" Äiti sano, että mun ei tarvii totella sua" totesi miesystäväni lapsi ensitapaamisellamme..

Kyllä hän isänä pitää poikaa ihan ojennuksessa, ei ole siitä kiinni. Mutta siis jotenkin tuntui vain oudolta, että heti lapsen äiti on mua vastaan, vaikkei olla tavattukaan. Ja vaikka oliskin mua vastaan, miks käännyttää lapsen kans?



ap

ap

otetaan huomioon. JA ennen kaikkea jos/kun olette sinun asunnossasi siellä toimitaan sinun sääntöjen/ohjeiden/halun mukaan eli lapsen kuuluu totella myös sinua. Pidä huoli että sovitte lapsen isän kanssa valmiiksi selvät pelisäännöt mitä sinun luonasi tehdään ja miten käyttäydytään ja te molemmat huolehditte että näin tapahtuu. Älä anna lapsen hyppiä nenällesi. Kun olet alusta asti johdonmukainen ja selkeä, ystävällinen ja reilu lasta kohtaan uskoisin että homma alkaa sujua.



t: äitipuoli

taas on joku äiti-ihminen ollu niin VIISAS

ja ottaisit yhteyttä tähän pojan äitiin! Kysyisit, että mitkä säännöt heillä on kotona, jotta osaat sitten pitää kiinni samoista säännöistä. Näin et kääntyisikään häntä vastaan, kuten kuulosti, että saattaisi käydä... Toimisit fiksusti ja antaisit äidin tuntea, ettet ole viemässä hänen paikkaansa!:)

Ihan kaikkea ei kannata uskoa mitä lapsi sanoo, eikä ainakaan heti julistaa sotatilaa hänen äitinsä kanssa. Alku voi olla oikeasti kovinkin hankalaa, mutta uskoisin että maltilla ja huumorintajulla selviää aika pitkälle. Kyllä se lapsi sinut hyväksyy ja todennäköisesti äitikin jossain vaiheessa. Uusi tilanne kaikille ja tunteita herättävä.

Tosiaan, oikea jutteluosoite kai tässä ensinnä on mies.. jotain tolkkua tähän on saatava. Mietin myös, että jos tosiaan kävisin tapaamassa lapsen äitiä myös. Itseäni rasittaa tuommoinen meininki, jos ei edes tunneta.. Ehkäpä rauhoittuisi, kun näkisin, että olen ihan järki-ihminen.





ap

kuinka tietää järjen tasolla lapsen olevan viaton äitinsä manipulointii yms. Mutta kun tommosta kuuntelee eriasteisena esim. 3 vuotta, ni se alkaa nyppiä aika tavalla. Monet äidit tosiaan tekevät hallaa tolla mustamaalaamisellaan ja hankaloittavat vain oman lapsensa oloa siinä toisessa perheessä. Isä-tai äitipuoli näet kyllästyy ja ärsyyntyy lapseen ( vaikka se ei oel lapsen vika) ja sitä kautta tulee ongelmia.



Itse olen lähiäitipuoli ja jos mulle tullaan tommosta sanomaan, ni on helppo sanoa, että niin kauan kun mun tekemä ruoka maistuu ja mun maksamat vaatteet kuluu, ni mä en kuuntele tommosta juttua. Sitten ku on aikuinen ja ite elättää ittensä, ni tehköön mitä huvittaa. Mutta silloin ei äitipuolenkaan enää tartte teeskennellä kiinnostunutta tai olla edes paikalla....

Ajattelin, ettei kannata kamalaa haloota nostaa, jossette lahiaikoina tule tapaamaan uudestaan, tai tiuhaan tahtiin.



Ja jos toistamiseen tulee tilanne, jossa joudut jostain asiasta sanomaan, niin toteat vain lapselle, etta sinun kotonasi lapsen on toteltava sinua, eiko. Pieni pilke silmakulmassa, niin lapsi sen helpommin muistaa..

Sinansa lapsen aidilla ei paljoa ole varaa kieltaa sinua kieltamasta lasta, jos tarve vaatii, sinun kotonasi..

ensin ihan kahdestaan. Toivottavasti tosiaan lapsi pikkuhiljaa tottuu minuun, enkä odotakaan että hetkessä tottuisi. Mutta kuten joku sanoikin, ehkäpä kannattaisi minunkin olla alustapitäen lapselle johdonmukaisesti ' aikuinen, joka saattaa kieltää, jos lapsi tekee jotain typerää' . Pidän kyllä lapsista, se ei ole ainakaan ongelma. Tää viikonloppu on just semmonen, ku lapsi on isällään, mutta ei ole puhuttu että tuunko mä kans sinne sit. Tähän asti nuo viikonloput mä oon puuhannut omiani, että saavat viettää laatuaikaa.



ap

eikä ole millään lailla määräävässä asemassa sinuun nähden, kuten et sinäkään häneen nähden. Niin lapsi oppii heti alusta asti, ettei sinun kanssasi kannata vedota mihinkään mun äiti sanoi näin -juttuihin.

Älä tee siitä tässä vaiheessa sen suurempaa numeroa. Jos seurustelunne jatkuu - jos tapaat lasta säännöllisemmin niin sitten voit laittaa luun kurkkuun sinun kodissa ollessanne.

Mies sanoi mulle, että naurahti poikansa kommentille sen vuoksi, että kuulemma pystyi uskomaan exänsä sanoneen juuri jotain noin typerää. Ei varsinaisesti mollannut exäänsä, mutta sanoi hänen olevan vieläkin hyvin kiinni miehessä, ja elättelevän aina välillä yhteenpaluutoiveita (mies oli, joka jätti aikanaan). Nyt ehkä siis ymmärrän tilannetta hieman paremmin.. Ja ehkä tässä tilanteessa on epärealistista odottaa, että lapsen äiti pitäisi minusta. Toivon kuitenkin, että voimme (lapsen takia) olla asiallisissa väleissä.. Mies aikoi kysyä exältä, että kävisikö jos exä tulisi viikonloppuna miehen luo käymään, ja samoin tulisin minä. Juteltaisiin siinä sitten kahvin ääressä, ja tutustuttaisiin. Sovimme, että emme ota puheeksi pojan tokaisemaa " ei tarvii totella sua" -asiaa, vaan puhumme asioista ihan yleisellä tasolla. Ehkä parempi näin.. Kuulostaako tämä muiden mielestä hyvältä ratkaisulta? Itse ainakin olen valmis tuohon, mikäli vain exällekin siis tämä viikonloppu sopii.



ap

Itse en ainakaan exänä haluaisi edes keskustella kanssasi.



Anna nyt ajan hiukan kulua. Ehkä olisi hyvä keskustella lapsen kasvatuksesta vasta siinä vaiheessa kun alatte vakavammin harkita sitoutumista - esim. avoliitto tms.

kaipa lapsen äidille sitten sopii, että sinä et esim. laita lapselle ruokaa, vahdi lapsen tekemisiä, huolehdi yhtään mistään mikä liittyy lapseen?

Ja tämä oli harkittua, että tapasin pojan vasta nyt, kun tosiaan vakituisesti seurustelemme ja aiomme seurustella vastakin. En olisi edes suostunut tapaamaan lasta esim. parin viikon jälkeen, koska tiedän että lapset voivat tykästyä/kiintyä nopeastikin, eikä ole lapsen kannalta hyvä esitellä hänelle ihmistä, joka kenties kohta ei hänen elämässään enää olekaan..



Tietenkään en vielä tiedä miehen exän mielipidettä, mutta haluaisitko sinä kertoa syyn sille, mikset haluaisi tavata minua tässä vaiheessa jos olisit se ex? Siis ihanko periaatteesta (kun ei ole vielä avoliitto), vai eikö mielestäsi olisi vielä tarpeen keskustella säännöistä lapsen kanssa? Enkä siis kysy tätä nyt ilkeillessäni, vaan ymmärtääkseni omaa tilannettani paremmin.. enhän vielä tiedä sitä, suostuuko exä minua tapaamaan..



ap

voi olla et ex ei suhtaudu suhun saman pöydän ääressä yhtään fiksummin mut ainahan koittaa voi.

Saattaahan ex kyllä olla niin nyreissäänkin siitä, että hänen ex-miehensä on nyt jonkun toisen kanssa, ettei halua tulla paikalle... Mutta miehesi tehtävä olisi nyt tukea sinun asemaasi perheen toisena aikuisena, jota on toteltava - sinähän teet asioita lapsen parhaaksi, eikö? Miehesi lapsen isänä on se, jonka on ensisijaisesti saatava lapsi ymmärtämään, että sinä olet nyt miehesi seurustelukumppani ja sekä lapsi että sinä olette miehellesi tärkeitä. Miehesi naurahdus reaktiona lapsen kommenttiin lienee johtunut siitä, että miehesi meni hämilleen. Mutta jatkossa hänen pitäisi pitää selvänä pojalle, missä raja menee ja mitä sääntöjä teillä noudatetaan.



Asiat eivät useinkaan uusperheissä loksahda kohdilleen ihan heti, mutta ajan kuluminen auttaa yleensä :) Tilanne on uusi niin sinulle kuin miehellesi, mutta varsinkin pojalle, joka ei ole voinut vaikuttaa siihen päätökseen, että olette alkaneet seurustella miehesi kanssa. Voi olla totuttelukysymys. Tsemppiä sinulle!



T. toinen " äitipuoli"

Mielestäni on todella positiivista teidän suhteenne kannalta, että miehesi on valmis järjestämään keskustelutilanteen teille kolmelle aikuiselle. Hän selvästikään ei koe kiusallisena tuollaista asetelmaa vaan on kaikin puolin itse täysin eronnut entisestä vaimostaan ja pitää sinua omana kumppaninaan, jonka kanssa yhdessä tiiminä neuvottelee " vastapuolen" kanssa.

Ja varmasti tekee oikein hyvää ex-vaimollekin nähdä teidät pariskuntana, jotta hän pääsisi siirtymään menneisyydestä nykyaikaan ja ymmärtäisi, että hän ei enää kuulu ex-miehensä elämään.

Vierailija:

Mies sanoi mulle, että naurahti poikansa kommentille sen vuoksi, että kuulemma pystyi uskomaan exänsä sanoneen juuri jotain noin typerää. Ei varsinaisesti mollannut exäänsä, mutta sanoi hänen olevan vieläkin hyvin kiinni miehessä, ja elättelevän aina välillä yhteenpaluutoiveita (mies oli, joka jätti aikanaan). Nyt ehkä siis ymmärrän tilannetta hieman paremmin.. Ja ehkä tässä tilanteessa on epärealistista odottaa, että lapsen äiti pitäisi minusta. Toivon kuitenkin, että voimme (lapsen takia) olla asiallisissa väleissä.. Mies aikoi kysyä exältä, että kävisikö jos exä tulisi viikonloppuna miehen luo käymään, ja samoin tulisin minä. Juteltaisiin siinä sitten kahvin ääressä, ja tutustuttaisiin. Sovimme, että emme ota puheeksi pojan tokaisemaa " ei tarvii totella sua" -asiaa, vaan puhumme asioista ihan yleisellä tasolla. Ehkä parempi näin.. Kuulostaako tämä muiden mielestä hyvältä ratkaisulta? Itse ainakin olen valmis tuohon, mikäli vain exällekin siis tämä viikonloppu sopii.

ap

No en tod. vihaa mut lapsi käyttäytyi niin... ½v seurusteltu isukin kanssa ja kerran olen lapsen tavannut. Vaikee suhtautua kun on jo kotona valmiiks puhuttu et mua pitää vihata...