Hei te, joilla on ollut vaikeaa esikoisen kanssa!

Lisäksi allergioita, ja tyttö on vieläkin yli yksivuotiaana tosi huonouninen. Heräilee paljon öisin, ei itke eikä ole kipeä, mutta muuten todella huono nukkumaan, samoin päivällä. Sairas ei ole, ja sairaalan unikoulullakaan ei apua saatu tilanteeseen. Mieheni on kuulemma lapsena ollut täysin samanlainen huono nukkumaan, ja herkkäuninen on vielä aikuisenakin ;)



Meille ei vauvakuume iskenyt, mutta vahinko kävi, koska minulle eivät mitkään hormonaaliset ehkäisykeinot sovi. Nyt kun raskaus on jo yli puolenvälin ja liikkeet tuntuu kivasti, niin alkaa jo olla onnellinen raskaudesta. Huoli kuitenkin on siitä, miten tämän vauva-ajan taas jaksaa, varsinkin kun esikoisen kanssa on vieläkin niin vaikeaa, ja olen vieläkin niin uupunut iltaisin. :-/

ihmisiä eli kenellekkään en edes raaskinut jättää hoitoon edes hetkeksi, kun olisi huutanut koko sen ajan kun olin pois(tietty isänsä kanssa oli), koko ajan täytyi olla virikettä keksimässä. Toista lasta alkoi kaipailemaan 1½ vuoden jälkeen ja yritystäkin oli siitä lähtien, mutta ikäeroksi tuli sitten 3,5v. Toinen lapsi on ollutkin sitten tosi helppo, tämä esikoinen edelleen erittäin temperamentikas ja itsepäinen, mutta niin ihana 4-vuotias omine juttuineen.

ja siltikään en vielä missään nimessä haluaisi toista lasta.. ja ikäeroksi olemme miehen kanssa suunnitelleet, että saisi olla vähintään 4-5 vuotta eli ihan nopeasti ei olla lähdössä " toiselle kierrokselle" .



Olen itse sitä mieltä, että se tunne kyllä sieltä tulee jos on tullakseen, oli ensimmäinen sitten helppo taikka vaikea.. Sitähän sanotaan, että aika kultaa muistot :)