Neuvoja kaivataan, psykoosista...

Hei,



Ystäväni on joutunut jonkun asteen psykoosiin. Olen harmissani itselleni, etten huomannut aikaisemmin, miten tiukilla hän on ja miten romahduspisteeseen on kaiken stressin kanssa joutunut.



Onko kenelläkään kokemuksia omalta osalta tai tukevan ystävän näkökulmasta. Haluan varmistaa, että ystäväni ei enää koskaan jää huolineen niin yksin kuin nyt on käynyt.

Hänen suurin pelkonsa on, että ei enää tule " normaaliksi" , mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan.



Minkälaista apua olette itse toivoneet vastaavassa tilanteessa? Mikä on tuntunut hyvältä ja mikä tungettelevalta ja huonolta.



Entä miten pitäisi suhtautua, jos huomaa, että kesken kaiken järkevän jutustelun ystävän puheista osa on vähän harhaisia. Hänelle pelkotilat ja kuvitelmat ovat tietenkin todentuntuisia, vaikka minä tiedän, että ne eivät ole totta.

Pitäisikö silloin sanoa, että tuo on kyllä harhaa, ei se noin ole. Vai pitäisikö myötäillä ja ohjata keskustelu muualle.