Lue keskustelun säännöt.
Miten tulette toimeen miehenne sisarusten ja heidän perheidensä kanssa?
27.11.2005 |
Mietin vain, kun itselläni ei ole oikein mitään puhuttavaa mieheni veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Ollaan niin erilaisia ihmisiä, että jutunaiheet on vähissä. Siksi kai nähdäänkin tosi harvoin.
Kommentit (15)
yrittää mulle äidiksi kun omani on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ainut lapsi ja elänyt äitinsä kanssa kahdestaan.... Tämä muori kokoajan sekaantuu meidän asioihin ei kiva juttu... Miehellä on edellisestä suhteesta lapsi tyttö 6v. Mummo vaan pitää 6v ekasta lapsenlapsestaan ja MUA ÄRSYTTÄÄ... Se tyttö ja sen äiti ja tämä muoriiiii...
en jaksa sitä hölötystä tai hölötys on ok, mutta se, että kysytään tai heitetään ilmaan jotain mutta ei kuunnella vastausta, on aika alentavaa, masentavaa ja ärsyttävää.. en ole juuri tekemisissä
miehen siskon poikaystävän kanssa vaihdetaan diipadaapat, tämä mies on vielä vähemmän kiinnostunut appivanhemmistaan kuin minä ja tämä on kyllä hyvä asia, mutta minä sentään yritin edes olla kohtelias ja kiinnostunut
tapaa. Miehen veljen ja tämän vaimon kanssa ei taas tunnu löytyvän mitään puhuttavaa, aina on jotenkin vaivautunut olo heidän seurassaan, onneksi tavataan vieläkin harvemmin kuin siskoa!
Mieheni on nimittäin ainut lapsi :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen vanhemmat asettavat miniöilleen paineita tulla toimeen keskenään. Mutta minkäs teet, kun ei yksinkertaisesti ole mitään puhuttavaa. Yritetty on, monet kerrat, mutta minusta on vaikeaa " pakkomiellyttää" ihmisiä vain pelkän sukulaisuussuhteen takia.
Anoppi ja appi ovat itse olleet vähäisissä tekemisissä sisarustensa kanssa, mistä syystä mieheni ei edes tunne omia serkkujaan. Nyt uuden sukupolven myötä on varmaan omatunto ruvennus kolkuttelemaan ja nyt veljesten ja heidän perheidensä pitäisi olla jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa. PLÄÄÄHHH.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni toinen sisaruksista on mielenterveyspotilas, veli tuurijuoppo, ja toinen sisko muuten vain omituinen. ja kaiken tämä lisäksi tunnen olevani sisarusten ja perheen mielestä ulkopuolinen tunkeilija koska mieheni exästä pidettiin ilmeisesti enemmän.. miehelläni on ed. liitosta poika tämän naisen kans ja mieheni sisarukset ovatkin enemmän tekemisissä tämän ex naisen kans kuin minun kanssani.
mutta ei hyväksy minua sitten OLLENKAAN (meillä on ikäeroa mieheni kanssa...) Muutkaan eivät pidä yhteyksiä, paitsi yksi. Olemme onnekkaita, että lapsellamme on yksi IHANA ja kultainen täti!
Mieheni äitikin (anoppini) hyväksyi minut täydellsesti, mutta hän on valitettavasti nyt kuollut!
Papitkaan eivät ole läheskään niin puhtoisia, miltä näyttävät,
valitettavasti! Puhua voi hyvää, toimia voi toisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen veljen kanssa hyvin, jos hänen uusi vaimonsa ei ole lähietäisyydellä. Veljen uusi vaimo ulkomaalainen.
Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Kyllä seurakunnalle puhutaan armosta ja anteeksiantamisesta niin hienoin sanankääntein, mutta omassa elämässä niitä ei tarvitse noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhutaan, mutta se on lähinnä sellasta kysely-vastauslinjalla.
miehen siskojen kanssa! Toinen on parhaimpia ystäviäni. Joskus voin puhua heille enemmän kuin miehelleni jopa. Myös omat siskot minulle tärkeitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen molemmat siskot ovat hyviä ystäviäni, niiden miehetkin ok. Myös miehen veli ja tyttöystävänsä ovat mukavia ja fiksuja.
Elikkä en sitten vissiin tule toimeen!!!