***Parhaat kasvatusvinkit pinoon***

Ja valvon, että kielto menee varmasti perille.

Jos lapsi itkee/raivoaa, ota hänet syliin ja rauhoita.



Jos itselläsi meinaa mennä hermot, niin laita lapsi niin, ettei hän pääse satuttamaan itseään ja mene itse hetkeksi viereiseen huoneeseen ja laske vaikka sataan ja sitten rauhallisena takaisin.

jätä järkeily vähemmälle.



Esim.. pyykit, tiskit, sotkut voi odottaa, syliä ja pusuttelua vailla oleva lapsi ei.





Unohda kello ja tarkat ajat. Lapsi ei elä kellon mukaan (vauvaa tarkoitan), vaan aikuinen voi hetkeksi vaihtaa päivän yöhön ja yön päivään.. ei hätää.

puhu lapselle kuin ihmiselle, älä ääliölle. Lapset ymmärtävät paljon, usein enemmän kuin luulemme. Lepertely ei tietenkään ole kiellettyä, mutta rajansa kaikella.

perustele aina miksei niin saa tehdä. Menee paremmin perille kuin pelkkä " EI" . Ja yleensä sen muistaa myös paremmin.



Esim. Seinään ei saa piirtää, koska: ....

yhdessä niin kaikkien hermo kestää paremmin, kun lapsi ei ole ylienerginen ja nukahtaa illalla paremmin jos on esim. ulkoillut.

Lapsi saa tuntea pahaa mieltä, mummi saa tuntea pahaa mieltä, äiti saa tuntea pahaa mieltä. Ja muu perhe voi tukea silloin perheen jäsentä jolla on paha mieli.

Hyviä tunteita voi näyttää. Ja muu perhe voi iloita perheenjäsenen kanssa.

Saa tuntea rakkautta ja saada vastarakkautta.

Kaikki tunteet siis sallittuja, niitä ei tarvitse tukahduttaa.



Elämässä pääsee myös helpommalla, kun opettaa kunnioittamaan muita ja itseään ja opettaa hyvät käytöstavat.



Muistakaa, että monet lapsena koetut ja opitut asiat vaikuttaa tuleviin ihmissuhteisiin ja elämässä pärjäämisiin.



Opettakaa tyttäriänne kunniottamaan omaa kehoaan. Opettakaa poikianne, että aina ei tarvitse miehen olla vahva.

Ole hyvänä mallina lapsellesi.

Jos ei tottele, tei tekee jotakin tuhmaa kielloista huolimatta, jäähylle, kunnes ymmärtää asian.

Tai jännittää lapsen puolesta liikaa. Se hermostuttaa lasta.

esim. meillä 1 v 4 kk joka sujuvasti auttaa äitiä astianpesukoneen tyhjennyksessä, tavaroiden keräämisessä paikoilleen, ovien sulkemisessa, pyykkien ripustamisessa. Ja voi sitä onnellista hymyä ja tyytyväistä ilmettä kun saa kehuja osaamisestaan.



Jos kiellät lasta, valvo, että kieltoa noudatetaan. Ei siis jatkuvaa narinaa tyyliin: " Älä nyt viitsi Mikko, ei saa Mikko, lopeta nyt Mikko" vaan napakka kielto ja jos lapsi ei reagoi, siirrä hänet muualle.



Varo ettet lipsu siihen, että lapsi saa huomiota vain tekemällä pahojaan. Helposti käy niin, että vanhemmat touhuavat omiaan ja reagoivat lapseen vain, kun tämä tekee jotain kiellettyä. Tällä tyylillä lapsi on kohta jatkuvasti pahanteossa.



Mikä tärkeintä: hassuttele, hali, pusi, pidä paljon sylissä, lue lapselle paljon kirjoja.



Ja muista piiiiiiiiiiiiiiiiitkä pinna.



Siinä muutama vinkki. :)

sillä kun läpsäisee kuonolle/pepulle niin kyllä tehoaa!

Vierailija:

perustele aina miksei niin saa tehdä. Menee paremmin perille kuin pelkkä " EI" . Ja yleensä sen muistaa myös paremmin.

Esim. Seinään ei saa piirtää, koska: ....

ja yksi tärkeimmistä ymmärrä että leikki on lapsen työtä,älä välitä vaikka lapsesi saa aikaan leikeillään sotkuakin kunhan se ei mene äärimmäisyyksiin.Lapsi on niin vähän aikaan " sotkevassa iässä"

Jos aina vaan huutaa lapsilleen niin lapset oppivat käyttäytymään samalla tavalla vanhempiaan kohtaan.

... ja olen huomannut, että on tosi tärkeää " varoittaa" aina etukäteen tulevista tapahtumista, esim. " leikitään vielä hetki, mutta kohta mennään nukkumaan" ja sitten toisen kerran " aletaanpas laittamaan leluja pois, nyt mennään nukkumaan" jne. Suurin hermostuminen tulee aina silloin, jos asiat tapahtuvat yllättäen, vaikka ne olisivatkin periaatteessa ihan mieluisia (esim. ulos lähteminen).



Lisäksi annan " laskuvaroituksen" , eli lasken kolmeen ja sitten tapahtuu: " Äiti laskee nyt kolmeen, ja sen jälkeen mennään hammaspesulle tai äiti kantaa" - haluaa siis aina kävellä itse, muttei malta jättää vaikka leikkejä kesken.



Jos heittelee leluja (uusin villitys), ne nostetaan jäähylle loppupäiväksi. Asiasta ei tehdä ihan kamalan isoa numeroa, koska minkäänlainen mesoaminen ei selvästikään auta yhtään - otan vain lelun pois ja nostan hyllyn päälle todeten, että tiedät hyvin, ettei leluja saa heitellä, ja sen takia se lähtee nyt jäähylle.

Vain 12 ja 16 olivat perseestä. Väkivaltapellet.

Vierailija:

... ja olen huomannut, että on tosi tärkeää " varoittaa" aina etukäteen tulevista tapahtumista, esim. " leikitään vielä hetki, mutta kohta mennään nukkumaan" ja sitten toisen kerran " aletaanpas laittamaan leluja pois, nyt mennään nukkumaan" jne. Suurin hermostuminen tulee aina silloin, jos asiat tapahtuvat yllättäen, vaikka ne olisivatkin periaatteessa ihan mieluisia (esim. ulos lähteminen).

Lisäksi annan " laskuvaroituksen" , eli lasken kolmeen ja sitten tapahtuu: " Äiti laskee nyt kolmeen, ja sen jälkeen mennään hammaspesulle tai äiti kantaa" - haluaa siis aina kävellä itse, muttei malta jättää vaikka leikkejä kesken.

Jos heittelee leluja (uusin villitys), ne nostetaan jäähylle loppupäiväksi. Asiasta ei tehdä ihan kamalan isoa numeroa, koska minkäänlainen mesoaminen ei selvästikään auta yhtään - otan vain lelun pois ja nostan hyllyn päälle todeten, että tiedät hyvin, ettei leluja saa heitellä, ja sen takia se lähtee nyt jäähylle.

ja myös 2-vuotias poika kyseessä.

Lisäisin tähän vielä, että valintojen antaminen lapselle vähentää uhman tarvetta. Lapsi saa valita usein 2 minulle sopivan vaihtoehdon välillä. Pukeminen alkoi onnistua tosi hienosti kun poika sai valita laittaako autopaidan vai koirapaidan, laittaako siniset vai vihreät housut jne. Ja voi sitä riemua kun saa itse päättää vaatteensa =)

Jos itselle on ihan sama niin miksi ei voi kysyä. Ja kyllä minä olen myöhemmin myöntänyt jotain aiemmin kieltämääni jos lapsi on hyvät perustelut/vaihtoehdot tms. esittänyt. Oonkin ylpeä kasvatuksessani siinä, miten taitava neuvottelija lapseni on jo 4v:nä ja luova ongelmanratkaisija. Kyllähän oikeudessa tuomaritkin voivat muuttaa päätöksiään, niin miksei sitten vanhemmat. Ei se mitään epäjohdonmukaisuutta ole vaan oikeudenmukaisuutta.

Tee se, mitä lupaat. Jos sanot EI, se on sitten ei vaikka kuinka itkua väännetään. On tärkeää, että lapsi oppii alusta pitäen noudattamaan perheen yhteisiä sääntöjä eikä ole pikkutyranni, joka pompottelee kaikkia. Sano: " Mennään ulos" eikä " Mentäisiinkö ulos?" .



Epäjohdonmukainen vanhempi on turvaton vanhempi, johon lapsi ei voi luottaa, jos jatkuvasti vanhempi pyörtää sanomansa.



Ja tämän kaiken komentamisen ja kieltämisen välillä rakkautta ja hellyyttä ja positiivista kannustusta. Hyvä itsetunto on tänä päivänä tärkeää maailmassa, jossa on ei välttämättä siedetä erilaisuutta ja joka on aika julma ja raaka jo päiväkodista alkaen.