Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kyllä masentaa...Lapseni on onnettoman huono

Vierailija
26.11.2005 |

oppimaan ja muistamaan. Pidetäänkö mielestänne automaattisesti tyhmänä, jos kielenymmärtäminen huonoa 3v. lapsellani?



On osannut monet asiat jo 2.5v. mitä testattiin, mutta ei osannut testeissä vastata, muuta kuin en tiedä lähes jokaiseen kysymykseen.



Kyllä on masentavaa huomata, et lapsi on todella huono oppimaan. Hyvä keskittymään, rauhallinen, hyvä katsekontakti, laaja sanavarasto jne.Änkytys todella paha.



Puheterapeutti meinas, että pahin ongelma on kielnkehityksen viivästymä, sitten ymmärtäminen ja vähiten huolestuttavaa änkytys.



Päiväkodissa hoidossa ja siellä kans mietitty ymmärtääkö lapsi kaikkea vai eikö kuule vai onko vaan niin uppoutunut aina omiin tekemisiinsä.



Tausta: synt. 1200g painoisena.



Onkohan ihan toivoton tapaus ja pitäskö kiireesti vaatia lisää tutkimuksia. Aikaisemmissa kontrolleissa ei ole huomattu mitään poikkeavaa.



Hirveet sepostukset, toivottavasti jaksoitte lukea.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

ammatti-ihmiset ovat noin huolissaan jo olleet. Outoamielestäni.

Vierailija
2/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli voi oppia asiat myöhemmin kuin täysaikasena syntyneet. Vaikka hän oppii asiat myöhemmin kuin muut nii ei se tee hänestä tyhmää.



T: keskosen äiti, joka antaa lapsensa oppia omaa tahtia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsella on änkytys, ymmärtämisessä ei mitään poikkeavaa. Nähnyt lasta 6 kertaa.



Änkytykseen erikoistunut terapeutti sanoi, että lapsihan ei tunnu ymmärtävän mitään, selkeästi jäljessä ikätasostaan. Oli tosi huolissaan. Ymmärsin heti, et leimas lapsen tyhmäksi, jolle saamme etsiä ihan rauhassa uuden terapeutin. Kys. puheterapeutti nähnyt lapsen 2 kertaa.



Olen kyllä nyt todella masentunut. Ymmärsin, että tarvii terapiaa pahaan änkytykseen, mutta se ongelma sivuutettiin nyt.



Olen todella masentunut. En tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Kun kokoan itseni, otan asioista tarkempaa selvyyttä.





ap

Vierailija
4/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minunkin veljeni lapsen kielenkehitystä tarhan hoitajat ja psykologit pitivät todella huolestuttavana (lapsella monikielinen tausta, muuttoja maasta toiseen). Totta hemmetissä tuollaisessakin tapauksessa suomen kielen omaksuminen viivästyy! Onneksi veljeni ei lähtenyt ns. asiantuntijoiden hysteriaan mukaan, vaan odotteli rauhassa, että poika sulattelee ja omaksuu asioita omaan tahtiinsa. Nyt, 10-vuotiaana, poika on ihan ikätovereidensa kanssa samalla tasolla.



Toivottavasti teilläkin lapsi yksinkertaisesti kehittyy omaa tahtiaan!

Vierailija
5/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokainen asiantuntija sanoo vaan eri jutut, en tiedä kenen juttuihin kannattaa luottaa.



ap

Vierailija
6/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ketä uskoa, kun asiantuntijatkin puhuvat ilmeisesti ristiin?



Se, että itse kannustat ja tuet lasta, on varmasti yksi parhaista lääkkeistä tilanteessasi. Lasta on varmasti hyvä olla painostamatta millään lailla, saati antaa hänen varhaisessa vaiheessa ymmärtää, että hän on erilainen, hän poikkeaa muista, hän ei kehity niinkuin muut. Siinä vasta kehitys häiriintyykin.



Rauhassa vaan. Ja kyllä asiantuntijoitakin varmasti kannattaa kuunnella, mutta kriittisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

2,5 v on vielä aika pieni eikä sen ikäisen ymmärryksestä kyllä yleensä niin hirveä huolissaan olla. Ei ne täysiaikasetkaan 2 vuotiaana vielä kaikkea ymmärrä ja änkytys on aika yleistäkin, jopa fiksuilla aikuisilla kuten Matti Vanhanen :)



Meidän keskoslapsella oli taaperovaiheessa useampia taantumakausia jolloin tuntui jäävän jälkeen ikäsistään mutta yhtäkkiä olikin taas ottanut ikätoverit taidoissa kiinni. Nyt hän on ihan terve ja innokas ekaluokkalainen



Synty rv 33 ja painoa oli 1300g eli oli viikkoihin nähden pieni.

Vierailija
8/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse en ole kiintynyt lapseen tarpeeksi. Alun vaikeudet vaikuttanut varmasti tähän. Olen kuullut, jos lapsi ei saa rakkautta tarpeeksi, hänen kehityksensä taantuu. Isä on lapselle läheisempi. Koin niin raskaaksi alun sairaalavaiheen ja kaikki kontrollikäynnit, että välillä rakkaus lapseen on ollut koetuksella, vaikka olen sitä vastaan kovasti taistellukin.



Itseä tietysti mietityttää, mikä tähän ongelmaan on syynsä.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

eiköhän lapsesi opi omaa tahtia ja ottaa ikäisensä kiinni jossain vaiheessa.

Keskosethan voivat kehittyä hitaammin kuin toiset mutta ottavat jossain vaiheessa ikätoverinsa kiinnu.

Minä olen alusta asti suhtautunut siihen että keskosuus voi vaikuttaa poikani kehitykseen, mutta oppii asiat kyllä sit kun on siihen valmis.

ja itse sinä tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät ymmärtääkö hän puhetta. Jotkut lapset voivat tahalteen esittää vieraaalle ihmiselle " tyhmää" eikä ammatti-ihminen voi kahdesta kertaa sanoa mitään.





T: keskosen äiti, s. vkolla 32+, nyt 1v 9kk. vielä aikaista sanoa onko keskosuus vaikuttanut kehitykseen. Tällä hetkellä näyttä ettei oo vaikuttanut mutta sen näkee vasta myöhemmin.

Ja olen erittäin kiitollinen että hän on hengissä ja selvinnyt ilman vakavampia vammoja.

Vierailija
10/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän poikamme kehityksestä oltiin ensimmäisen keran kovasti huolissaan kahden-kolmen vuoden iässä. Hän oli kielellisesti muita jäljessä, vältteli muiden lasten seuraa, sillä viihtyi itsekseen. Puhe oli vähän " yksinkertaista" ja erittäin hidasta, samoin kaikki toiminta. Esim. pikkusisko pisteli vaatteet reippaasti päälle, mutta tämä isoveli unohti homman, puuhasteli kaikkea muuta kuin pukemista ja eksyi ajatuksiinsa. Kaikkia tapahtui hyvin, hyvin h-i-t-a-a-s-t-i. Hän poikkesi selvästi ikäisistään, mutta en ollut aivan hirvittävän huolissani itse (vähän kuitenkin), mutta halusin antaa hänen kehittyä omana pienenä persoonanaan. Epäilin, että hänellä olisi huono näkö, testit tehtiin ja näko tulkittiin normaaliksi.

Eskarissa alkoivat vaikeudet. Eskariopettajan mielessä poika oli hidas, liian harvasanainen ja sosiaalisesti täysin epäkypsä. Rivien väliin oli kirjoitettu sana tyhmä. Hänen mielestään poika ei koskaan selvityisi ns. normaalissa koulussa, ei ainakaan ilman kouluavustajaa, jota hän suositteli. Samoin hän suositteli kypsymään vielä vuoden ennen koulun aloittamista. Käännyimme asiantuntijan eli lastenpsykiatrin puoleen. Hänen mielestään poika oli ok, omanlaisensa kaveri, joka toimii hitaasti, sillä suurin osa " liikkeestä" tapahtuu hänen päässään. Harvapuheisuuden vuoksi hän lähetti lapsemme toisen alan asiantuntija puoleen, eli lapsemme pääsi myös puheterapeutin vastaanotolle. Kongnitiivisissä testesteissä selvisi, että kielellinen taso oli ikäistään noin kaksi vuotta edellä, ymmärtämisessä ei ollut missään tapauksessa mitään vikaa. Puheterapiaan hän pääsi äänteitä harjoittelemaan. Molemmat asiantuntijat olivat sitä mieltä, että kouluun vaan ilman avustajaa, koska lapset muutoin tottuvat käyttämään avustajia " hyväksi" ja selviämään itse helpommalla kuin mihin pystyisivät.

Eka luokalla pojalle todettiin erittäin huono näkö - se oli varmastikin eristänyt häntä aiemmin esim. ryhmässä toimittaessa. Pojasta tuli suureksi hämmästykseksemme hyvin suosittu eikä kiusattu, vaikka hän on edelleen persoonallinen ja viihtyy yksin. Kavereita olisi viikonloppuisinkin jonossa ovella...

Nyt poikamme on reipas viidesluokkalainen ja menestyy koulussa ihan keskimääräisesti ja reaaliaineissa on luokkansa parhaimpia (niissä kun joutuu itse miettimään ja pohtimaan).



Vuodatuksestani tuli vähän pitkä, anteeksi se. Halusin vain kannustaa ns. persoonallisten lasten vanhempia, että antakaa lapsen kehittyä omana itsenään, älkää pakottako häntä siihen muottiin, jota ympäristö usein vaatii. Jos oma uskonne loppuu tai on syytä epäillä jotain olevan pielessä, konsultoikaa asiantuntijoita. Heidän oma alansa on usein kapeahko, ja kääntykää siksi myös muiden puoleen. Meidän perheemme pelasti oikealla alallaan olevat lastenpsykiatri ja puheterapeutti.



Jaksamista ja uskoa ap:lle. Jokainen lapsi on täydellinen omana itsenään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä joku sanoi, ettei 3v tarvitse vielä paljon mitään osata. Mun mielestä asia ei ole niin, sen ikäisen pitää jo ymmärtää aika paljonkin! Peli ei tietenkään ole menetetty, tukitoimilla voidaan saada paljon aikaiseksi. Pieni lapsi turhautuu hirveästi jos ei ymmärrä tai saa itseään ymmärretyksi. Siitä seuraa usein käytöshäiriöitä jossain vaiheessa.



Monella pikkuisella on aikuiseksi mennessä erot tasoittuneet, joten toivoa on :)

Vierailija
12/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jäin miettimään kirjoitustasi.....

Meillä esikoinen syntyi rv 26 ja painoa oli vain 500g.Lapsi ollut aina kiinnostunut todella paljon kaikesta.Lukemaan oppi jo 4 vuotiaana ja viisivuotis tarkastuksessa sanottiin et pitäs harkita kielikoulua ja jotain lahjakkaille lapsille suunnattua koulua.

Eli ei kannata aina vedota kaikissa asioissa keskosuuden piikkiin!Lapset ovat yksilöitä täysaikaisena syntyneet niinkuin keskosenakin.Ja toki uskon et lapselle on aina hyötyä et näkee äidin todella rakastavan ja tukevan häntä. Uskon et etäisyytesi lapseesi vaikuttaa toki häneen. Keskoset tarvitsevat KAIKEN tuen minkä vaan vanhemmat pystyvät antamaan.Ja uskon et se näkyy lapsesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta missään tapauksessa en pidä häntä tyhmänä!!! Hän vain oppii joitakin asioita hitaammin kuin toiset ja taas joissakin asioissa on selkeästi monia ikäisiään lahjakkaampi!



Meille sattui kyllä aivan ihana puheterapeutti, joka sanoi, että tässä vaiheessa tilanteeseen voidaan vielä vaikuttaa paljonkin (meillä siis vasta kartoitus tehty ja terapia edessä) ja sanoi, että hyvä kun tulitte jo tässä vaiheessa!! Eli ap:n tilanteessakin vielä on hyvin aikaa korjailla tilannetta ja harjoitella niitä vaikeita asioita. Oma poikani ei oikein ymmärrä käsitteitä ja värit eivät häntä kiinnosta juuri ollenkaan, ei ymmärrä monimutkaisempia kysymyksiä myöskään. Taustalla kaksikielisyyttä.



Siinä mielessä olen tyytyväinen, että poika saa helposti ystäviä huolimatta siitä, ettei aina tunnu ymmärtävän, mitä ystävät häneltä kysyvät jne. Poika on sosiaalisesti jotenkin niin lahjakas ja " kiva" kaveri, että yleensä ikätoverit pitävät hänestä " puutteista" huolimatta.



Tsemppiä ap! Äläkä missään tapauksessa syyllistä itseäsi!

Vierailija
14/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ihan asiallisesti kysyn. Moni kirjoittaa että oma lapsi on hidas, ei vastaa kysymyksiin, ei ehkä ymmärrä kysymyksiä, on kehityksessä ikäisistään jäljessä, ei ymmärrä käsitteitä ja niin edelleen, mutta ei ole tyhmä. Mikä sitten on tyhmyyttä ja millainen ihminen on tyhmä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyhmällä kai tarkoitetaan jotain sellaista henkilöä, joka

- hoksaa hitaasti

- ei ole päätelmissään looginen

- omaksuu hitaasti asioita



Mutta " tyhmyys" ei kerro sitä, mistä em ongelmat johtuvat. Esim onko kyseessä se, että

- lyhytmuisti on huono TAI että

- kuullun ymmärrys on huono (tässäkin syynä voi olla vaikka se, että on vaikea erottaa puhetta ihmispaljoudessa) TAI

- kielen ymmärrys on huono TAI

- (suullisten) ohjeiden toteuttaminen voi olla vaikeaa.



Nämä nyt esimerkkinä vaikka lapsesta, joka ryhmätilanteessa on " tyhmä"

Vierailija
16/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerron omakohtaisen kokemuksen. Lapsena mun oli vaikea ymmärtää, miten ryhmässä olisi pitänyt käyttäytyä.



- En muistanut pitkiä ohjeita

- En oikein ymmärtänyt sisältöä

- En ymmärtänyt, miten annettu ohje liittyy minuun

- En ymmärtänyt, että minun(kin) pitäisi tehdä ohjeen mukaisesti



Koska olin vähän pihalla koko ajan, jännitin aivan valtavasti. Ja se taas vaikeutti lisää " oikein" toimimista. Mua pidettiinkin siis ryhmässä AINA tyhmänä.



Vasta aikuisena olen oppinut kuuntelemaan ja poimimaan kuullusta olennaiset pointit. Se oli vaikeaa vielä esim yo-kirjoituksissa, pelkäsin kuunteluita, koska en oikein muista mitä olen kuullut, ellen saa toistaa perässä ja kuunnella pariin kertaan.



Silti en pidä noin yleisesti ottaen itseäni tyhmänä. Luetusta hahmotan olennaisen aika nopeasti, nopeammin kuin moni muu.

Vierailija
17/17 |
26.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älykkyys on suhteellinen käsite. Kuka tahansa voi oppia jos

on kiinnostunut ja haluaa oppia.

Opettajana pohdin myös sitä, miten lapsesi on suhtautunut tähän

tutkimuksen tekijään, onko kommunikaatio ollut onnistunut

tutkimuksen tekijän puolelta. Onko esim. sama murre tai puhetapa

kuin kotona?

Tunnen monia lahjakkaita, mutta hitaita ihmisiä. Jokaisella on oma

alueensa, missä voi olla lahjakas. Muistan koulukavereista kivoja

poikia, joita pidettiin tyhminä, vaikka heillä oli sosiaalista älykkyyttä

ja harkintakykyä =)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän yhdeksän