Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö käännösromaanin kielen kuulostaa rakenteeltaan ja tyyliltään alkuperäisen kielen mukaiselta vai oikeinkirjotetulta suomenkieleltä?
07.07.2022 |
Minua häiritsee, varsinkin kuunnellessani englannin kielestä suomeksi käännettyjä äänikirjoja se, että joskus tunnistan, miten jokin lause tai virke on mennyt englanniksi alkuperäistekstissä, mutta suomenkielinen käännös on kömpelö. Joillakin sanavalinnoilla ja lauserakenteilla asian voisi saada kuulostamaan enemmän suomalaiselta. Mutta onko se kääntäjän tarkoituskaan?
Kommentit (22)
Just yhtä e-kirjaa luin ja törmäsin outoihin käännöksiin ja sanavalintoihin. Mietin vaan, että miten kielipoliisit pystyvät lukemaan enää yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palautetta kustannusyhtiöille. Käännökset halutaan ilmeisesti halvalla, eikä halvalla saa laatua.
Hyvä kysymys. Käännöksen pitää olla kielellisesti korrekti, mutta tavoittaa alkuperäinen tyyli ja jäljitellä sitä suomen kielellä mahdollisimman hyvin.
Huono esimerkki oli Saarikosken käännös Sieppari ruispellosta -romaanista, jossa kääntäjä pyrki 50-luvun helsinkiläisnuorten slangiin, osaamatta sitä itsekään.
Joskus 70-luvun Valituissa Paloissa kääntäjät tekivät hommansa vasemmalla kädellä. Esim. palstalla Sotilashuumoria saatettiin kirjoittaa: "Palvellessani aikoinani merjalkaväessä, eräs aliluutnantti tuli sanomaan: Merisotamies Virtanen, eikös teidän pitänyt lakaista aluksen lentokansi?..."
Ei todellakaan pidä rakenteellisesti kuulostaa alkuperäiskieleltä. Eri kielissä on niin erilainen kieliopillinen rakenne, että kuulostaa todella omituiselta jos käännetään suoraan alkuperäisen mukaan. Esimerkiksi saksan kielessä verbi on monesti lauseen loppupuolella, mikä suomeksi kuulostaisi varsin hullulta. Taitava kääntäjä kääntää asiasisällön ei sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääntäjistä valitettavan harva osaa hommiaan kunnolla. Varsinkin tv-ohjelmissa näkee joskus niin räikeitä käännösvirheitä, että alakoululainenkin osaisi paremmin.
Meinaatko että suomennoksen pitäis ihan hyvä olla? Paljon vaadittu nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunokirjallisen teoksen käännös on onnistunut, jos sitä ei kielen tuntuman perusteella tunnista käännökseksi. Itse en pysty lukemaan huonoja käännöksiä lainkaan, pelkkä tarinan kulun välittäminen suomen kielellä ei riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Käännöksen pitää olla kielellisesti korrekti, mutta tavoittaa alkuperäinen tyyli ja jäljitellä sitä suomen kielellä mahdollisimman hyvin.
Huono esimerkki oli Saarikosken käännös Sieppari ruispellosta -romaanista, jossa kääntäjä pyrki 50-luvun helsinkiläisnuorten slangiin, osaamatta sitä itsekään.
Olin jo ottamassa esiin Siepparin, mutta ehdit ensin. Toinen esimerkki on myös, mutta ei Suomesta: Disneyn Maija Poppasen Perttu-nuohoojan cockney-murre.
Dick Van Dyken jenkkiversio Lontoon weetee-murteesta cockneystä on laaduton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Käännöksen pitää olla kielellisesti korrekti, mutta tavoittaa alkuperäinen tyyli ja jäljitellä sitä suomen kielellä mahdollisimman hyvin.
Huono esimerkki oli Saarikosken käännös Sieppari ruispellosta -romaanista, jossa kääntäjä pyrki 50-luvun helsinkiläisnuorten slangiin, osaamatta sitä itsekään.
Saarikoskella ei itsekritiikki haitannut tekemistä. Hän käänsi myös Odysseuksen osaamatta kreikkaa.
Osa pyrkii kääntämään liikaa sanasta sanaan ja silloin kielestä tulee kömpelöä ja jopa kieliopillisesti huonoa. Tosin kaikki suomenkieliset kirjailijatkaan eivät osaa kirjoittaa sujuvaa ja oikeaoppista kieltä, joten sinällään turha moittia pelkkiä kääntäjiä. Suomea on saada taipumaan kielellisesti monimuotoisempien kielten muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Käännöksen pitää olla kielellisesti korrekti, mutta tavoittaa alkuperäinen tyyli ja jäljitellä sitä suomen kielellä mahdollisimman hyvin.
Huono esimerkki oli Saarikosken käännös Sieppari ruispellosta -romaanista, jossa kääntäjä pyrki 50-luvun helsinkiläisnuorten slangiin, osaamatta sitä itsekään.
Olin jo ottamassa esiin Siepparin, mutta ehdit ensin. Toinen esimerkki on myös, mutta ei Suomesta: Disneyn Maija Poppasen Perttu-nuohoojan cockney-murre.
Dick Van Dyken jenkkiversio Lontoon weetee-murteesta cockneystä on laaduton!
Ei cockneytä voi laittaa elokuvaan, jos halutaan, että joku saa siitä jotain selvää.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä rakenteellisesti kuulostaa alkuperäiskieleltä. Eri kielissä on niin erilainen kieliopillinen rakenne, että kuulostaa todella omituiselta jos käännetään suoraan alkuperäisen mukaan. Esimerkiksi saksan kielessä verbi on monesti lauseen loppupuolella, mikä suomeksi kuulostaisi varsin hullulta. Taitava kääntäjä kääntää asiasisällön ei sanoja.
Ja sitten on esimerkiksi Hemingway, jota olisi järjetöntä kääntää suomeksi ilman "ylipitkiä" kuvailevia virkkeitä. Pelkän asiasisällön kääntämällä ei tule hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Käännöksen pitää olla kielellisesti korrekti, mutta tavoittaa alkuperäinen tyyli ja jäljitellä sitä suomen kielellä mahdollisimman hyvin.
Huono esimerkki oli Saarikosken käännös Sieppari ruispellosta -romaanista, jossa kääntäjä pyrki 50-luvun helsinkiläisnuorten slangiin, osaamatta sitä itsekään.
Saarikoskella ei itsekritiikki haitannut tekemistä. Hän käänsi myös Odysseuksen osaamatta kreikkaa.
Joycen Odysseuksen käännös meni metsään jo ensimmäisessä lauseessa.
Eri kielissä on niin erilainen tyyli ilmaista asioita ja ylipäätään käyttää kieltä, että väkisinkin esim. englannista käännetyissä romaaneissa tekstissä säilyy vähän erilainen tuntuma kuin suoraan suomeksi kirjoitetuissa kirjoissa, vaikka käännös olisi sanaston ja lauserakenteen puolesta kuinka idiomaattinen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä rakenteellisesti kuulostaa alkuperäiskieleltä. Eri kielissä on niin erilainen kieliopillinen rakenne, että kuulostaa todella omituiselta jos käännetään suoraan alkuperäisen mukaan. Esimerkiksi saksan kielessä verbi on monesti lauseen loppupuolella, mikä suomeksi kuulostaisi varsin hullulta. Taitava kääntäjä kääntää asiasisällön ei sanoja.
Ja sitten on esimerkiksi Hemingway, jota olisi järjetöntä kääntää suomeksi ilman "ylipitkiä" kuvailevia virkkeitä. Pelkän asiasisällön kääntämällä ei tule hyvää.
Käytin väärää sanaa. Tarkoitin, että olennaisempaa on kääntää se, mitä virkkeellä pyritään sanomaan kuin kääntää sanasta sanaan samalla muotilla kuin toisella kielellä on kirjoitettu. Eli ei pidä aina kääntää suoraan lintu=bird, koira=dog jne. vaan tilannekohtaisesti voi olla toimivampaa käyttää jotain muuta sanaa tai ilmaisua kuin alkuperäiskielisessä. Sanonnat tästä hyvä esimerkki. Ne eivät todellakaan toimi suoraan käännettyinä, vaan niistä pitää keksiä se ydinpointti ja löytää sitten suomesta vastaava sanonta tai ilmaus.
Nauratti, kun luin vanhaa käännöskirjaa (käännös ehkä 40-50-luvulta) ja siellä oli nimetkin "suomennettu". Tyylillä: Rachel=Raakel ja Mathew=Matti. Oli aika epäuskottavaa, että muistaakseni Britanniaan sijoittuvassa teoksessa hääräilivät paikalliset, joilla oli suomalainen nimi :D
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä käännöksessä paikallisuuden tunne yhdistyy hyvään suomen kieleen.
Kaunokirjallisuuden - kuten filosofiankin - kääntäminen on oma taiteenlajinsa. Ei riitä vain se, että osaa täydellisesti suomea ja kieltä, josta kääntää.
Halvalla ja kiireellä ne nykyään haluaa. Ei omanarvontuntoiset, taidokkaat kääntäjät sellaiseen lähde kuin nälkäkuoleman edessä.
Hyvässä käännöksessä paikallisuuden tunne yhdistyy hyvään suomen kieleen.