Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat ovat agressiivista porukkaa
11.12.2005 |
Kaverini kävi pitkän lapsettomuuden vuoksi muutaman kerran Lapsettomien tuki ry:n palavereissa (vai mikä ihme yhdistys se nyt onkaan).
Siellä purettiin tunteita ja puhdistettiin omia ajatuksia aika rankasti. Monet vauhkosivat, kuinka tekisi mieli potkia raskaana olevia mahaan! Osa puolestaan oli niin katkeria, että ilkeys ulottui kaikille alueille elämässä. Joukossa oli ollut myös herkkiä ja oikeaa, empaattista ja järkevää tukea tarvitsevia, mutta he kavahtivat tuota agressiivisempaa väkeä. Ystäväni kuuluu ujompiin ja niin hänkin lopetti käynnit.
Lapsettomat: eikö elämä olisi helpompaa positiivisemman kannan ottaen. 80% lapsettomista saa jossain vaiheessa avun. Ajatelkaa mieluummin sitä. Ja jos ei saa omaa lasta, voisi kasvattaa itseään muilla alueiila.
Ei se lapsen kanssa elämä ja oleminen ole pelkkää helppoa unelmaa. Se pitää sisällään valtavasti isoja asioita, joista ei koskaan ääneen puhuta. Minä olin 5 vuotta lapseton ja tuin parhaani mukaan muita vastaavassa tilanteessa olevia. Sain lapsen ja nyt olen valtavan onnellinen, uskoin että näin kävisikin vaikka tuomio oli melko lohduton lääkäriltämme. Nyt elän paitsi rakkauden, myös valtavan huolen ja sanomattoman kivun ja ahdistuksen hetkiä. Kaikkien maailman lasten hätä on saanut omassa lapsessa kasvot.
Tukekaa ja ymmärtäkää, älkää vihatko.
Kommentit (25)
Useimmat pakoilevat lapsellisia tuttujaan, pyörivät itsesäälissä ja tahkoavat samaa rataa osaamatta tehdä asialle mitään.
On kauheaa, että yksi asia täyttää elämän täysin. Ei osata suhteuttaa, että voisi olla esimerkiksi kuolemansairas tai vammautunut. Silloin voisi lapsettomuuskin saada jotain oikeita mittasuhteita. Varsinkin kun 5 tuntemastani lapsettomasta on saanut jo 4 lapsensa ja se viimeinenkin on vasta 25 vuotias!!!
Jotain tolkkua siis elämään ja ongelmiin. Jos on 30 vuotias lapseton, on vielä toistakymmentä vuotta aikaa saada apua ongelmiin. Herätkää siis.
T: Entinen toivoton lapseton, nyt äiti ihmeen kautta iän puolesta viime metreillä ja tiedän siis mistä puhun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä listaa tuttava- ja tuttavantuttava piiristä:
- 12 vuoden lapsettomuus ja lukemattomia keskenmenoja. Kaksoset etuajassa, joista toinen kuoli heti ja toinen sokeutui ja vammautui. Aviomies kuoli äskettäin syöpään lapsen ollessa aivan pieni
- 10 vuoden lapsettomuus. Pitkillä hoidoilla aikaansaatu lapsi putosi kätilöltä synnytyslaitoksella lattialle ja sai vammoja päähänsä
- pitkä lapsettomuus ja adoptiolapsia kaksi, molemmat pieniä ja mies sairastui syöpään ja kuoli
- pitkä lapsen odotus, ei hoitoja kuitenkaan. Lapsi ja ongelmaraskaus, istukka irtosi ja tätä ei otettu lääkärissä vakavasti ajoissa. Lapsella aivovamma. Toinen lapsi vaikeasti autistinen, siis erittäin vaikeasti.
- kaksi pientä lasta, normaalisti aikaasaatuja. Toinen kuoli auto-onnettomuudessa ja toinen vakavaan sairauteen, molemmat alle 4 vuotiana
Että siinä ruikuttajalapsettomille ja muillekin pohdittavaa. On siis isompiakin suruja kuin lapsettomuus.
Vierailija:
Tässä listaa tuttava- ja tuttavantuttava piiristä:- 12 vuoden lapsettomuus ja lukemattomia keskenmenoja. Kaksoset etuajassa, joista toinen kuoli heti ja toinen sokeutui ja vammautui. Aviomies kuoli äskettäin syöpään lapsen ollessa aivan pieni
- 10 vuoden lapsettomuus. Pitkillä hoidoilla aikaansaatu lapsi putosi kätilöltä synnytyslaitoksella lattialle ja sai vammoja päähänsä
- pitkä lapsettomuus ja adoptiolapsia kaksi, molemmat pieniä ja mies sairastui syöpään ja kuoli
- pitkä lapsen odotus, ei hoitoja kuitenkaan. Lapsi ja ongelmaraskaus, istukka irtosi ja tätä ei otettu lääkärissä vakavasti ajoissa. Lapsella aivovamma. Toinen lapsi vaikeasti autistinen, siis erittäin vaikeasti.
- kaksi pientä lasta, normaalisti aikaasaatuja. Toinen kuoli auto-onnettomuudessa ja toinen vakavaan sairauteen, molemmat alle 4 vuotianaEttä siinä ruikuttajalapsettomille ja muillekin pohdittavaa. On siis isompiakin suruja kuin lapsettomuus.
miksei orpolapsi kelpaa? mikä niissä omissa geeneissä on muka niin hienoa? itserakkaat, eivät voi rakastaa kuin biologisia lapsia :(
että lapseton toivoo,että raskaana oleva nainen saisi keskenmenon ja lapsi kuolisi.
Siis miten jollain voi olla noin paljon katkeruutta ihan tuntemattomiakin kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sitä lapsettomien surua on vähätellä, vaikka itsellä olis sama tausta. Kun ei lapseton voi tietää, pääseekö siitä ahdingosta koskaan. Sen epätietoisuuden kanssa on hankala elää ja siinä on valon pilkahduksia vaikea nähdä. Ymmärtäkää heitä.
t. itsekin ex-lapseton, hoidoilla 1 lapsi.
Ei mikään maailman suru oikeuta loppujen lopuksi toivomaan toisille pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumma kyllä kykenen elämään tämän asian kanssa ja ei tee mieli ottaa asetta ja mennä riehumaan kampukselle
toivovat lapseni kuolemaa, tosi helppo homma.
hyi vittu, toivottavasti lapsettomat jääkin lapsettomiksi ettei paskageenit siirry uudelle sukupolvelle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
- 12 vuoden lapsettomuus ja lukemattomia keskenmenoja. Kaksoset etuajassa, joista toinen kuoli heti ja toinen sokeutui ja vammautui. Aviomies kuoli äskettäin syöpään lapsen ollessa aivan pieni
Kaksi näistä on tapahtunut lähipiirissä. Loput läheisille ystävilleni. Tiedän jokaisen perheen kuitenkin nimeltä ja mm. missä paikkakunnalla asuvat.
Ovat järkyttäviä asioita ja ovat laittaneet elämänarvojani toisiin järjestyksiin. Nyt iloitsen jokaisesta päivästäni ja kaikesta, mikä on normaalia. Mutta pelkään valtavasti mieheni ja lapseni menettämistä, pelko on hiipinyt em. tapausten myötä mutta olen tehnyt paljon työtä, jotta nuo asiat saisivat edes jonkin mittasuhteen. Yksi läheiseni (ei mukana mainitsemallani surulistall) on aktiivinen Käpy yhdistyksen jäsen, heidän lapsensa kuoli 1.5 vuotiaana flunssaan ja normaaliin virukseen, joka meni sydänlihakseen. Hänen kanssaan käymäni keskustelut auttavat, niin hullulta kun se tuntuukin että lapsensa menettänyt lohduttaa minua, jolla kaikki on hyvin. Mutta valtava suru kasvattaa joitakin ihmisiä uskomattomiin mittasuhteisiin.
T: Nro 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vaan,mutta ei kyllä ymmärrystä tipu tollassille väkivaltaisille lapsettomille.
Ei kai se nyt kanssa ihmisten vika ole,että on lapseton.Siinä ei auta,kun joko syyttää itseään tahi miestään.
On tässä itsekkin kärsitty lapsettomuudesta,vaan eipä koskaan tehnyt mieli tehdää raskaana olevalle pahaa tahi kädet kyynärvarsiä myöden ristissä toivoa vauan kuolemaa.
Vierailija:
Turha sitä lapsettomien surua on vähätellä, vaikka itsellä olis sama tausta. Kun ei lapseton voi tietää, pääseekö siitä ahdingosta koskaan. Sen epätietoisuuden kanssa on hankala elää ja siinä on valon pilkahduksia vaikea nähdä. Ymmärtäkää heitä.t. itsekin ex-lapseton, hoidoilla 1 lapsi.
Uskon että on sama tapaus. Mies oli opiskelukaverini ja olimme tuolloin läheisiä ystäviä. Hän jakoi vaikeita tapahtumia elämässäni.
Olen vieläkin äärettömän järkyttynyt hänen kohtalostaan ja myös hänen puolisonsa elämästä. Toisaalta tapauksesta on sen verran lyhyt aika, että vie pitkään selvittää itselleenkin näitä asioita, vaikka on tavallaan sivullinen.
T: 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei orpolapsi kelpaa niille jotka saa biologisia lapsia?
minun ystäväni tuli raskaaksi, vauva syntyi pikkuisena keskosena. Ehti päästä kotiin oltuaan kuukausia sairaalassa ja kuoli melko pian, sydän ei kestänyt. Oli vain puolivuotias, korjattua ikää parikuinen. Sitten nainen koki lukuisia keskenmenoja, ja sitten miehelleen puhkasi sama sydänvika kuin heidän vauvalle ja lopulta mies menehtyi. Näitä on...
Elämä silti jatkuu...
Mä tiedän nämä ihmiset sukulaiseni kautta. Kun kuulin kaksosten syntymästä ja siitä seuranneista ongelmista, oli vaikea käsittää, miksi joillekin voi käydä näin. Nyt vielä tämä miehen syöpä ja kuolema. Miten tämä nainen voi näistä ikinä päästä yli? Onko muuten se eloon jäänyt lapsi kotihoidossa?
Oma lapsettomuustausta on pitkä ja lukuisia keskenmenoja. Olen kateellinen raskaana oleville ja huomaan välillä itsessäni näitä aggressiivisia piirteitä. En ole niistä ylpeä. En puhu niistä julkisesti, en myöskään ketään menisi vahingoittamaan. Samaan aikaan pelkään raskaana olevien ystävieni puolesta, en toivo heille tätä samaa helvettiä. Toivoisin, että voisin keskittyä muihin asioihin niin että tämä vauva-asia ei olisi enää niin pinnalla, olla positiivisesti lapseton. Helpommin sanottu kuin tehty. Oma lapsi on kuitenkin monille maailma tärkein asia, niin minullekin. Lapsettomuuden hyväksyminen ei aina käy helposti.
Huomaatteko miten aggressiivisesti suhtaudutte lapsettomiin? Toivotte, että jäävät lapsettomiksi. Teidän Äitien tunteidenpurkaus on jo pelottavan aggressiivinen.
hyi vittu, toivottavasti lapsettomat jääkin lapsettomiksi ettei paskageenit siirry uudelle sukupolvelle!!!
[/quote]
ansaitsevat lapsettomuutensa, en ajatellut ennen näin kun vasta saatuani lapsen ja kuultuani heidän juttujaan.....