Tarhassa kiusataan?

Kerro, miten kurjalta sinusta tuntuu ja pyydä heitä juttelemaan poikansa kanssa.

an levoton tapaus ja luulen että puheeni ei taitais mennä perille...

kun on lyhyt niin en haluaisi pilata sitä omalta lapseltani.

stamiseksi juuri tässä kyseisessä paikassa. Eli todella hankalaksi menisi, en edes tiedä saisko paikkaa vaihtaa tästä syystä.

Mulla on tokaluokkalainen poika ja olen ollut koko kouluajan kotona. Olen tehnyt järjestelmällisesti niin että tutustun luokan oppilaisiin, notkun pihalla vauvani kanssa ja juttelen lapsille. Vakoilen myös välitunnilla joskus puiden takaa mitä siellä tapahtuu. Puutun myös muiden toilailuihin ja muksut tuntuu tykkäävän musta. Näin ollen en usko että kukaan " uskaltaa" alkaa kiusaamaan poikaa jonka äidin kaikki tuntee. Suosittelen myös teille! Tarhaiässä mielestäni kannattaa tutustua rohkeasti poikaan ja olla sille ylimukava, pyytää vaikka kylään ja syöttää herkkuja ja selittää että ketään ei saa kiusata...teethän kaikkesi lapsesi takia?

tehdä. Tarhassa ovat jo puuttuneetkin asiaan, ei siitä puhuminen siellä auta enempää.



Voit myös kutsua pojan teille leikkimään, näet, miten hän kohtelee lastasi. Ja toisaalta, jos poika ystävystyy lapsesi kanssa, saattaa lopettaa kiusaamisen.

Sitten kannattaa vielä muistaa, että tuon ikäinen ei osaa kertoa asioita aina oikein. Eli voi laittaa kiusaajan syyksi kaiken ikävän tms. vaikka kiusaamista ei olisikaan.



Tiivistä yhteydenpitoa päiväkotiin vain

Tuli tosi surku olo. Toivottavasti saatte asian kuntoon ja loppumaan. T: pienen pojan äiti

Minäkin olen sitä mieltä, että päiväkodilla on suurin vastuu sinun lapsesi turvaamisessa. Jos he tietävät asiasta, niin silloin he osaavat ja heidän kuuluu VALVOA lapsesi ja kiusaajan kohtaamisia tarkkaan ja PUUTTUA jokaiseen pienimpäänkin ei-toivottuun tilanteeseen mitä sattuu tulemaan ja olla jatkuvassa yhteydessä molempien lasten kotiin, kertoa miten etenee ja pyytää tarvittaessa useita kertoja kiusaajan vanhempia keskustelemaan lapsensa kanssa. Kyllä hoitopaikan velvollisuus on ennen kaikkea taata jokaiselle lapselle turvallinen olo, ettei lapsi toivoisi hoidosta pois jäämistä koska hyvällä syyllä pelkää.



Yritä myös luodata lapsesi kertomuksia aiheesta tosi tarkkaan, kysele tarkkaan mutta silti mahdollisimman varovasti ja luontevasti mitä hänen mukaansa on tapahtunut, koska on totta, ettei kolmivuotiaan kokemus asioista ja tilanteista ole välttämättä selkeä ja suoraviivainen.



Eikä kenenkään kannata vastata, ettei päiväkodissa voida keskittää kaikkia voimavaroja yhden tai kahden lapsen valvontaan. Jos jonkun lapsen kohdalla tarkemman valvonnan tarve on tiedossa, sen täytyy järjestyä. Kiusattua ei saa jättää oman onnensa nojaan sillä verukkeella, että hän on niin pieni, että on vain keksinyt kaiken. Jos kiusaaja on niin vaikeasti käyttäytyvä tapaus ettei ole mitenkään mahdollista estää häntä kiusaamasta, looginen toimintatapa olisi tietysti hakea avustajaa tai siirtää hänet johonkin erityisryhmään. Ei ole millään lailla kiusaavan lapsen etu, että hän saa tehdä mitä vaan, päinvastoin - riehuvana teininä häntä on jo himpun verran vaikeampi opettaa ihmisten tavoille.