Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?

kun ei ole tullut vastauksia...?? Vai eivätkö arvosta juuriaan..



Kyllä meitä täällä on, isoäitini Karjalan Ruskealasta syntyisin ja äitini syntynyt evakkoreissulla rannikolla!

Äitini syntyi ennen sotaa Antreassa, josta hänen äitinsä oli kotoisin. Äidin isä oli myös rajan pinnasta.

Isän suku Karjalasta myös, mutta juuri ja juuri Suomen " uuden" rajan tältä puolen.



Minussa karjalaisuus näkyy vilkkautena ja positiivisena otteena elämään. :)

Äiti Muolaasta ja isä Kurkijoelta. Mummo Kivennavalta.

Tosin eivät nyt varsinaisesti olleet evakkoja, kun menivät naimisiin vuonna 1937 ja muuttivat tuolloin Helsinkiin. Mutta heidän vanhenpansa kyllä olivat evakkoja.



Vanha Viipuri jotenkin kiehtoo ja tuntuu niin ihanalta kaupungilta - mitä olen kuvia katsellut ja tarinoita kuullut. En ole tosin enää aikuisiällä halunnut siellä käydä.

mutta tämä nykynuoripa tietää isovanhempiensa juuret...

toinen iso-äiti kotoisin raudusta, toinen läskelästä

isän puolen suku petsamosta.

Tulipas yhtäkkiä oikein hurja ikävä isovanhempia, kun alkoi asiaa miettimään.



Ja olisi pitänyt kysellä heidän eläessään paljon enemmän sota-ajoista.

Sitä, mistä ovat kotoisin, en muista. Eikä oikeastaan tässä elämänvaiheessa edes kiinnosta.

Äitini suku Petsamosta

Äitini syntyi sitten jatkosodan aikoihin.... Ja joutuivat sitten lähtemään hekin evakkoon...

ukilla venäläinen mummo ja karjalainen isoisä. Ortodoksi, äidinkieli Karjala. Ei siis karjalan murre vaan karjalan kieli. Odotan mielenkiinnolla milloin Åke Lindman saa Tali-Ihantalansa valmiiksi, että mitä ukki siitä sanoo, kun oli itte siellä taistelemassa. Tosin ukki kieltäytyy katsomasta sotafilmejä, kun näkee toisinaan vieläkin painajaisia sodasta.



Ja mitä tulee Mannerheimin myöntämään pariin mitaliin, ne on pysyvästi piironginperällä: " Paska keikka kun piti ihmisiä tappaa" Ukille kun venäjänkielinen ei ollut vihollinen.



Ukilla on vielä ihan hyvä kunto, fillaroi 15 km pyörälenkkejä, vaikka ikää kahdeksankytrisat. Jos näette vanhan miehen istumassa pyöränsä vieressä ja juomassa pullon kaljaa, se voi olla mun ukki nalkutusta karkuteillä, mummo kun ei siedä yhtään viinaa, edes olutta :)

Sitten palasivat kotiin Kanneljärvelle, ja joutuivat lähtemään uudestaan evakkoon.

Isovanhemmat on kuolleet jo, samoin isäni. Harmittaa, etten koskaan tullut tuntemaan paremmin heidän kotiseutuaan, haluaisin myös lähteä käymään siellä.

Esimerkiksi tuo Ruskealan sutu on aivan karmea, surullinen näky.



t. isoisä läheltä Sortavalaa

Äidin äiti ja isä olivat Viipurista ja lähtivät sieltä evakkoon.

Äitini kävi mummuni kanssa Sortavalan reissulla ja kävivät katsomassa mummun vanhan kotitalon kivijalkaa.

Mun pitäisi mennä äidin kanssa, koska hän on nykyään ainoa elossa oleva, joka tietää paikan.

jossain vaiheessa lapsena oli outoa kun tajusi että ei ollut esim vanhaa sukuhautaa, asuttiin tilalla joka oli ollut suvulla vaan muutaman vuosikymmenen, vanhoja tavaroita oli tosi vähän. Se tuntui jotenkin jännittävältä ja tongin paljon tietoa vanhoista asioista ja luin jotain historiikkikirjoja.

Isäni syntyi sotien välissä ja hän muutti sitten takaisin Jääskeen, kun tuli rauha, mutta perhe joutui sitten lähtemään kokonaan pois, kun isäni oli 2,5 vuotias. Pappani oli kolmen sodan veteraani.

Olen käynyt isäni kotipaikalla kerran, kun olin 7-9 vuotias. Paikka on todella kaunis, mutta siellä on enää talon kivi jalka tallessa, navetta pommitettiin maan tasalle ja nyt sen tilalla on ryssien rakennus. Samoin käytiin tätini ja setieni ekan koulun paikalla, joka oli säilynyt pommituksissa.

Myös hautausmaalla käytiin ja yritettiin etsiä isovaijani hautaa, mutta hautaa ei löytynyt, ainoastaan kivi, joka oli vintattu pöpelikköön. Hautausmaalla piti olla muitakin suomalaisia hautoja, mutta ryssät olivat pöllineet haudat ja heittäneet kivet pöpelikköön :(

Puhun karjalan murretta. Luonne on karjalainen (iloinen, periksiantamaton, tempperamenttinen, sosiaalinen jne.). Musikaalisuuden olen perinyt isäni puolelta, samoin ulkonäköni.

Tunnen itseni enemmän karjalaiseksi kuin kymenlaaksolaiseksi.

Mulla on jääsken kansallispuku ja meidän kansantanssi seura kuuluu Karjalaiseen nuorisoliittoon, joten Karjalaisilla kesäjuhlilla tulee käytyä melkein joka kesä.