Lue keskustelun säännöt.
Miten saatat huutaa ja riidellä lapsesi kuullen?
12.12.2005 |
Minä pyrin ratkaisemaan riitani mieheni kanssa kahdestaan ja mahdollisimman paljon keskustelemalla. Tiedän kyllä, että lapsen pitää nähdä riitatilanteitakin ja oppia ratkaisemaan niiden kautta konflikteja itse omassa elämässään. Tiedän myös, että lapsi aistii, jos on jotain kätkettyä kaunaa. Mutta en missään nimessä halua, että lapseni kuulisi tai näkisi minun hysteerisenä huutamassa ja haukkumassa miestäni, kuten tällä palstalla usein saa lukea.
Periaatteesta huolimatta olen kuitenkin kaksi kertaa itkenyt lapsen nähden, väsyneenä toisesta raskaudesta ja selkäsäryistä ja kun päälle on vielä tullut pari pettymystä, niin itkuhan siitä purkautui. Toisella kerralla korotin ääntäni ja valitin, että emme koskaan ehdi mihinkään ja aina mieheni vaan vitkuttelee. (Tiedän, turha asia mutta ne raskaushormoonit...) Alle 2 vuotias lapsemme katsoi silmät pyöreinä ja kysyi että " mitä se äiti oikein kiljuu? Kyllä me ehditään." Olin aivan järkytyksestä mykkänä. Niin paljon lapset ymmärtävät. Ja tuo lause tuli aivan kirkkaan selvästi ja aikuismaisesti pieneltä. Sitten lapsi halasi minua ja sanoi: " Anteeksi äiti" . Anteeksi... tuntui aivan kauhealta, että jo niin pieni otti asian omaksi syykseen. Olin loppupäivän tolaltani, mutta en enää itkenyt.
Nyt kyllä tuherran itkuni omissa oloissani ja kerron selvin sanoin lapselle, jos joku asia harmittaa tai olen huonolla tuulella. Se riittäköön. Aikuisen huuto ja vollotus on varmasti lapselle kauhean ahdistavaa.
Miten siis jotkut voivat nostaa jatkuvasti hirveän sodan kotona ja lapset sitten itkevät jaloissa? Menkää kaikki muutkin itseenne ja lopettakaa se omien ongelmien kaataminen lapsen niskaan. Minä tajusin tämän heti alkuunsa ja nyt osaankin ottaa elämän parhaat puolet aina ensimmäisenä esiin, kun oikein alkaa ottaa päähän. Lapsi ei ole roska-astia aikuisten asioissa!
Kommentit (8)
Minä olen samoilla linjoilla kakkosen kanssa. Mielestäni kaikki tunteet pitää näyttää. Tällä en TODELLAKAAN tarkoita, että jatkuva huutaminen on ok. Minusta on ihan hyvä, että lapsi näkee, että äitikin on joskus surullinen ja itkee. Pitää vaan muistaa selittää se lapselle. Mieheni ja minun väliset riidat yritetään kuitenkin pitää lasten korvien ulottumattomissa, mutta ns. tavanomaiset suutahtamiset silloin tällöin eivät mielestäni lasta vaurioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kysymästä. Mitään älytöntä jatkuvaa riitelyä kun ei meillä ole niin kyllä ihan tavan riidat ja itkut voin " tehdä" lasten kuullen ja nähden, samoin kuin riidan sopimisetkin, ja muut tunteet. Jopa nauran ja iloitsen lasten paikalla ollessa, kauhiaa
Minä tarkoitan todellakin oikeaa huutamista ja turhasta raivoamista enkä mitään itkuntuherrusta hissukseen.
Tietysti lapsen tulee nähdä negatiivisiakin tunteita, mutta palstalta saa sen käsityksen, että ihan estoitta karjutaan ja huudetaan harva se päivä. Näitä tapauksia ihmettelen!
Minä tein valinnan, että isot itkuni itken itsekseen, SILLÄ LAPSI JÄRKYTTYY OIKEASTI nähdessään kontrolloimattoman itkuvirran ja äänen kohotuksen. Enkös juuri teille kertonut oman lapsemme reaktiosta, että HÄN PYYSI ANTEEKSI minulta, vaikka ei ollut mitenkään osallinen.
Ymmärrättekö, että itsekäs " minä saan olla mitä olen" ajattelu syyllistää lasta monella tavalla? Miettikääpä tätä ja itkeskelkää ja huutakaa vähän vähemmän ensi kerralla.
AP
mun mielestä hyvä periaate on se ettei tunteita pidä padota eikä lasta kasvattaa pumpullissa.. " he elivät onnellisina elämänsä loppuun" -mallilla eli se järki kädessä kultaista keskitietä.. joka suhteessa sanaharkkaa ja riitoja on ja kyllä se lapsellekkin hyvä tieto on omassa tulevassakaan elämässä on ettei ihan riidatonta suhteet koskaan ole..
sit kun tilanteesta riistäytyy hallinta ja riidat menee hallitsemattomaksi niin tottahan hyvä olisi ettei lapset näkisi kun vanhemmat syöksyy toistensa kurkkuihin kiinni.. mut siis normaali huuto ja riitely nyt ei ole pahasta mun mielestä
sellaisen jonka kotona on tapeltu JA sovittu lasten nähden... Sitten se ainakin ahdistuu -> tietää ongelmia omassa parisuhteessa... Raukka ei tiedä että on ihan normaalia että riitoja tulee ja menee, eikä se merkitse mitään.. Näin tulee niitä paljon puhuttuja eroja, kun ei olla opeteltu elämän perusjuttuja..
Näin mun mielestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisit muotoillut viestisi toisin ja lyhemmin niin sen olisi voinut ottaa tosissaan ja lukea loppuun asti..
Mutta katsos me kaikki ei olla yhtä hyviä kuin sinä (siis kuvitella olevamme)... siinähän se ero on
Kyllähän lapsille pitää näyttää että isi tekee samalla tavalla virheitä kuin lapsetkin ja sillekin raivotaan aivan yhtä kovasti kuin lapsille. Meillä on silti aivan yli-ihanat ja onnelliset lapset. Meillä kun osataan sitten näyttää niitä tunteita ihan molempiin suuntiin.
SÄÄLIN lapsia joilla on sellaiset hissutteluvanhemmat jotka varovat koko elämänsä puhumasta lapsille rumasti. Sitten kun joku vieras sanoo lapsille pahasti, he murentuvat. Minun mielestä sellainen pikkusievä elämä kasvattaa juuri sellaisia lapsia jotka eivät osaa nähdä sitä todellista maailmaa kaikkine tunteineen, niin ilon, surun kuin vihankin.
Vierailija:
Ap, kuten itsekin kirjoitit, ei niitä negatiivisia tunteita pidä padota ja kätkeä lapselta. Itsehän siinä juuri perustelit, miksi niitä voi ja saa näyttää.
Mun mielestäni on vaan sitten tärkeää jälkikäteen rauhoitella lasta ja kertoa, miksi äiti huusi tai itki ja lohduttaa, että ei se ollut lapsen syy.
Jos elämä olisi yhtä huutoa, itkua ja riitaa, niin sitten on syytä katsoa itseään ja parisuhdettaan ja hakea siihen apua, jottei lapsi kärsi. Mutta kun minulla ei pääsääntöisesti ole, niin kyllä aion käyttäytyä ihan normaalisti ja tarvittaessa itkeä ja huutaakin lapsen kuullen ja nähden.