Imukuppisynnytys viime keskiviikkona.

Auttaa paranemiseen. Ja burana auttaa siihen turvotukseen ja kipuun, tosin kannattaa soittaa synnärille ja kysyä sieltä mielipidettä noiden kipulääkkeiden suhteen.

Minäkin koin imukuppisynnytyksen kamalana. Ponnistusvaihen kesti kaksi tuntia, imukupilla yritettiin auttaa vauvaa maailmaan heti alusta asti. Imukuppi irtosi kerta toisensa perään, ja synnytys loppui hätäsektioon. Oman episiotomian leikkaamista en oikeastaan tuntenut kaiken muun kivun keskellä, mutta sen paraneminen oli hidasta ja tuskallista. Toivottavasti sinulle jäi edes joitain hyviäkin muistoja synnytyksestäsi!

Itselläni ilmeisesti oli imukuppisynnytys sieltä helpoimmasta päästä, siinä käytettiin pehmeää silikonikuppia. Ponnistusvaihe pitkittyi ja tunnin ponnistamisen jälkeen aloin olla aika väsynyt. Vauva valui aina takaisin päin kanavassa, en saanut ponnistettua päätä kunnolla ulos. Myöhemmin selvisi, että vauvalla oli käsi poskella, mikä ilmeisesti vaikutti asiaan.



Eppari leikattiin jo ennen kuin pääydyttiin imukuppiin, koska väliliha ei tuntunut antavan myöden. En tuntenut leikkausta, koska sain puudutuksen. Yhdellä vedolla saatiin pää syntymään, kun ponnistin samalla niin lujaa kuin vain vielä jaksoin. Toisella vedolla tuli vauhdilla loput. Repesin hieman epparista emättimeen päin, ja niitä tikattiin aika kauan. Haava parani aika hyvin. Suurin kiusa olivat valtavat peräpukamat ja virtsan karkailu jonkin aikaa (muutama viikko synnytyksestä). Epäilen myös, että häntäluu olisi murtunut siinä rytäkässä, koska sen parantuminen kesti pitkään.



Itselläni jäi ihan ok maku synnytyksestä, imukupista ei tullut traumoja. Joskus siis näinkin päin. Pahka hävisi vauvan päästä jo sairaalassa, joten mitään kovaa kiskomista ei todellakaan tarvittu.

ja oma vika kun liikuin niin repesin, imukupin takia tosin mut ei se mitään kammoa aiheuttanut. Toinen lapsi tuli jo ilman kuppeja.

En tuntenut mitään kipua ja yhdellä vedolla syntyi lapsi. Pahkaa ei siksi edes lapselle tullut.

Paljon kamalampaa oli ne kivuliaat peräpukamat ja paineen tunne koko alapäässä (suonikohjut?) useita viikkoja synnytyksen jälkeen!

vauvan paa syntyi. kylla siita yllattavan nopeasti toipuu. onnea sinulle ja uudelle pikku-ihmiselle.

Mulla leikattiin väliliha ja repesinkin vähän mutta niin vaan sitä seksiä teki mieli kaksi viikkoa synnytyksestä. Ja hyvin pystyi!

Repesin vähän joka suuntaan, mutta eiköhän tämä tästä. Kaksi tuntia kesti ponnistusvaihe , vaikka imukuppi oli apuna. Tuntuu paineen tunnetta ja kristystä aläpäässä . Oli pakko peilin avulla uteliaana vilkaista miltä sitä näyttää! Hui, kuin olisi jäänyt jonkin tiekoneen alle. Kivuliaan synnytyksen tulos on kaikesta huolimatta ihana ja täydellinen.

T. Ap

Mullakin oli vaikea imukuppisynnytys ja leikeltiin ja kesti tod. kauan parantua, mutta niin ihana ja suloinen on tuo meidän lapsi että ei noilla jutuilla ole MITÄÄN väliä!!

ja kun ajan kanssa kuitenkin paranee kaikki yleensä!



Ja nyt jo rv 32 taas menossa:-)

Pääasia on että lapsi syntyy elossa! Ja että äitikin selviää hengissä.

Hirveät kivut, jotka eivät loppuneet synnytykseen. Tikkaus sattui niin, että huusin joka pistolla, tikit ommeltiin hermon päälle, joten kärsin järkyttävästä hermosärystä taukoamatta 2 vkoa synnytyksen jälkeen. Niin sairas en ole koskaan eläissäni ollut. Vuorokaudessa söin 8kpl Tramal 50mg kapseleita ja Burana 600mg 7kpl (tiedän että oli yliannos), ei auttanut hermosärkyyn. En pystynyt kivun takia kävelemään, istumisesta puhumattakaan.



Fyysisesti toivuin kuukaudessa ihan hyvin, henkinen puoli sitten onkin oma lukunsa, luottamus siihen, että nykylääketieteellä pystytään lievittämään helvetillisiä tuskia mureni.

Ja kuljin pitkään about 45 asteen kumarassa kun tuntui että " tavara" putoo lattialle..



Vinkkinä vaan mullakin se suihkuttelu joka välissä ja kipulääkettä kitaan.



Paraneminen vei kauan ja oli turhauttavaa kun ei voinut lastakaan kantaa kunnolla ja sit kipeytyi nivunen ym...



MUTTA YHTÄKKIÄ SE KIPU LOPPUI ja on paha muisto vain enää.

- ja yhtään en kokemusta harmittele, niin ihanan kamala 2,5 vuotias tuolla nukkua tuhisee..



Jaksamisia!!!

Vierailija:

Oli pakko peilin avulla uteliaana vilkaista miltä sitä näyttää! Hui, kuin olisi jäänyt jonkin tiekoneen alle.

Synnytys kaiken kaikkiaan kesti kauan, kun ensin puolitoista vuorokautta kovien supistusten kourissa vääntelehdin sairaalan sängyssä ja sitten ponnistelin turhaan pari tuntia kunnes lääkäri tuli laittamaan imukuppia paikoilleen. Siihen mennessä olin kestänyt kivut kuin nainen, hiljaa ja sivistyneesti, mutta imukupin laittaminen oli jotain niin karsean tuskallista, että silloin huusin paniikissa kuin teurastettava eläin. Olin varma, että kuolen siihen kipuun, ja ainoa - siinä tilanteessa tietysti järjetön - ajatus oli vain päästä pakoon. Olisin varmasti tippunut sängyltä, jolleivat mies ja pari kätilöä olisi pitäneet minua jaloista ja käsistä aloillani. Jotenkin se " vankina" olo sitten aikaansai alistuneen olotilan, muistan vain ajatelleeni, että sama se sitten vaikka makaan tässä, kun kuitenkin kuolen tähän tuskaan. Ja minulla kuitenkin oli siinä synnytyksen edetessä kokeiltu kipuihin suunnilleen kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä, jotka eivät kuitenkaan jostain syystä juurikaan olleet tuoneet kuin ihan hetkellistä apua.

En tiedä, miksi minulla se imukupin laitto tuntui niin raatelevalta - eikä vain tuntunut, sillä synnytyksen jälkeen lääkäri kursi minua kokoon parin tunnin ajan, joten oikeastikin sen paikalleen työntäminen ilmeisesti repi synnytyskanavan aika rajusti. Imukuppitoimenpidekin kesti yli puoli tuntia, sillä kuppi irtosi kaksi kertaa ja vasta kolmannella kiinnityksellä päästiin vetämään ja ponnistamaan.

Olin aika heikossa kunnossa verenhukan ja kipujen vuoksi. Sairaalassa olin kuusi päivää synnytyksen jälkeen, ja kotona sitten pikkuhiljaa kuukausien mittaan alkoivat paikat parantua. Moneen viikkoon ei sietänyt kunnolla istua ja sittenkin kun istuminen hetken aikaa jo sujui ihan hyvin, kesti monta kuukautta ennen kuin liian kauan paikallaan istuminen ei enää aiheuttanut jossain häntäluun alueella särkyä.

Lapsellakin oli monta päivää mahtava verinen pahka päässä, mutta kyllä se siitä sitten ajan myötä laski, ja muuten lapsi oli terve ja reipas vauva.

Vierailija:

Kamala kokemus ! En osannut odottaa , että kohdalleni sattuu imukuppisynnytys. Kivulias tapahtuma. Tunsin, kun leikkasivat välilihani ja laittoivat imukupin paikalleen. Kurja tilanne, huusin tuskasta. Onko muilla ikävää kokemusta imukuppisynnytyksestä? Kuinka nopeasti toivuit? Vaivoin ja isoin pehmikkein pystyn istumaan.

Aika kait parantaa haavat ??

Enpä sitten tosiaan rohjennut katsella sille alueelle ennen kuin vasta joskus reilun puolen vuoden kuluttua, kun ei olo enää tuntunut niin selvästi jyrän alle jääneeltä. T. nro 14

Vierailija:

Oli pakko peilin avulla uteliaana vilkaista miltä sitä näyttää! Hui, kuin olisi jäänyt jonkin tiekoneen alle.

T. Ap