Taapero ja koiranpentu?

Tosin nuorin oli jo 2 pennun tullessa. Hän oppi nopeasti " tavoille" koiran kanssa ja nyt vuoden jälkeen ovat ylimpiä ystäviä; lapsi tarvittaessa komentaakin reippaasti. Otimme kyllä pennun kesällä, jolloin oli todella helppo mennä usein ulos; 4 kk ikäisenä oli jo sisäsiisti. Tässähän on kyllä suuria vaihteluita.



Pennulle on kyllä parempi, jos ei joudu olemaan liian pitkään yksin, eli sikäli kannattaisi varmaan ottaa nyt.



Ja huh, mitä koiranvihaajia täällä on! Olettekos muuten lukeneet, että koirat ja kissat ehkäisee allergiaa, ja on niillä aikuisillekin vaikka mitä positiivisia puolia; laskevat verenpainetta, ja koiran kanssa tulee ulkoiltua, ja vanhukset saavat seuraa jne. Mutta te vaan hysteerisenä haukutte ;=)

Poika oli 1v3kk kun pentu tuli taloon eikä mitään ongelmia ole ollut. Koirakin oppi sisäsiistiksi (rivarissa asutaan) 4kk ikäisenä eikä taapero kertaakaan ollut koiran jätöksien kimpussa vaikka vahinkoja alussa sattuikin. Onhan siinä oma vahtiminen kun pentukin alussa villi ja ennen hampaitten vaihtumista nappaili kiinni mutta samalla tavalla poika koiran kanssa leikkii vaikka välillä kädet olivatkin naarmuilla.



Kesällä myös miehen isommat lapset olivat käymässä (asuvat ulkomailla eivätkä niin usein käy) ja koska he eivät ole pahemmin eläinten kanssa olleet tekemisissä, niin molemmat lähes tulkoon hyppivät seinille (ikää 9 ja 11 vuotta) aina kun koira lähestyi eivätkä uskaltaneet antaa koiralle makupaloja saati silittää. Samoin veljeni 3 vuotias pelkää hysteerisesti koiria koska ei ole niiden kanssa ollut. Näillä kommenteilla tarkoitan sitä kun joku sanoi että voihan sitä kyläillä paikoissa missä koira on. Tietysti riippuu lapsen luonteestakin miten suhtautuu koiriin ja herkemmät ja ujoimmat lapset toki reagoivat eri tavalla kuin rämäpäisemmät ja pelottomat lapset..



Itse siis olen sitä mieltä että hyvä jos lapsilla on mahdollisuus totutella eläimiin pienestä pitäen ja varmaan kun pojalle tulee muutama vuosi ikää lisää niin saan itsekin hyvä tekosyyn hommata sen hamsterin tai pupun meidän yhteiseksi lemmikiksi.

Muo vähän arveluttaa. Vois olla aika rasittavaa jos, lapsi ois koko ajan koiran pississä/kakassa. Oottaisin niin kauan että, lapsi tajuaa olla " leikkimättä" koiran ulosteissa ja, sitten sen jälkeen, eikun koiraa hankkimaan.

Asumme ok-talossa, joten pihalle pääsy on helppoa.

Meillä esikoinen ollut aina koirankiusaaja vaikka aina meillä ollu koira kun lapsikin. Sain sen koiran kiusaamis vietin häneltä onneksi pois tarravihon avulla. Taapero meillä on ikänsä kunnioittanut koiraa..niin ne on lapset erilaisia..

Eli odottaisin, että lapsella vähän enemmän järkeä päässä.

ja senhän voi pestä...Pöhköjä ootte





T:12

Niin, se sisäsiistiksi opettaminen ei liene se suurin ongelma, vaan se koiran kouluttaminen muuten. Pennut on rodusta riippumatta aika villejä (kuten varmaan tiedät) ja sen koulimiseen menee aikaa. Mutta uskon, että ite tiedät oman jaksamisesi.

Meillä ei lapset koskaan ole kusessa läträilleet. Eivät kuse lattioille. Ei edes kuivaksi opetteluvaiheessa.

Meillä niitä on monta joten ei välttämättä ehdi heti viemään kuiovaksi oppivaa taaperoa vessaan :))))





No anyway, me otettiin uusi koira kun lapset oli 3v6kk ja 6kk ja hyvin meni, koira on rauhallinen ja tottelevainen (jotain siis oppinut????)



ja kolmas lapsi syntyi kun koira oli ollut talossa vuoden





Yksikään lapsista ei ole koskaan koiran pissaan/kakkaan koskenut ja jos koira tekee tehtävät lattialle niin kyllähän ne itse ennen tuon ikäistä lasta löytää.





T12

2-vuotias rupes pissimään tahallaan lattialle kun, huomas koiranpennunkin niin tekevän ja, äidin vaan nätisti siivoavan. Tosin onneksi tätä ei kauan kestänyt, sain niinkin pienelle asian selitettyä. Muutaman kerran yllätin lapsen tahallaan pomppimasta kusilätäköstä ja, joskus vanhemmatkin vahingossa niihin astuttiin. Hermoja kiristelevää aikaa mut, kyllä sitä muutaman kuukauden kestää.

lapselle tekee todella hyvää kasvaa eläinten seurassa. kyllä se pentu siinä sivussa menee, ja siitä on joka tapauksessa enemmän iloa kuin vaivaa.



ja lapsesi tulee muistamaan lopun elämäänsä karvaisen kasvukumppanisa!



go for it!

Olin raskaana,esikoinen 4v.Pentu oli vauvaa 6 vk vanhempi.

Eikä kaduttanut,kyllä pennulle oli aikaa paljon enemmän kotona ollen äitiys- ja hoitovapaalla,kuin silloin kun käy normaalisti töissä.

Siksi halusin pennun nimenomaan siinä vaiheessa.

Ja olihan niitä lätäköitä jne..vauva maisteli yhden kerran koirankakkaa suoraan olkkarin lattialta ja sen jälkeen ei koiran eritteet ois voinu vähempää kiinnostaa.Tais olla aika pahaa!

Eli ihan omasta asenteesta se on kiinni.Jos on rennompi ihminen,eikä tollaset asiat niin järkytä,niin siitä vaan pentua hankkimaan.

Nyt kun taapero vielä muistaa kuinka koiraa kiltisti hoidetaan ja sulla olis kotona aikaa opettaa sisäsiistiksi yms peruskoulutuksen!

Onko kenelläkään mielipiteitä vastaan?

kaks lasta on ja ei tuntuis kivalta jos ois kissa tai koira, eka nuolee persettänsä ja sit tulee naamaa nuolemaan.. hyh hyh. tai kun koirat käy lenkillä pihalla, siel ne nuuskii kaikki kuset ja paskat sit kotona tunkee turpansa joka paikkaan, nuuskuttelee vauvaa/lasta, mattoa sohvaa.....



siis mua ällöttää tollainen. kiva varmaan asua epähygieenisessä kodissa jossa on vielä pikku lapsia että " lapset tottuu eläimiin" . näkeehän sitä elukoita kylässä, eläintarhassa ym.



kissa tai koira kun käy paskalla, sit istuu matolle/sohvalle niin ompa kiva kiva....



ja vielä ois paljon paljon muuta mut en jaksa marmattaa.

ottakaaon joku piskin tai katin mut meille ei tuu sellasta. monesti kylässäkin ku ollaan kissat hyppii kahvipöydälle, ja länttää sen perseensä pullien viereen niin kyl menee kahvittelu halut... omistajat vaan sanoo et voi mirri,säkikö haluat jotain otappa tuosta.. eiks oo söpön näkönen kun se tekee nuin... kerjää ihanasti... ym



(NO EI TODELLAKAAN OO SÖPÖ KARVAKASA JOKA EI OSAA TAPOJA KUN PÖYDÄLLE HYPPII) kiva juua karvakahvia,,,,, #oksentaa#

nro 5

Varsinkin ihmisiltä, joilla on ollut koiranpentu ja pieni lapsi talossa yhtäaikaa.

Mutta toiset jaksaa. Itse varmaan parhaiten tiedät. Meillä lapset kovasti haluaisi koiraa, etenkin esikoinen, jonka ekat vuodet meillä olikin koira, mutta itse tiedän, etten millään jaksaisi niitä kusilammikoiden kuivaamisia ym. etenkin kun kuopus on juuri siinä iässä että ihan takuulla menisi läiskyttelemään ja uimaan ja varmaan maistamaankin niitä pissoja ennenkuin ehtisin niitä kuivaamaan. Ja sitten lähteä kuudennesta kerroksesta viemään monta kertaa päivässä ulos kahden lapsen kanssa keskellä talvea NO WAY!



Ja sitten tietty vielä ne paikkojen sotkemiset ja järsimiset. Edellinen koira oli ihan hirveä tuossa mielessä. Yhtään ei voinut jättää yksin koiraa, ei edes kauppaan voinut mennä ilman koiraa tai sitten odotti kotona kiva pikku ylläri...En varmaan uskalla enää ikinä ottaa meille koiraa, koska pinna ja rahakukkaro ei todellakaan enää kestäis toista tuollaista.