Lue keskustelun säännöt.
Kurkattaisko kaikki kimpassa peiliin ja tehdään elämässä remppa?
15.12.2005 |
Jokin mättää yhteiskunnassamme pahasti, kun jatkuvasti äidit ja isit tappaa lapsiaan, huostaanotettuja lapsia on aina vaan enemmän, ihmiset voi pahoin, pahoinpitelyjä, huumeita...
Mitäs jos jokainen meistä av-mammoista ottaisi pään pois omasta navasta ja miettisi tänään ihan vaikka vaan 5 minuuttia, mitä hyvää voisi tehdä lähimmäiselle. Miten eläisimme niin, että viljelisimme ympärille hyvää ja lopettaisimme vouhkaamiseen toppahaalareista ja automerkeistä?
Arvot on suomen maassa pahasti vinksallaan. Korostamme niin paljon yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä, että olemme kohta kaikki aivan yksin. Elämänasenne voisi mennä meillä kaikilla remonttiin, voisimme keskittää energian johonkin muuhun kuin itseemme. Ehkäpä sitä kautta myös me itse vahvistuisimme ja saisimme jotain.
Kommentit (5)
hyvälle kun ei enää ole itse sen napa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naapurit tienny tämän vkoisesta tapahtumasta:(pitäis enemmän puuttua.
Myönnän kyllä, että vieläkin menee liikaa aikaa oman navan rassailuun, mutta olen huomannut, että mitä enemmän olen auttanut muita ja muistanut niitä läheisiä, joilla on vaikeaa, niin sen parempi ja rauhaisampi mieli on itselläkin. Kun ei vaan vouhkaa rahan ja kaiken epäolennaisen perässä.
JA täältä kun aina aika ajoin saa lukea tapauksista, joissa naapurin lapsi/lapsen kaveri on vähän liikaa kylässä ja takertuva, jos teillä vaan on energiaa, niin antakaa sillekin lapselle ruokaa ja lämpöä. MÄ itse olen lapsi, jonka naapurit " pelasti" kun tuli lama, vanhemmat menetti työn, koti meni alta jne. ja me lapset jäätiin heitteille. Ette usko miten kiitollinen ole tuolle hyvän ystäväni äidille. Enkä ikinä tule laskemaan omia " hyviä tekojani" , koska minua on joskus pyytettömästi autettu, olen valmis tekemään sen muille.
Ite täällä kerroin kuinka hyvät välit mulla on omiin vanhempiini ja sain kauheet haukut kuinka mun pitäs itsenäistyä ym. Olen onnellinen kun mulla on hyvät välit vanhempiini ja muihinkin sukulaisiin ja paljon ystäviä.
Yleensä jos joku puuttuu naapurinsa asioihin, niin siitä tulee hirvee riita. Mut jos siä naapurissa on oikeesti asiat huonosti, niin puuttumisella vois ehkästä tollaset perheenpoltot.
Ihmisten pitäis olla oikeesti kiinnostuneita lähimmäisistään. Toivon, että pystyn auttaan niitä, jotka apua tarvitsee :)
Mulla on ihana ystävä, jonka olen tuntenut aina. Ollaan kasvettu yhdessä ja aina kerrottu toisillemme kaikki. Ollaan oltu niin iloissa kuin suruissakin toistemme rinnalla.
Juttelemme paljon puhelimessa, nykyään näemme harvemmin. Olen ollut aivan tohkeissani jo pidemmän aikaa yhdestä asiasta ja vouhkannut siitä vaikka kuinka... ja unohtanut kysyä ystävältäni, mitä hänelle kuuluu.
Näin häntä äskettäin ja tajusin, että jotain on pahasti pielessä. Yritin kysyä, että onko kaikki hyvin, mutta hän vain hymyili väkinäisesti ja sanoi, että kaikki ok. Yritin kysyä asiasta uudelleen, mutta ei hän alkanut kertomaan, mikä vaivaa.
Tänään juteltiin puhelimessa ja kyselin kuulumisia. Ystäväni totesi, että ahdistaa. Sen jälkeen sanoi, että soitellaan paremmalla aikaa. Lopetimme puhelun.
Tajusin, että minä en oikeastaan tiedä mitään hänen elämästään. Kaikki voi olla päin helvettiä ja minä vaan vouhkaan täysin turhia juttuja. Viikonloppuna menen käymään ystäväni luona. Onneksi on kotona. En päästä häntä mihinkään ennen kuin hän kertoo, mikä se on mikä ahdistaa.
Miten sitä vaan posottaa eteenpäin kuuntelematta muita???? Kyllä se on aika alkaa ajattelemaan muutakin kuin itseään. Tämähän on ihan väärin!