Miten suhtaudutte toiseen äitiin, joka pyrkii kilpailemaan lasten osaamisilla?

Joko huomaamatta tai tahalleen, mutta jokainen tekee.

Eipä kukaan kaveri ole alkanut niin imbesilliin puuhaan. Vertailuhan on ihan normaalia, eikä siinä olet tarkoitus nokittaa ketään.

Tosiaan, jokainen äiti jossain vaiheessa kertoo jollekin, että " meidän Matti käveli jo silloin ja tällöin" , mutta tuon voi ihan koska vaan erottaa todellisesta vertailusta ja sen varjolla toisen lapsen mollaamisesta.



Tunnen erään äidin, jolla on jostain kumman syystä kova tarve päteä lapsellaan. Tai oikeastaan en tunne tätä äitiä, vaan tiedän hänet ja aina välillä tapaamme esim. puistossa. Tämä äiti ei tiedä, että oma lapseni on kävellyt 10kk iästä ja alkanut samaan aikaan puhua ja on siis sekä motorisesti että verbaalisesti ollut aina oman ikäisiään lapsia edellä. Tämä äiti ei tiedä tätä siksi, että en pidä asiasta suurta ääntä. Minusta sillä nyt vaan ei ole hirveän suurta merkitystä, että kävelikä mun lapsi 2kk vai 6kk ennen kuin jonkun toisen lapsi.



Mutta siis tämä äiti kehuu jatkuvasti oman lapsensa kehityksellä! Ja totuus on se, että hänen lapsensa on joka saralla hitaammin kehittynyt kuin omani... No, aivan sama mulle, minä en tuohon kilpailuun ryhdy. Jos kehuminen tosiaan tekee tämän äidin onnelliseksi, niin siitä vaan... Voin naureskella sitten jälkikäteen hänen jutuilleen ;)



Minä voin kysyttäessä kertoa, että milloin lapseni on tehnyt sitä tai tätä, mutta en varsin tarkoituksella etsi keskustelusta kohtia, joissa voisin " ihan kuin ohimennen" päteä lapsellani...

Vierailija:

oma lapseni on kävellyt 10kk iästä ja alkanut samaan aikaan puhua ja on siis sekä motorisesti että verbaalisesti ollut aina oman ikäisiään lapsia edellä.

Aloituksessa kukaan ei tainnut kysyä, koska sinun lapsesi oppi kävelemään tai puhumaan.

Olen ajatellut, että koska hän on ihminen joka ei ole koskaan ollut kiinnostunut lapsista, (sai esikoisensa 38 v)luullut ilmeisesti että alle 2 v ovat kapaloita hän pitää lastaan kuin olisi ydinprofessori.



Ärsyttää hänen kilpaileminen joka asiassa. Välillä ei huvita edes nähdä heitä tämän takia.

" treenaan" lapsiani jotta olisivat edellä muita saman ikäisiä. En kylläkään ääneen kehuskele (enkä edes kerro treenaavani, laitan mm. isojen sisarusten piikkiin), vaan annan muitten huomata miten kehittyneitä ja älykkäitä lapseni ovat. Kutkuttaa esim. kun samanikäisen serkun äiti aina äimistelee sitä mitä kaikkea omani osaa ja miettii onko omansa jotenkin hidas kehittymään :D

Mie en oo vissiin tollasiin äiteihin törmännyt. Esikoiseni syntyi 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen, ystäväni lapsi syntyi 2 kk ennen laskettua aikaa. Eli ystäväni lapsi syntyi 1kk ennen omaani, vaikka olisi la:n mukaan pitänyt syntyä 1kk omani jälkeen. Heitä vertasimme aika paljon parin ekan vuoden ajan. Mutta ei kilpailumielessä. Olin tosi iloinen, että mentiin kehityksessä suunnilleen samaa vauhtia.

hänen on oltava muita älykkäämpi tai taitavampi. Kyvyt on saatava seulottua esiin, että menestysputki aukeaisi ja lapsi saisi voitettua kaikki muut!

ja saa hallita toisia. Jos lapsi nousee hallitsijan asemaan, vanhemmillekin tulee arvonkorotus. Siksi lapsissa on toivo niillekin ihmisille, jotka eivät itse kykene voittamaan taisteluja!

Mutta se sai näkemään punaista kun ensimmäisen lapseni kohdalla anoppini joka on perhepäivähoitaja vertasi tätä hoidokkiaan meidän puolivuotiaaseemme....huoh se oli todella raivostuttavaa.

Toinen seikka mikä saa näkemään punaista on sellainen äiti joka asuu uusioperheessä ja tekee kaikkensa verratakseen miten hänen lapsensa osaa paremmin kaiken entä uuden miehensä lapsi, vieläpä lapsen kuullen...:(

Ja samaan kategoriaan menee äidit jotka vertailee kenen muksu se on kasvanut parhaiten ja suurimmaksi...

meidän lapsi tuossa iässä jo sitä ja tätä. En suutu sillä tiedän etteivät tarkoita pahaa vaan haluavat kertoa oman lapsensa ainutlaatuisuudesta. Ja ainutlaatuinenhan lapsi onkin vanhemmilleen.

Meillä on joka suhteessa hämmästyttävän varhain kehittynyt lapsi. Jatkuvasti olen saanut kuulla toisilta ihmisiltä, neuvolasta ja päiväkodista hämmästelyjä tämän liikkumisesta, puheesta yms. Kieltämättä olen tästä tosi ylpeä ja onnellinen ja väkisinkin tulee kertoiltua juttuja lapsen " edistyksellisyydestä" . Ei tarkoitus ole ollut loukata tai ärsyttää ketään. Meidän lapsi vain on sellainen ja tämä on iso osa lapsen persoonaa. Ymmärrän kyllä, jos joku toinen ottaa tämän kehuskeluna.