Miksi te menette naimisiin tai

ei ap

nro 2

näitä juttuja, missä naiset antaa miehen kävellä yli ja ovat pelkkiä kynnysmattoja. Miehet hyppää baarissa ja harrastuksissa välittämättä miltä naisesta tuntuu, eivät auta kotona tai lasten kanssa, haukkuvat läskiksi tms... mä en vaan käsitä miksi osa naisista ei arvosta itseään.



Itse olen aina osannut valita mieheni ja poikaystäväni niin, että he kunnioittavat ja tukevat minua. Olen kyllä eronnut avioliitosta kerran ja avoliitosta uutaman kerran, mutta ongelmat eivät ole liittyneet näihin asioihin....



ap

sellaisen kanssa, josta jo etukäteen tietää, että se ei ole 100% luotettava.



Ap ymmärtääkseni viittaa tuohon keskusteluun miesten kännykkäviestien ja postin urkkimisesta ja epäluulosta hänen naissuhteitaan kohtaan.



Jos mieheen ei tippaakaan luota, miksi sellainen moraaliton renttu pitää haalia mieheksi?



Kyllä minustakin lähtökohtana pitäisi parisuhteessa olla luottamus. Voihan se luottamus tietenkin myöhemmin rikkoutua, mutta siitä ei nyt ole kysymys.

htelua mieheltään lähes 5 vuotta. Nyt he ovat onneksi eronneet ja tämä tyttö löytänyt mukavan miehen rinnalleen. Nyt hän ihmettelee, että miksi hän jaksoi sitä aikaa niin kauan.



Miten siihen ystävänä pitäisi suhtautua? Kyllä hän varmasti rivien välistä tajusi, ettei suhdetta katsottu hyvällä. Mutta siinä tilanteessa on kovin ankaraa lähteä suorasanaisesti arvostelemaan hänen valintojaan pysyä suhteessa. Minä luulen, että sen sanominen ääneen olisi saanut ystäväni vain entistä surkeammaksi. Voimat ja päätös lähteä täytyy tulla ihmiseltä itseltään. Missä raja menee, sitä ei voi toinen tietää. Koin, että minun tehtäväni oli tukea häntä hänen valinnoissaan, ei arvostella.

jotkut ovat luusereiden kanssa, jotka eivät saa mitään aikaan, eivät käy töissä, eivät tee kotitöitä, ryyppäävät, eivät opiskele tai yritä mitenkään edetä elämässään. Hyvällä tuurilla samat vielä läimii turpaan kännissä.



Sitten on turha naisen narista ja valittaa, koska on naurettavaa vaan valittaa ja kärsiä ainoa elämänsä jos voi asioille tehdä jotakin...Olen katsonut vierestä useita tällaisia tapauksia ja se pistää vihaksi naisten puolesta.



Peräänkuulutan siis vai rohkeutta tehdä omia valintoja itsensä ja lapsen parhaan vuoksi.



Ei pahalla vaan ihmetellen. Huh, kiukuttaa vaan, kun ei voi auttaa sellaisia tuttuja mitenkään...koska ei toistn elämään voi kuitenkaan puuttua.



ap

Tässä nyt ei kaiketi ole siitä kuitenkaan kyse. Kunhan täällä ihmetellään sitä, mikä masokismi tai huono itsetunto on niillä naisilla, jotka oikein vartavasiten nai rentun.

Vierailija:

Miten siihen ystävänä pitäisi suhtautua? Kyllä hän varmasti rivien välistä tajusi, ettei suhdetta katsottu hyvällä. Mutta siinä tilanteessa on kovin ankaraa lähteä suorasanaisesti arvostelemaan hänen valintojaan pysyä suhteessa.

Minä luulen, että sen sanominen ääneen olisi saanut ystäväni vain entistä surkeammaksi. Voimat ja päätös lähteä täytyy tulla ihmiseltä itseltään. Missä raja menee, sitä ei voi toinen tietää. Koin, että minun tehtäväni oli tukea häntä hänen valinnoissaan, ei arvostella.

" , toinen taas elää sellaista elämää kuin kuvittelee olevansa hänen kohtalonsa.



Jos et ole ikinä kokenut hyvää kohtelua vanhemmiltasi tai muulta tärkeältä ihmiseltä, miten osaisit vaatia sitä kumppaniltasi?



Kai nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä: mistä saisi jotkut lapset sen rakkauden, välittämisen ja kasvattamisen, jota itsetunto ja itsearvostus tarvitsevat?

ja kun lapset näkevät kuinka äidit antavat kohdella itseään huonosti, ja valittavat kuinka miehet ovat huonoja, he kuvittelevat, että asia vaan on niin. Ja sitten ottavat itselleenkin samanlaisia miehiä...

Ja siksipä arvostan erityisesti niitä vahvoja ja rohkeita ihmisiä, jotka ovat onnistuneet katkaisemaan usein monien sukupolvien mittaisen kovan kohtalon.