Onko lapsi onnellisen parisuhteen varmin tuhoaja?

Yhteinen lapsi sitoo paria tiukemmin toisiinsa, kumpikin rakastaa ja ihailee lasta joka on molemmista lähtöisin. Aikaa toisille ei enää ole kuten ennen mutta nyt kun molemmat ovat täysin rakastuneita lapseen, ei sitä edes kaipaa niin paljon. Emme voisi enää kuvitellakaan sellaista elämää mitä vietimme ennen lasta. Olimme silloin onnellisia mutta verratessamme silloista elämäämme nykyiseen, tuntuu se todella tyhjältä.

Ehkäpä tuntemasi miehet ovat olleet liitossa, jossa romahtamaisillaan olevaa parisuhdetta on yritetty parantaa vauvalla - sitäkin valitettavasti tapahtuu ja USEIN. Kun sitten on päädytty eroon, niin on helpompi syyttää vauvan syntymää kuin omia parisuhdetaitojen puutteita.

Kuten täällä moni on jo sanonut, onnellinen parisuhde vain paranee ja syvenee lapsen myötä!

Tuskin tähänkään ketjuun on kovin moni mies vastannut...

T. kahden lapsen äiti, joka todellakin pystyy miehensä kanssa kuvittelemaan ja kaipaaman aikaa ennen lapsia.

Varmin suhteentuhoaja on kykenemättömyys kommunikointiin.

Lapsi pakottaa ihmisen aikuistumaan ja aika usein juuri miehille se tuntuu olevan vaikeaa. Ei osata laittaa lapsen tarpeita edes omien tarpeiden rinnalle saati sitten edelle. Pahinta on silloin kun lapset on ihan pieniä. Meillä rupesi helpottamaan kun lapsi alkoi lähestyä kahta vuotta. Nyt huomaa, että ollaan palaamassa tavallaan entiseen.

Pois en silti enään lastani kuitenkaan antaisi.

Vauva antaa ainakin paljon uusia haasteita parisuhteelle, univelkaa, neuvottomuuden tunteita, mahdollisesti korva- ja flunssakierteen... Ei se välttämättä parisuhdetta tuhoa, mutta voi sen tehdä. Mielestäni varmin parisuhteen tuhoaja on pettäminen!