Reilu kaveri: Apu kelpaa mutta itse ei koskaan ehdi.

Että suututtaa. Meillä on tuttavapariskunta, joita ollaan pidetty ihan parhaimpina tuttavinamme ja ollaan oltu paljon menossa milloin missäkin ja vietetty aikaa yhdessä. Kuitenkin, jos suoraan sanon, he taitavat sittenkin olla aika itsekkäitä. Monet menot pitää aina suunnitella kuten heille sopii parhaita. Esim käydään aika usein läheisessä isommassa ostospaikassa. Esim kerran he sanoivat (kuten aina usein muutenkin) että sanokaa sitten kun olette menossa, että mekin tullaan kyytiin. No kerran oli vähän alustavasti puhetta, että mennään, ja mulla olisi etupäässä ollut sinne asiaa. Kuitenkin miehelle tuli este ja mä en tosi huonossa lumikelissä halunnut lähteä ajamaan. Ilmotin näille kavereille että meno peruuntuu. Myöhemmin kuulin että he olivat olleet sitten kahdestaan samana päivänä ostoksilla, mutta eipä vaan käynyt mielessä tarjota mulle kyytiä, vaikka tiesivät että juuri huonon kelin takia en voi lähteä ja olisi ollut tärkeääkin asiaa. Varmaan hyppäsivät autoon heti kun saivat puhelun loppumaan.



Tämä nyt vaan päälimmäinen esimerkki. En jaksa edes muistella kaikkia kertoja, kun ollaan autettu heitä tarjoamalla kyytiä, joskus varta vasten ollaan oltu kuskinakin, on oltu puutarhatalkoissa, remontissa ym. Vastapalvelukseksi he ovat 80% tehneet joka kerta oharit, kun ovat ensin itse luvanneet auttaa ja sitten ei vaan ole huvittanutkaan. Ei ole juuri koskaan tuntunut haittaavan että meille on tullut vaikeita tilanteita sen takia että ollaan luotettu että saadaan heistä esim muutossa kantoapua.



Pistänkö välit poikki kokonaan vai otanko jotenkin rakentavasti asian puheeksi? Luulisin kyllä ettei puhumisesta ole mitään hyötyä, sillä tuskin he myöntävät käyttäytyvänsä noin törkeästi.