Miten luulette, etta miehenne parjaisi lastenne kanssa jos sinusta aika jattaisi. Mina luulen, etta isovanhemmat joutuisivat hoitamaan meidan lapset, miehelta puuttuu kaikki

luulen että jos mieheni kuolisi, en minä pärjäisi lasten kanssa....

Mieheni on niin pentu, että hän menisi varmaan äitinsä luokse, jos hänet jättäisin, joten kyllä tyttö isovanhemmille menisi. Ja mies siis kanssa =).



Mietinkin usein jättäväni mieheni, koska hänestä ei ole minulle mitään hyötyä. Päinvastoin, sotkee vaan ja minulla on vaan enemmän siivottavaa

Mies pärjäisi hyvin lasten kanssa(tosin siistijän tod näk palkkaisisi)minä olisin vastaavassa tilanteessa helisemässä.

Olenkin ilmoittanut, että jos joskus ajaudumme eroon, niin hän saa pitää lapset.Minun pääni ei kestäisi.

Samoin mä pärjäisin

tosin lapsilla voisi olla esim. vaatteet vähän sitä sun tätä. Ja oppisivat huolehtimaan enemmän asioista yksin, nyt minä huolehdin sellaisisesta, joka on miehen mielestä turhaa. - Mutta se voisi olla hyväkin.

Välillä tuntuu, että tuo mies hoitaa homman paremmin kuin minä :D

Ruokana olisi mäkki tms,ei koskaan siivoaisi,ei osaisi huolehtia lapsen lääkäreistä ym.Lista on loputon.

Ihminen venyy pakon edessä vaikka mihin. Se miten toimii nyt, ei kerro mitään siitä, miten toimisi esim. puolison kuoltua.

Mies ei halua kolmatta lasta, koska pelkää että kolmen kanssa ei pärjäisi. Toki leskeksi jääminen on epätodennäiköistä, mutta lapset tarvitsevat hoivaa ja huolenpitoa niin pitkään että kyllä sitäkin tilannetta kannattaa hetki miettiä kun lapsien lukumäärää miettii. Kuvitteleeko ne miehet, joiden vaimot täällä miehiään dissaavat pärjäävänsä jos jäisivät yksin? Miksi sellainen mies hankkii useamman lapsen?

Mutta epäterveellistä ruokaa lapset söisivät paljon enemmän kuin nyt, jos minua ei olisi. Sen tiedän, muuten uskon että mies muuttuisi pakon edessä ja alkaisi tehdä enemmän.

Ihminen venyy pakon edessä vaikka mihin. Se miten toimii nyt, ei kerro mitään siitä, miten toimisi esim. puolison kuoltua.

ihan pienenä, ei muista juuri äitiään. Isä pärjäsi ihan hienosti lapsen kanssa, tosin mieheni ollessa n 10 v meni uudestaan nainisiin, mutta liitto kesti alle vuoden ja sen jälkeen elelivät kahden (isommat sisarukset jo omillaan ennen äidin kuolemaa). Eheki heillä kauhean tarkkaan siivottu ( huomaan), mutta ei mikään kaaos, ruoka oli pöydässä ajallaan (usein mieheni teki alkuvalmistelut jo nuoresta) ja vaatteet oli puhtaat, siistit ja sopivat ja kengät kiilsi ( isänsä oli aika tarkka pukeutuja ja opetti poikansakin). Ja mieheni pääsi harrastamaan, isä vei kalaan (myöhemmin isä lenkkeili koiran kanssa, kun mies kavereiden kanssa kalasti yms) tai konsertteihin yms.

Eli uskoisin myös etttä mieheni pärjäsiis hyvin

Että ei välttämättä tarvi ees ajatella mitään worst case skenaarioo, vaan kuka tahansa meistä mammoista (varsinkin raskaana olevista) saattaa joutua melkeinpä koska vaan yllättäen vaikka muutamaksi viikksi sairaalaan.



Siis tuli mieleen, kun itse olin kolme viikkoa sairaalassa 100 km päästä kotoa ennenaikaisen synnytyksen uhan vuoksi, niin oli siinä miehellä hiki otsassa kun omien töiden lisäksi hoiti yksin 2-vuotiaan tyttäremme (no mummu ja pappa sai joskus otettua lapsen hoitoon) ja kaikki kotihommat, kauppareissut, lapsen viemiset ja haut jne. Muuten pärjäs hyvin, mutta kun vessan pesu oli näköjään ollut vähän liikaa vaan mun vastuulla :D

se pärjäisi. Mutta ihan sama kumpi kuolisi niin kyllä se raskasta olisi aikuiselle ja lapsillekin ihan aikataulusyistä. Kun on kaksi aikuista niin ehtii enemmän kuin yksin ja jos on yksin niin pitää joka paikkaan mennä koko köörin kanssa. Sitä privaattiaikaa /lapsi ei kyllä sen jälkeen olisi. Meillä ei ole isovanhempia, jotka voisi tulla avuksi.

Uskon kans että pärjäisi kyllä kun olisi pakko! Sen verran sisukas ja selkärankainen mies että en usko että se hylkäisi omia lapsiaan isovanhemmille tai muille, vaikka apua varmaan saisi ja ottaisi vastaan!

ja lapsesta huolehtimisessa ei eroa mitenkään minusta. Eli mulla ei ole minkäänlaista huolta tuossa asiassa. Mies on tarkempi ja huolellisempi ja velvollisuudentuntoisempikin kuin minä, joten käytännön asiat, hyvä ruokavalio ym. varmaan toteutuisivat paremminkin kuin minun vastuullani. Mutta jos nyt lähdetään väkisin hakemaan jotain ongelmakohtaa, niin miehelle hellyyden osoittaminen lapselle ja hassuttelu lapsen kanssa ei ole yhtä helppoa ja luontevaa kuin minulle. Eli vuorovaikutuksen lämpö ja hellyys vähenisivät varmaan :(

Silloin ei olisi kukaan kotona nipottamassa ja kyselemässä lapsilta heidän elämästään. Mies hoitaisi varmaan kaiken pakollisen mitä tarvitsee, mutta ei varmaan mitään erityistä spesiaalia ja lapset saisivat enemmän vain olla.

nyt kun lapsemme on jo 10 v. Silloin kun lapsi oli pieni, olisi varmasti tehnyt todella tiukkaa.

Muutenkin tulee aina välillä ihmeteltyä kun kuulee miehistä jotka eivät pärjää yksin omien lastensa kanssa. Ei kai ne lapset nyt sen enempää äidin lapsia ole kuin isänkään, varsinkin jos samassa osoitteessa asutaan?



Erilaista elämä varmaan ilman minua olisi, elelisivät täällä sitten kuuden miehen voimin. Ja apua mies varmasti tarvitsisi etenkin jos juuri nyt menehtyisin, nuorin viidestä on vielä täysimetyksellä oleva vauva.