" uraäidit" , missä vaiheessa olette lapsenne hankkineet

Valmistuessani ole 26 tai 27 ja menossa työmarkkinoille jossa ei ole kuin pätkää pätkän perään.

Mina tein valmistumisen jalkeen yhden vuoden toita. Maaraaikaisesti tietty, silla ei kukaan sinun ikaistasi palkkaa vakituiseksi. Sitten tein kaksi lasta putkeen. (Samalla tein osa-aikatoita kotoa kasin, silla halusin hyvan cv:n).

Kun kuopukseni oli liki 3 vuotta, niin lahdin takaisin tyoelamaan 36-vuotiaana. Huomaan olevani haluttua tyovoimaa: loistavan ikainen, sita kuuluisaa naisen vaistoa ja aidin organisointikykya ja lapset tehty.



Talla kokemuksella suosittelen, etta teet lapset parin vuoden sisalla. Putkeen ja taman jalkeen ilmoitat suureen aaneen, etta lapset on nyt tehty.

Hakekaa töitä ja tuupatkaa pökköä pesään samaan aikaan. Työelämän kannalta kaikki ajat ovat huonoja lapsen hankkimiselle - naisille siis.

Nyt on sit molemmat, ja elämä hymyilee!

Lapsettomat naiset jäävät kohta äitiyslomalla, lapselliset joka toinen viikko sairaan lapsen kanssa kotiin. Näin työnantajan asenteellisesta näkökulmasta nähtynä. Mutta kumpi sitten on pienempi paha? Äitiysloma tosin on kaikilla sama, mutta lasten sairastelut voi vaihdella tosi paljon. Vaikka tietty raskaudetkin sairaslomatarpeineen on erilaisia.

En kadu vaikken aikaisemmin hankkinutkaan. Nyt palaan samaan mielekkääseen työhön hoitovapaan jälkeen.

Jos vastavalmistuneena jäät ilman työkokemusta, olet aikalailla out sitten parin-kolmen vuoden päästä. Jospa laittaisit ohjelmaksi, että ensin hiukan töitä ja sitten lapsi.



Itse olen onnellisessa asemassa, että olin jo opiskeluaikana töissä ja työsopimukseni vakinaistettiin sinä päivänä, kun valmistuin yliopistosta. Tästä vajaan kolmen vuoden päästä jäin äitiyslomalle. Nyt taas töissä ja toinen lapsi alkaisi olla ajankohtainen. Kaverini, joka valmistui samoihin aikoihin, odotti jo esikoistaan 5.kuulla. Ei sekään estänyt vakinaistamista. Kiitos työnantajalle siitä. Silloin tosin tilanne oli erilainen, nykyään ei varmaan kävisi meilläkään noin, kun ollaan niin pirun tiukkoja jokaisesta rekrystä.

Valmistuin 27-vuotiaana ja ehdin olla reilun vuoden töissä, kun esikoinen syntyi. Äitiysloman ja lyhyen hoitovapaan jälkeen palasin töihin vajaaksi vuodeksi, sitten jäin uudelle äitiyslomalle. Nyt tarkoitus on olla pari vuotta kotona.



Töihin palatessani olen 31-vuotias ja aion myös kuuluttaa suureen ääneen, että lapset on tehty. Todellisuudessa tarkoitus on töihinpaluun jälkeen vaihtaa työpaikkaa, olla uudessa paikassa muutama vuosi ja yrittää vielä kolmatta, kenties neljättäkin lasta. Tietysti voi olla että sitten 35-vuotiaana ei enää tunnukaan hyvältä ajatukselta tämä suunnitelma tai en tulekaan helposti raskaaksi, katsotaan sitten.



Jos haaveilette yli kahdesta lapsesta, kuten viestistäsi ymmärsin, niin kenties kannattaa aloittaa jo, jos vaikka raskaaksitulo kestääkin. Ainakin jos miehesi työtilanne on hyvä, niin aloittaisin jo perheenperustamisen, vaikka työnhaun ohessa ja katsoisin sitten mitä tulee ensin, töitä vai raskaus, ja miettisin sitten uudestaan.

oltuani vakituisessa työsuhteessa koulutustani vastaavassa työssä reilut neljä vuotta. Valmistumisesta oli tuolloin kulunut 3,5 vuotta. Määräaikaisesta työsuhteesta tai muuten " epämääräisestä" työtilanteesta en varmaan olisi uskaltanut jäädä äitiyslomalle. Onnekseni " pääsin uraputkeen" jo ennen valmistumistani suhteellisen nuorena, ja näin ollen lasten yrittämistä ei tarvinnut lykätä kovin vanhaksi.



Kun tulin raskaaksi, olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa, mutta esimieheni suhtautui hienosti: totesi, että kyllä hän minun ikäisiäni naisia palkatessaan tietää riskit. Kielsi jopa murehtimasta, miten saamme työkuviot järjestettyä, " kyllä ne aina jotenkin järjestyvät" .

Ensimmäinen lapsi 39 vuotiaana ja nyt toinen tulossa, olen pian 42. Erinomainen vointi, talous kunnossa, uraputki tehtynä jo valmiiksi ja äitiyslomalta pääsin taas kehittämään itseäni lisää.



Pidän tästä elämästä. Kaksikymppisenä en olisi jaksanut enkä halunnut. Nyt on talous kunnossa, työelämä raiteillaan ja avioliitto voi hyvin (nuoruuden liitto päätyi eroon ja siitä oppineena tämä toinen onkin sitten aivan erilainen).



Nämä siis pikaisesti.

paras vaihtoehto on, että mummot ovat eläkkeellä ja jaksavat hoitaa lapsiasi mahdollisimman paljon. Työnantajat kammoavat äitejä, jotka ovat koko ajan lasten sairastamisen takia poissa.



Kuullostaa inhorealistiselta, mutta on valitettavasti totta.



Ja tee ainakin pari vuotta oikeita töitä (ei mitään hanttihommia) ennen kun yritat hankkia lapsia.

Kiitettävän paljon vastauksia on tullut.



Kauhean pitkälle en sitä vauvahankkeen aloittamista halua lykätä kun ei tosiaan tiedä vaikka tulisi vaikeuksia vastaan. enkä tosin kestäisikään tätä kuumetta vuosikausia.



ykkösplääni on luultavimmin juuri se että yritys alkaa kun valmis ja toivottavasti töissä, että sain sitä äippärahaa hilattua ylöspäin. osa-aikatyöllä kun se jää aika pieneksi.

miehellä on onneksi talous vakaalla pohjalla. realistina en oikein jaksa haaveilla vakituisesta työpaikasta heti alkuun, mutta ei kai se määräaikaisuuskaan maatakaada. sitten on vaan työnhaku uudelleen edessä lasten jälkeen.



lisää kokemuksia otetaan vielä ilomielin vastaan.

-ap

Moni edellä kirjoittanut oli kanssani samoilla linjoilla. Tietenkin teet niin, kuin teidän mielestänne on parasta, mutta tässä oma kokemukseni.



Valmistuin tekn. yliopistosta 25 vuotiaana ja olin jo siinä vaiheessa ollut alan töissä n. 1.5-2 vuotta osa-aikaisena. Työni jatkuin kokopäiväisenä valmistumisen jälkeen, tulin pian raskaaksi. Ehdin olla töissä reilun vuoden ennen kuin esikoisemme syntyi. Äitiyslomalta palasin samaan työpaikkaan (joka oli kyllä määräaikainen, mutta sopimusta aina jatkettiin). Olin vielä pari vuotta tässä työpaikassa ja sitten vaihdoin toiseen paikkaan.



Nyt odotan toista lastamme ja olen 29 vuotias. Nykyinen projekti päättyy äitiyslomani alkuun, joten uuden työpaikan haku on edessä kun äitiyslomalta / hoitovapaalta haluan takaisin työelämään.



Tämä tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta meille: halusimme lapsia, mutta pidän myös työstäni erittäin paljon. Uskon saavani töitä hoitovapaan jälkeen, onhan minulla alani kokemusta ja olen ollut " lasten välissä" töissä katsastamassa alan kehitystä. Lisäksi en usko (eihän voi kuitenkaan varmuudella tietää), että meille tulee lisää lapsia. Ehdin tehdä vielä uraa muutaman kymmenen vuotta, kun lapset kasvavat.



Sopivaa aikaa lasten " hankinnalle" ei ole olemassa. Jos perheen haluaa perustaa, se on vain tehtävä jossain välissä. Järkeilemällä ei saa kuin harmaita hiuksia :-)

Minusta vauvahankkeen voisi polkaista käyntiin vaikka heti ja miettiä tilannetta sitten uudelleen, eli mennäkö heti äippäloman jälkeen töihin vaiko " hankkia" toinen putkeen. Jos teistä tuntuu, että lapsi on tervetullut, älkää jahkailko! Elämää ei valitettavasti voi suunnitella järjen kanssa. Riippuu tietenkin alasta, että kuinka äkkiä tutkinto kaipaa päivitystä, mutta sitähän voi hyvin päivittää kotoakin käsin opiskelemalla vaikka jonkun kurssin tmv. Millä alalla muuten olet? Itse hankin lapseni yliopisto-opintojen aikana ja sain 2 kärpästä yhdellä iskulla: ihanat lapset, jotka hoidin kotona pitkään, sekä tutkinnon jälkeen pääsin suoraan työelämään.

Voithan nyt jäädä 10kk äititslomalle, olla vuoden pari töissä ja taas 10kk pois. Ei siellä kotona tarvitse vuositolkulla nyhjätä. Ja täytyy muistaa, että suuret ikäluokat siirtyvät vuosi vuodelta varhaiseläkkeille jne. enemmän, jolloin noin 5 vuoden päästä meille pitäisi ruveta löytymään hyviä duuneja (toiveajatteluako?)