Kyllä tekee pahaa katsoa kolmosta. Miksi lasten täytyy sairastaa?

vuosi on tuntunut hirveältä katsella tuota ohjelmaa ja tänä koskettaa vielä enemmän, kun oma tyttö oli isoissa tutkimuksissa sairaskohtauksen vuoksi. Aivokasvainta pelkäsin. Tutkimusten mukaan pikku tyttöni on terve ja selvisimme säikähdyksellä, mutta kaiken koetun jälkeen voin kuvitella miltä sairaiden lasten vanhemmista tuntuu:(

Nim. tietokone yläkerrassa, tv alakerrassa..

kummien joulukonsertti..

Oma lapseni sairastaa leukemiaa. Toisaalta tämä muistuttaa omasta tuskasta, toisaalta ihanaa kun ihmiset auttaa. Kiitos teille jotka lahjoitatte rahaa hyvään tarkoitukseen!

ja kohtauksia tulee päivittäin. Miten voi miten te muut sairaan lapsen äidit jaksatte??? Mistä saatte voimia suoriutua jokapäiväisistä askareista???



Itsestä tuntuu, että voimia ei ole enää mihinkään, sairaus hallitsee koko perheen elämää...

aloin elää muutakin kuin vain sairauden ympärillä. Ensin toivoin, että kun oikein kaikkeni teen, lapsen sairaus hellittää. Että rakkaus parantaa (yms9. Sitten kun huomasin sen paskan jutun, ettei se siitä mihinkään parane (vaikka mitä tekisin), huomasin, että mun on PAKKO elää. Koska voi olla, ettei lapsesta koskaan tule terveempää. Voi olla ettei epi hellitä koskaan (ollaan menty nyt huonompaan suuntaan koko ajan, lääkkeet on kohta kaikki kokeiltu).



Jos lapseni epi kerta on ihan sama, olin hänen kanssaan 100% tai vähemmän, niin miksi mun pitäisi sitten rangaista itseäni? Yritän tehdä valinnat sen mukaan, että jotain kivaa mulle - jotain kivaa lapselle. Hankin ihmisiä, jotka jaksavat (vaikka maksullisesti) kun minä en.



Minä EN halua, että meidän elämäni on selviytymistaistelu tai -kertomus. Tietysti epilepsia on suuri suru ja vaikuttaa moneen asiaan. Jos kohtauksia on koko ajan, niin eihän lapsi mitään jaksa.



Mutta MINULLA ei ole epilepsiaa eikä muutakaan sairautta. Minä en halua rajoittaa elämääni ja itkeä sitä, kuinka kamalaa on sairaan lapsen kanssa. Haluan tuntea sen aidon surun, mutta en halua olla katkera siitä! En halua katkeroitua enkä teeskennellä. En halua väittää, että olen pyhä Madonna, suorastaan valittu tehtävääni. En kierrätä niitä kamalia (" muka nyyh-ihania" ) runoja, joissa kerrotaan, että sairaan lapsen äiti on VALITTU tehtäväänsä.



Hemmetti! Minua EI AINAKAAN OLE VALITTU. Jos joku olisi minut valinnut, menisin tapaamaan ja vetäisin turpaan. Jos minut olisi " valittu" se olisin mun korvissa sama kuin kirottu = jotain mätää geeneissä, kun ei parempaakaan ole saanut aikaan.



Enkä voi väittää, että olisin " ah aina jaksava" . Välillä vituttaa niin että soi!

Vierailija:

En kierrätä niitä kamalia (" muka nyyh-ihania" ) runoja, joissa kerrotaan, että sairaan lapsen äiti on VALITTU tehtäväänsä.

Hemmetti! Minua EI AINAKAAN OLE VALITTU. Jos joku olisi minut valinnut, menisin tapaamaan ja vetäisin turpaan. Jos minut olisi " valittu" se olisin mun korvissa sama kuin kirottu = jotain mätää geeneissä, kun ei parempaakaan ole saanut aikaan.

Enkä voi väittää, että olisin " ah aina jaksava" . Välillä vituttaa niin että soi!

T: elinsiirtoa odottavan lapsen äiti

Eikä se älytön hurlumheikään ollu kivaa katottavaa. Teki ohjelmasta liian sekavan.