintään joka toinen viikonloppu. Ainakaan me emme voi liikkua ja hankkia lapsenvahteja niin vapaasti kuin pariskunta, joilla on vain yhteisiä lapsia, vapaita viikonloppuja ei ole. Meillä tämä oli nopeudestaan huolimatta hyvin tiedostettua ja haluttua, mutta silti on välillä rasittavaa olla kotiäiti ilman vapaita :)
Ettet ala ajatella, että miehen entinen saa vapaita viikonloppuja vähintään joka toinen viikko ja lomaa lapsista kolme viikkoa vuodessa, kun sinä hoidat hänen lapsensa....
En tiedä, miten suhtautuisin, jos miehen lapset joskus haluavatkin sanoa minua äidiksi, koska en ole heidän äitinsä, vaan heillä on jo äiti. Etunimeni kelpaa mainiosti. Vaikka en tietenkään kieltäisi, jos he välttämättä tahtoisivat pitää kakkosäitinään, vaikka oudoltahan se tuntuisi, kun heillä kuitenkin on omakin äitinsä. Monimutkaista?
ap
Mutta kiitos tästä näkökulmasta :) :
Vierailija:
Yksi asia, mitä voit miettiä on myös se, että nyt teillä on meneminen aika vapaata. Kun teillä on yhteinen lapsi, vapaata aikaa ei juurikaan ole ja siihen vaikuttaa hyvin paljon myös se, että miehesi lapset käyvät teillä varmaankin vähintään joka toinen viikonloppu. Ainakaan me emme voi liikkua ja hankkia lapsenvahteja niin vapaasti kuin pariskunta, joilla on vain yhteisiä lapsia, vapaita viikonloppuja ei ole. Meillä tämä oli nopeudestaan huolimatta hyvin tiedostettua ja haluttua, mutta silti on välillä rasittavaa olla kotiäiti ilman vapaita :)
Ettet ala ajatella, että miehen entinen saa vapaita viikonloppuja vähintään joka toinen viikko ja lomaa lapsista kolme viikkoa vuodessa, kun sinä hoidat hänen lapsensa....
joskus nuoremmalta lipsahtaa äiti, mutta hän alkaa sitten itsekin nauraa sille :) Meillä miehen lapsi oli puolivuotias heidän erotessaan, eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia ja tutustuin mieheeni vasta noin puoli vuotta heidän eronsa jälkeen.
Miehesi kyllä varmaan kaipaa vähän vauvavapaata aikaa.... riippuu tietysti hänenkin iästä. (kakkonen)
Mieheni esikois tytär on aivan mahdoton!!! heti kun meille syntyi poika ja hänelle veli. Tyttären maailma muuttui.. Oli ollut ainut ja silmäterä yms. ex avovaimo terrorisoi kokoajan lapsen kautta.. Tämä on hirveää ja tuntuu että olisi helpompaa vaan häipyä pojan kanssa kuvioista... Olen itkenyt tämän asian tiimoilta, koska poika ei ikinä yllä siskonsa tasolle.. Puhunut olen tästä mieheni kanssa, mutta hän ei huomaa mitään.. Tyypillinen mies.
ex suhtautuu siihen, että miehellä on uusi perhe ja lapsia jonkun toisen kanssa. Jos tilanne on se, mitä ap sanoo eli ettei hän ole ollut ns. toinen nainen, niin ei kai siinä exällä ole mitään syytä purkaa kiukkuaan häneen.
Meillä miehen vanhin tytär on murkku ja hänellä on siihen ikään liittyen kaikkia juttuja, mutta ei suhtaudu minuun tai sisarpuoleensa mitenkään vihamielisesti. Miehen nuoremmat lapset suhtautuvat sisarpuoleensa todella hyvin, tappelevatkin samalla tavalla kuin keskenään :)
Ex suhtautui alussa nuivasti, mutta kun aloin odottaa ja lapsi syntyi, kaikki on mielestäni mennyt todella hyvin.
Oma lapseni sekä mieheni lapsi ovat ottaneet yhteisen lapsemme huomioon niin kuin täyssisarukset yleensä. Puolikkaita meillä ei ole kuin teoriassa. mustasukkaisuutta ei ole oikeastaan ollut, enemmänkin yöpeyttä. Tosin vanhemmilla lapsilla ja kuopuksella 8-9 vuotta ikäeroa.
niin olen miehen kanssa samaa mieltä siinä, että viisasta ehkä olisi vielä malttaa hetki sitä vauvan yrittämistä. (Jos taas miehen motiivina on pitää sinun mahdollisimman kauan lapsettomana eli kätevänä apuna ja lapsenlikkana hänen ex-perheensä lapsille, niin viisasta olisi keskustella niiden vauvanhankintasuunnitelmien vakavuudesta uudemman kerran.)
Itse olen sitä mieltä, että mitä suurempi ikäero miehen eri perheiden lapsilla sen parempi. Saavat miehen entisen perheen lapset ensin rauhassa olla pieniä ja sitten vastavuoroisesti saa teidän lapsenne rauhassa olla pieni ja nauttia isänsä huomiosta ja ihastelusta. Jos ikäero olisi kovin pieni eli ex-perheenkin lapset olisivat vielä melkein vauvoja ja tarvisivat paljon huolenpitoa, esim. vaippojenvaihtoa yms., kun teidän lapsenne syntyy, niin mitenkähän mieheltä riittäisi energiaa kaikkien lastensa täysipainoiseen hoitamiseen.
Ihan sinua ja sinun jaksamistasi ajatellen siinä voisi piankin käydä niin kurjasti, että tulisit hyvin surulliseksi ja katkeraksi, kun kokisit, että sinun synnyttämäsi lapsi ei saa tarpeeksi ihailua ja huomiota isältään. Ja se jos mikä on raastava tunne tuoreelle äidille, joka lapsensa isän kanssa haluaisi täysipainoisesti jakaa sen onnen ja ihastuksen, jonka yhteinen vauva vanhemmissaan herättää. Näillä aineksilla saa hyvin helposti aikaan melkoisen parisuhdekriisin, josta kuiville pääseminen voi olla rankkaa ja joskus mahdotontakin.
Jos sen sijaan isän lapsilla on suht paljon ikäeroa, niin että he ovat selkeästi lapsuuden aivan eri ikävaiheissa, niin he eivät kilpaile keskenään samanlaisesta huomiosta ja huolenpidosta. Isompien lasten kanssa tehdään aivan eri asioita kuin pikkulasten, ja isommat lapset myös ymmärtävät jo paremmin esimerkiksi sen, että vauvoilla on omat erityistarpeensa, jotka täytyy hoitaa juuri silloin kun niiden aika on.
Varmasti vaikea tilanne sinulla tällä hetkellä, kun haluaisit niin kovasti omiakin lapsia ja jakaa vanhemmuuden miehesi kanssa etkä vain sivusta seurata miehesi vanhempi-lapsi-suhdetta ex-perheensä lasten kanssa. Kannattaa varmasti uskaltaa harkita asioita ihan maltillisesti, mutta loppujen lopuksi tietysti tehdä juuri niin kuin itsestä oikeimmalta tuntuu.
Vierailija:
Mies kyllä sanoo, että esim. noin vuoden seurustelun jälkeen voisi alkaa yrittää. Nyt oltu yhdessä pari kuukautta.
Vierailija: