Lue keskustelun säännöt.
Kätilöt: mitä ajattelette pelkosektioäideistä?
02.12.2005 |
Tehän luette kaikkien paperit, jotka tulevat kansliaan synnytyksen jälkeen.
Minulla on takana pelkosektio ja tarkka selonteko pelostani ja syistä on papereissa. Oikeastaan oli aika epämiellyttävää huomata vasta synnytyslaitoksella, että paperit olivat kaikkien henkilökunnan luettavissa, mutta ei silti olisi muuttanut asiaa miksikään vaikka olisin tämän tiennyt etukäteenkin eli halusin ehdottomasti sektion.
Papereissani luki selkeästi mm. että korkeasti koulutettu rationaalinen äiti, joka analysoinut synnytystä ja sen mukanaan tuomia asioita tarkasti. On ottanut selvää alatiesynnytyksen ja sektion hyödyistä ja haitoista, tietää molempien riskeistä. Tämä siis lyhyesti ja omin sanoin, kun raportista ei ole minulla kopioita. Lisäksi raportissa oli kuvausta kertomuksestani ja mm. lapsena minulle tehdyistä kivualiaista operaatioista, joilla saattaa olla yhteyttä koko ikäni tuntemaani alatiesynnytyspelkoon tai vastenmielisyyteen.
Huomasin, että kätilöt olivat perehtyneet raporttiin tarkasti. On vaikea selittää, mutta jollain tapaa minua ja miestäni " holhottiin" ja käskyjä ja määräyksiä tuli tarkasti mm. lapsen hoidosta. Olimme perhehuoneessa miehen ja lapsen kanssa. On esim. varmasti tavallista, että äiti ja lapsi herätetään 3-4 tunnin välein imetykselle yölläkin, mutta jotenkin tuntui muiden äitien kanssa jutellessani, että meidän kohdalla tämä oli hyvin tiukkaa. Joidenkin äitienhän lapset nukkuivat koko yön kansliassa eikä lapsia viety äidille ollenkaan vaan ruokittiin pullosta. Meidän pyyntöjä 5 tunnin väleistä ei kuunneltu vaikka harmitti rikkoa lapsen unirytmiä jatkuvasti. Itse en nukkunut juurikaan muutenkaan.
Jotkut kätilöt olivat myös vähän vihamielisen oloisia (tai sitten heillä oli vain huono päivä). Mutta monista asioista tuli mieleen, että olenko leimaantunut jollain tapaa henkilökunnan taholta. Vainoharhaa toivottavasti, mutta kysyisin yleisesti ottaen että mitä kätilöt ajattelevat pelkosektioäideistä? Ainakaan tällä palstalla ei ymmärrystä saa.
Kommentit (6)
Yli 20 vuotta synnytyksiä ja synnyttäneitä äitejä hoitaneena voin kertoa,että äitejä hoidetaan samalla tavalla,samalla kohtelulla,oli synnytystapa tai elämäntilanne mikä tahansa. En itse ainakaan " aliarvioi" sectiota synnytystapana ja ensisynnyttäjille annetaan jonkin verran parempi ja perusteellisempi lapsen hoito ja imetysohjaus kuin uudelleensynnyttäjille, riippuen tietysti siitä,miten asiat sujuvat. Lapsen kuuluu saaada ruokaa yölläkin 3-4 tunnin välein ja imetyksen ylläpitämiseksi äidinmaito on parasta.
Eri sairaaloissa voi olla erilaisia käytäntöjä,mutta nämä ovat minun ajatuksiani. Onnea sinulle vauvastasi.
klö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihmettelen tuota väkisin herättelyä syömään. en ole kuullutkaan että niin tehdään.
Sairaalassa jossa työskentelenterve lapsi saa herätä omia aikojaan syömään,lapsen tahtista syöttämistä.
Ja näin oli myös siinä sairaalassa jossa synnytin itse.
samanlaista " holhousta" ja ohjausta muutkin vanhemmat (ensisynnyttäjät) saavat. Vauvan herättely riippuu myös vauvan omasta voinnista sekä syntymäpainosta jne.
Seurasin osastolla 2 viikkoa ennen omaa synnytystä muita äitejä (samassa synnyttäneet ja odottajat) ja mun mielestä kaikki saivat suunnilleen samalla tavalla ohjausta. Paitsi sitten TOSI reippaat äidit tai uudelleen synnyttäjät, jotka heti näyttivät pärjäävänsä JA olivat erittäin hyvin yhteistyössä henk kunnan kanssa. Uudelleensynnyttäjät saivat heti alusta saakka toimia vauvansa kanssa ihan itsenäisesti (joku sanoisi, että yksin).
mutta tuli mieleeni tuosta imettämään herättelemisestä, että olisiko hoitajat vain pitäneet huolen siitä, että herumista tulee ja että maito nousee paremmin mitä enemmän on herumista.
Itse olen ainakin käsittänyt, että äideille joille on tehty sektio, voi maidonnousu vaikeutua tms.. Joten jospa kyse on pelkästään siitä, että hoitajat varmistivat vain sen, että herumista tulee myös öisin säännöllisesti.
Mitään ei voi ottaa yhtään huumorilla, toivotunlainen synnytys on takana mutta kaikkea pitää hirveästi otsa rypyssä pohdiskella, oma minä on niin hirmuisen keskipisteenä koko ajan ettei muuta maailmaa näe ja sitten jaksetaan kiinnittää vielä huomiota johonkin papereiden lukemiseen tai kätilön ilmeeseen.
Vähän rentoutta elämänasenteeseen ja huumoria höystämään arkisia tapahtumia, niin elämäkin muuttuu vähän valoisammaksi.
... jolta saat ymmärrystä. Itse olen sitä mieltä, että jos joku asia pelottaa niin paljon, että hakeutuu puhumaan siitä ammattilaisen kanssa, pelko on totta, ja sitä pitää kunnioittaa. Jokaisella ihmisellä on jotain pelkoja, toisilla hyvinkin voimakkaita, ja silloin siihen pitää tarjota apua kun kerran nykyään pelkosectiot ovat mahdollisia.