Kadutko että

Mulle tämä sopii.. Sulle saattaa sopia toinen ratkaisu..



Mikä on sulle tärkeää? Se että lapsella on sisaruksia, riitoineen ja leikkeineen? Pelkkiä kavereita? Vanhempien jatkuva jakamaton huomio? Niin mitä haluat?



Mä en olisi voinut kuvitellakaan kasvattavani vain yhtä lasta.. Mulla on pari kaveria, jotka on ainoita lapsia ja vaikka niillä on asiat päässä ajateltuna ihan hienosti... Niin se silti loistaa kilometrien päähän että ovat ainoita lapsia, itsekkäitä ovat nimittäin ihan eri tavalla kun ei ole niitä sisaruksia... Ja mä katson sen ominaisuuden haitaksi elämässä...



Sanottakoon nyt että on itsekkäitä ihmisiä moni lapsisista perheistäkin... Se vaan on mun mielestä erilaista.. En osaa selittää miten, mut eron huomaa..

Pitkään kyllä tuntui siltä että meille riittää yksi lapsi, niinpä lapsille tuli ikäeroa 7 vuotta. Nyt kun kuopuskin on jo yli vuoden ikäinen, en voisi olla onnellisempi siitä että päätettiin ottaa vastaan tuo " iltatähti" !



Olen muuten ainoa lapsi itsekin, ja ehkä vähän itsekäs, toisaalta myös itsenäinen.

Toinenkin lapsi on ihana. On ihanaa nähdä miten lapset ovat toisilleen jo pieninä rakkaita. Riidatkin on rajuja, mutta tärkeitä ovat. On hienoa, että lapsia on edes kaksi.



Jokainen tekee päätöksen lapsilukunsa suhteen itse niin kuin omalle perheelle on parasta. Mutta sanonpa vain että kun lapsia on useampi, niin elämä on värikkäämpää. Ja sitten kun on vanha, niin ei jää yhden lapsen harteille vanhusten hoitaminen ja lopulta kuoppaaminen.

Parempi lapselle näin, kuin pelkkien aikuisten kanssa perheessä, minun mielipiteeni.

Kun se lapsi on jo perheessä niin tietysti siihen rakastuu ja kiintyy, vaikka olisi rankkaakin. Meillä onneksi arki on jo helpottunut hurjasti :)

Ihana seurata kun leikkivät keskenään, isommat pienempien kanssa. Ja kiva kun esim. pienet ododttaa isompia koulusta. Ymmärrän kyllä yksilapsisia perheitä. Onhan se kiva kun on välillä ihan rauhallistakin?

enkä kadu. Toivottavasti meille tulee joskus vielä neljäs ja ehkä viideskin.