Onko normaalia, jos 25-vuotias sinkkumies

Hyvä vaan jos on vanhempiensa kanssa niin hyvät välit.

mutta ehkä hitusen mammanpoikamaista. Mutta meitä on kuitenkin niin moneen junaan.

Minäkin kävin aikoinaan usein vanhemmilla, kun sieltä sai aina hyvää ILMAISTA ruokaa. Mulla oli aina rahat loppu enkä ole kaksinen kokki...

Ja jos joku väittää et se on normaalia niin mä sanon et varmaan on hyvin tavallista nykypäivänä.



Pojat ei aina jostain syystä tahdo päästä äideistään riittävän etäälle et saisivat omaa elämää ympärille. Tohon kuvioon on kyllä hyvin vaikea tai ainakin rasittavaa yrittää jonkun neisen päästä seurustelemaan tai kehittämään ainakaan mitään vakavampaa!!

Ja kuinkahan paljon äipän näkemykset miniä ehdokkaista sitten vielä vaikuttaa...huh yöks!



Mulla oli kerran poikaystävä yökylässä, jonka äiti soitti sille k.9.30 aamusta et eikö olis jo aika tulla kotiin syömään!! No se kaveri koki luonnollisen karsiuman mun elämästä.

Vaikka olen häntä 4 vuotta nuorempi, niin ei minun vanhemmat nyt niin keskeisellä sijalla ole enää elämässäni, että heistä tarvitsisi keskustella, vaikka olenkin köyhä opiskelija. Mies myös käyttää vanhempiensa autoa silloin tällöin, asuu heidän ostamassaan asunnossa (vanhemmat asuu itse samassa kerrostalossa, ovat rikkaita) ja käy lainailemassa esim. ruokatavaraa vanhempiensa kotoa. Minua on tämä ihmetyttänyt ja olen miettinyt, onko tämä enää laskettavissa normaaliksi.

vanhemmat ovat pilanneet hänet sillä hyysämisellä.

Miten voisin hienovaraisesti selvittää/kysellä asiasta? Mies myös käy joskus viikonloppuisin mökillä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa, ovat keskenään siellä pari päivää ym.. Tuntuu ettei miehellä ole oikein käytännön taitoja, ei esim. osaa keittää riisiä.

eri asia sitten, jos vanhemmat täyttää koko elämän ja esmes tyttöystävä jää hopealle!



Maailmassa on monia maita ja kulttuureja, jossa asutaan kotona aina avioliittoon asti ja itse henk. koht tunnen useita, jotka ovat muuttaneet omaan asuntoonsa vasta kolmikymppisenä häiden jälkeen... eivätkä he silti ole mitenkään " poikkeavia" kuten joku taisi ilmaista...



Suomessa pyritään lapset itsenäistyttämään aivan liian aikaisin ja kuvitellaan, että sitten kun kotoa muutetaan pois, niin sinne ei saisi enään olla yhteydessä lainkaan kun se on " mamista" ! Mihin se tilanne nyt yhtäkkiä muuttuu, edelleen ollaan lapsia ja vanhempia ja edelleen välittämisensä saa näyttää, ei se ole ollenkaan paha asia, päinvastoin!

Vierailija:

Suomessa pyritään lapset itsenäistyttämään aivan liian aikaisin ja kuvitellaan, että sitten kun kotoa muutetaan pois, niin sinne ei saisi enään olla yhteydessä lainkaan kun se on " mamista" ! Mihin se tilanne nyt yhtäkkiä muuttuu, edelleen ollaan lapsia ja vanhempia ja edelleen välittämisensä saa näyttää, ei se ole ollenkaan paha asia, päinvastoin!

mullekin mun vanhemmat tosi tärkeitä! jos asuttais samalla paikkakunnalla kävisin varmaan joka päivä kylässä.

sitä paitsi: millä oikeudella av:laiset määrittelevät, mikä on " normaalia" mikä ei? tänä päivänä luulisi ihmisillä olevan jo niin paljon avarakatseisuutta, että osaisi hyväksyä toisenlaiset elämäntavat kuin omat.

Itse olen 25v nainen. Lapsiakin on jo omia. Omillaan asun. Silti olin tänään äiskän luona lounaalla ja hui kauhistus, menen huomennakin! Asun samassa kaupungissa kuin vanhempani ja ollaan aina oltu läheisiä. Tämä juontuu jo lapsuuteen, kävimme äitini vanhempien luona miltei joka ilta tai ainakin kerran viikossa, kunnes mummini kuoli ollessani 16v. (ja hui kauhistus, äitini otti loparit töistä ja hoiti syöpäsairaan äitinsä kotona, pesi jopa arkkuunkin!) Olen äitini kanssa niin läheinen, että esikoisen synnytykseenkin otin hänet, enkä miestä!



Ennen tätä ketjua en tiennyt itseni ja sukuni olevan jotenkin sairaan. Nytpä tiedän tämänkin. Sukurakkaudeksi tätä ennen nimitin, mutta tietenkään sellainen ei ole sopivaa. Pitää pärjätä omillaan ja välittää piut paut muista!

Anoppi hoitaa myös heidän pyykkejään ja siivousta ja kaupassa käyntiä, laskuja ja jopa työasioita. Minusta tällainen ei ole ihan normaalia ja aikalailla eri asia kuin se, että sukurakkaudesta syödään usein yhdessä. Syytä niin pojissa kuin äidissäkin minusta.

Sen sijaan, että itse joutuisivat siivoomaan, pyykkäämään ja laittaan ruokaa he on antaneet homman äiteelleen, koskapa heillä ei ole vaimoa niinkuin veljellänsä on: SINÄ, joka teet kaikki nuo hommat miehesi puolesta ;)

Vierailija:

Vaikka olen häntä 4 vuotta nuorempi, niin ei minun vanhemmat nyt niin keskeisellä sijalla ole enää elämässäni, että heistä tarvitsisi keskustella, vaikka olenkin köyhä opiskelija.

Pimatsu päässyt 21 vuoden " kypsään" ikään ja porukat voikin sitten unohtaa ja sivuuttaa täysin ja kumppanilleen ei tartte heistä mitään kertoa.

Toivottavasti minä osaan kasvattaa lapseni arvostamaan minua, heidän äitiään, edes sen verran, että voivat minusta puhua partnereilleen.

Anoppi olisi ruvennut käymään täällä meilläkin huushollaamassa, mutta ei tullut kauppoja. Miehen veljet toisaalta kai ovat itse laiskoja ja uusavuttomia, toisaalta eivät kehtaa sanoa äidilleen, että ei änkisi luokseen koko ajan. Valittavat siis toisaalta, että eivät saa koskaan olla äidiltään rauhassa, mutta toisaalta eivät tee mitään sen eteen, että saisivat. Minä en kyllä olisi nainut miestä, joka ei itse osaa maksaa omia laskujaan eikä muka tiedä, miten imuria käytetään.

Niin-no vai oisko nää sun miehen veljet vaan yksinkertaisesti fiksuja?

Sen sijaan, että itse joutuisivat siivoomaan, pyykkäämään ja laittaan ruokaa he on antaneet homman äiteelleen, koskapa heillä ei ole vaimoa niinkuin veljellänsä on: SINÄ, joka teet kaikki nuo hommat miehesi puolesta ;)

Vierailija:

Vierailija:

Vaikka olen häntä 4 vuotta nuorempi, niin ei minun vanhemmat nyt niin keskeisellä sijalla ole enää elämässäni, että heistä tarvitsisi keskustella, vaikka olenkin köyhä opiskelija.

Pimatsu päässyt 21 vuoden " kypsään" ikään ja porukat voikin sitten unohtaa ja sivuuttaa täysin ja kumppanilleen ei tartte heistä mitään kertoa.

Toivottavasti minä osaan kasvattaa lapseni arvostamaan minua, heidän äitiään, edes sen verran, että voivat minusta puhua partnereilleen.

enää, enkä vanhemmilleni miesasioista tilitä yksityiskohtia (esim. menemisiäni). Toki aina jotain puhun ja keskustellaan tuon miehen kanssa, jos olen kuullut jotain erityistä kodin suunnalta tms, mutta minusta se on ihan eri asia kuin puhua äidistä jonkinlaisena " holhoojana" tai hirveän keskeisenä omaan elämään vaikuttajana.