Lue keskustelun säännöt.
Onko köyhyys omien valintojen tulos?
18.12.2005 |
Suomessa kaikilla on varaa opiskella, mutta ei välttämättä älyä. Tai terveys ei kestä. Joku ei ehkä ole kiinnostunut mistään sellaisesta työstä, mistä saa hyvää palkkaa ja haluaa kuunnella sydämensä ääntä. Onko työttömällä vaihtoehtoa, kun hän on hakenut satoja paikkoja, joista kaikista sanotaan ei?
Voiko sinun mielestäsi valinnoilla vaurastua?
Lueskelin vaan tuota joululahjaketjua ja mietin, miksi joku elää lahjoitetulla kaurapuurolla. Mikä tarina on takana, kun ihminen on niin köyhä? Onko hän mällänyt rahansa ja hankkiutunut liriin vai onko kyse asioista, joihin hän ei voi mitenkään vaikuttaa?
Kommentit (21)
Köyhyys on arvovalinta.
Hyväpalkkaisia töitä saa myös vähän vähemmällä älyllä. Koulunkäynti on Suomessa taloudellisesti mahdollista kaikille. Arvovalinta on valita ala, jolla hyvä työtilanne, vaikka ei olisikaan " kutsumusammatti" . Ja jos ei valmistuttua ole töitä, on helppo hakeutua yritysten omiin kouluihin, joista lähes varma työpaikka, mutta jos työnteko ei kiinnosta on köyhänä tuilla elämisestä turha valittaa.. Sekin on arvovalinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Köyhyys on arvovalinta.
Hyväpalkkaisia töitä saa myös vähän vähemmällä älyllä. Koulunkäynti on Suomessa taloudellisesti mahdollista kaikille. Arvovalinta on valita ala, jolla hyvä työtilanne, vaikka ei olisikaan " kutsumusammatti" . Ja jos ei valmistuttua ole töitä, on helppo hakeutua yritysten omiin kouluihin, joista lähes varma työpaikka, mutta jos työnteko ei kiinnosta on köyhänä tuilla elämisestä turha valittaa.. Sekin on arvovalinta.
Yritimme kohti parempaa, mutta aina tuntui nousevan seinä vastaan. :( Onneksi aika auttoi ja nyt on paremmin...
Kun olen kuunnellut isäni kertomuksia omasta lapsuudestaan, siitä että ruokaa ei aina meinannut olla ja kuinka kova häpeä se koko perheell oli niin tulee väkisinkin mieleen että nykyään kun on olemassa toimeentuloturva kuitenkin (se on pieni ja sitä ei kyllä kaikki saa, Suomessa jää tuhansia ihmisiä ilman perusturvaansa siksikin kun eivät hae sitä!!).
Mitä se todellinen köyhyys sitten on? Opiskelijat elävät kyllä köyhästi, samoin työttömät.
Sanoisin että jos ihminen irtisanotaan vuosikymmenten päästä vakituisesta työstään (mitä linjaa Suomessa kovin suositaan nyt, kun monia työpaikkoja menee ulkomaille ja koneellistuminen vähentää työvoiman tarvetta), niin silloin todellinen köyhyys kyllä voi iskeä. On aivan turha olettaa että melkein eläkeiässä oleva ihminen jolla saattaa kuitenkin vielä olla jopa elätettäviä lapsiakin, voisi enää saada työtä. Ja haluaako edes? Kuinka paljon irtisanominen murentaa ihmisen koko hyvinvointia??
Eri asia ovat ne ihmiset, jotka eivät jostain syystä hae mihinkään kouluun eivätkä liioin ole työhön tarttuviakaan. Silloin köyhyys on valinta. Mutta taustalla taas saattaa olla jotain, joka vaikuttaa ko asioihin. Esim. masennus (siis ihan oikea, vakavakin sellainen), alkoholismi jne. Silloin pitäisi ensin hoitaa sairaus ja vasta sitten alkaa olettaa että ihminen saisi jotain itselleen hyvääkin.
Siltikin, vaikka meidän perheessä mies on amk-opiskelija ja osa-aikatyössä, minä hoitovapaalla emmekä siis ole mitenkään edes keskituloisia, en luokittele meitä köyhiksi. Ehkä siksi, että tiedän tämän vaiheen olevan väliaikainen. Ja meillä on ruokaa, koti jne.
Esimerkkejä omalta luokaltani: luokan 2 parasta poikaa (siis reilusti yli ysin keskiarvo pänttäämättä), joilla selkeästi olisi ollut älyä opiskella vaikka kuinka pitkälle, menivät ammattikouluun.
Molemmat tulivat perheistä, joissa vanhemmat olivat matalapalkkaisissa ammateissa peruskoulupohjalta. Luokanvalvoja tapasi poikien vanhemmat ja ehdotti lukiota, mutta vanhempien mielestä asia on poikien päätettävissä.
Toisen perheen poika meni autonasentajaksi ja toinen sähkömieheksi.
'
Luokkakokous oli vuosi sitten ja juttelin molempien kanssa. Toinen oli juuri aloittanut ammattikorkeassa opinnot, kymmenen vuotta ammattikoulun jälkeen. Hän sanoi, ettei silloin nuorempana tullut mieleenkään mikään muu vaihtoehto kuin ammatinhankkiminen mahdollisimman nopeasti. Heillä oli kotona aina korostettu kunnollisen ammatin tuomaa turvaa jne.
Oma tilanteeni oli juuri päinvastainen. Vaikka tulen myös vähävaraisesta perheestä, isäni harrasti koko lapsuuteni " aivopesua" , eli korosti koulutuksen merkitystä. Itse en siis nähnyt muuta vihtoehtoa kuin lukio -> yliopisto. Ja sillä tiellä olen. enkä kadu.
Suuri merkitys on siis myös perhetaustalla ja kotoa tulevilla arvoilla. Hesarissa esitellään aina silloin tällöin näitä tutkimuksia, joiden mukaan nytkin lukiolaisten taustoissa korostuu vanhempien korkeampi tulotaso ammattikoululaisiin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon nuoria, joilla ammatinvalintaa tehtäessä on mielessään muita asioita, jotka vievät uran miettimiseltä huomion.
Esim. itse kamppailin hirveän perhetilanteen kanssa. Minulla ei ollut voimia miettiä omaa tulevaisuuttani vuosien päähän, kun seuraavan päivän asiatkin tuntuivat ahdistavilta.
Jos olisin ollut vapaa miettimään nuorten asioita, kun olin nuori, olisin luultavasti valinnut yliopiston, älliä kyllä riittää.
Voi johtua itsestä riippumattomista syistä, kuten terveydestä, vammasta, huonoista kasvuolosuhteista, vähä-älyisyydestä, tai omista valinnoista.
Itse olen köyhä pääosin siksi etten halunnut jättää pientä lastamme päivähoitoon vaan jäin kotihoidontuelle. Aikoinaan myös kouluttauduin matalapalkkaiselle alalle asiaa sen kummemmin miettimättä. Mieskään ei ole suurituloinen, ja osa siitäkin pienestä menee edellisen liiton lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän ei käytännössä todellakaan pidä paikkaansa! Miettikääpä esim. lukion todellisia kustannuksia verrattuna opinto-, ym. tukiin! Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa tai halua (esim. moniongelmaiset perheet) kustantaa opiskeluja, siinä on 15-16 vee lapsukainen hiukan ahtaalla...
vanhimmat lapset olimme maailmalla, niin nuorin sai sitten " rauhassa" opiskella, käydä lukion ja muuta päälle. Itse jouduin tietysti hakemaan kouluaikana ilta- ja viikonlopputöitä. Kaikki aika meni vuokrarahojen tienaamiseen (kotoa ei ollut mitään antaa!), koulu jäi toissijaiseksi. Valitettavasti! Nyt aionkin lähteä uudelleen koulutukseen.
Vierailija:
Sehän ei käytännössä todellakaan pidä paikkaansa! Miettikääpä esim. lukion todellisia kustannuksia verrattuna opinto-, ym. tukiin! Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa tai halua (esim. moniongelmaiset perheet) kustantaa opiskeluja, siinä on 15-16 vee lapsukainen hiukan ahtaalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole 14, mutta suhtautumisesi on kyllä todella ylimielinen.
Meillä on yksinhuoltajaperheen lapsista kaksi kolmesta käynyt lukion, ja se oli mieletön taloudellinen ponnistus.
Kysymys ei ole edes pelkästään kirjoista, vaan kaikesta bussimatkoista, tutustumiskäynneistä, liikuntavälineistä yms. alkaen.
Opintolaina ja iltatyöt auttavat kustannuksissa, jos vanhemmat eivät voi ostaa edes kirjoja lapselleen.
Kyse on siitä, mitä on valmis tekemään. On meitäkin, jotka tekevät asioita siipeilemättä muiden kustannuksella vaikka sitten ahkerammin töitä paiskoen tai opintolainalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on täyttä p****a väittää, että meillä ei ole varaa opiskella, kun täällä opinnot eivät edes maksa mitään. Ihmiset on niin hyysättyjä ja hemmoteltuja että kehdataan vielä sanoa että ei ole varaa... ulkomailla näin voi ollakin, mutta meillä kaikki ovat kustannusten puoelsta samalla lähtöviivalla.
Na noista välineistä, matkoista jne., kuinka moni on ilman niitä vaikka ei opiskelisikaan? Elämä maksaa!
Vierailija:
Opintolaina ja iltatyöt auttavat kustannuksissa, jos vanhemmat eivät voi ostaa edes kirjoja lapselleen.Kyse on siitä, mitä on valmis tekemään. On meitäkin, jotka tekevät asioita siipeilemättä muiden kustannuksella vaikka sitten ahkerammin töitä paiskoen tai opintolainalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, elämä maksaa, mutta kuka sen maksaa 15-16 vuotiaalle???? Kyllä opiskelujen kustantaminen on iso juttu vähävaraisessa perheessä ja jos taustalla on vielä muita ongelmia, niin voi olla ettei kukaan sitä elämää maksa, eikä koulutusta... Niin että nää kultalusikka suussa syntyneet " hyvien perheiden" koulutetut helppoa elämää viettäneet voisivat mennä itseensä, kaikilla ei ole asiat niin hyvin kun sieltä pumpulista voisi luulla. Nämä koulutus jutut eivät välttämättä vielä ole lasten OMIA valintoja! Kokemusta on omalta kohdalta, ja ainii, enää en ole köyhä, sen verran se on omasta itsestä kiinni... Älkää kommentoiko jos ette tiedä asioista hevon v*ttuakaan...
Turha väittää, ettei lukiolainen voi itse maksaa kulujaan. Minäkin jaoin mainoksia 14-vuotiaasta, että niin pumpulissa olen kavsanut. Toisekseen lukioon voi mennä myöhemminkin kuin 15-vuotiaana, esim. iltalukioon työn ohessa.
Sinä väität, että me opiskelleet olemme syntyneet kultalusikka suussa. Haista kuule paska. Kovalla työllä olen tutkintoni hankkinut. Minulla ei ollut edes bussilippua kun kävin lukiota vaan kävelin tai pyöräilin 5 km.
En tiedä mikä suussa sinä olet syntynyt, mutta kumma jos et käsitä että ilman vanhempien hyysäämistäkin voi pärjätä!
Ovet on avoinna, elämällään voi tehdä ihan mitä haluaa.
Ja On varaa opiskella, jos vain niin tahtoo.
Enköhän minä ole juuri se henkilö joka tosiaan tietää, että ilman vanhempia TÄYTYY VAAN PÄRJÄTÄ! Pointti on se ettei kaikki meistä ole sillä samalla viivalla... Ja mitä sen jälkeen, se on kiinni niistä OMISTA VALINNOISTA! Ja että oikein viisi kilometriä oli matkaakin, on sulla ollu vaikeeta...
ja lukion käyneet rikkaita. Ei se ihan niin mene.
Monet ammattikoulun käyneet ja varsinkin pariskunnat, ovat rikkaampia kuin ikäisensä lukion käyneet. Ei ole opintolainoja ja omaa omakotitaloakin on maksettu jo useita vuosia. Ja lapsia on voinut " hankkia" jo aikaisemmin, kun on molemmilla vakituiset työpaikat. Toista se on meidän akateemisten työttömien elämä...
Oman valinnan tulos sikäli, että oikeasti unelmajobi on matalapalkkainen. Ja oman valinnan tulos sikälikin, että hoitovapaalla tällä hetkellä. Älliä olisi varmaan riittänyt kouluttautua jonkun muunkin palkkaluokan alle. ;)
Minkäs teet... Elämä ihanaa näin!