Onko muiden lapsilla häviämisen vaikeutta?
Meidän 5-vuotias saa raivarin ja alkaa itkeä jos häviää pelissä. Jos huomaa olevansa häviöllä, meinaa peli jo silloinkin jäädä siihen. Onko muilla vastaavaa? Mistähän tämä johtuu ja meneekö itsestään ohi?
Ei olle yritetty antaa neidin aina voittaa vaan häviää kun häviää ja siitä sitten seuraa että neiti pahastuu mutta ollaan sitten annettu pahastua ja yritetty selittää ettei kukaan voi aina voittaa...
Silloin kun hän voittaa, on tosi iloinen ja hyppii ja pomppii tyytyväisenä ja oikein säteilee.
Kommentit (6)
Eli annetaan hävitä ja raivota vaan häviön tullessa, kyllä se siitä ajallaan helpottaa:-) Eihän elämässä muutenkaan aina saa tahtoaan lävitse..
häviäjällä on aina hieno mahdollisuus opetella " hyvää häviämistä" . Voitto on aina voitto, mutta häviäjäkin voittaa, jos osaa käsitellä pettymyksensä.
Tästä oli jossakin kasvatuskirjassa alunperin neuvo, en muista missä.
meillä kanssa jossain tossa vaiheessa alkoi toi " häviäminen on maailman loppu" -juttu... mutta kyllä se siitä on helpottanut, vaikka kovin kilpailuviettinen on edelleen, ja haluaisi olla eka ja paras, mutta ehkäpä sietää hiukan paremmin häviötäkin. No ei sentään koita huijailla että voittaisi ;)
nyt 6-vuotiaana ei ole ennää niin paha, yleensä ottaa ihan rauhallisesti jo.
Mutta nyt eskari ikäisenä osaa jo ottaa häviön hyvin ja lähinnä naureskelee,jos esim lautapelissä häviää ja haluaa heti yrittää uudelleen.
Menee ohi kyllä ja jatkakaa samaan malliin...sis niin että ette anna tyttönne joka kerta kuvitella vooittavansa..rasittava vaihe kyllä..