sarjassa anopin tyhmiä kysymyksiä...

onko se häneltä lainassa kun on tutun näköinen. Ja ratkuttaa jatkuvasti että poikani syö huonosti vaikka syö ihan hyvin.

En tietenkään tee, olkoon nälässä.

Tämä halpisastiasto on meillä arkikäytössä, eikä siitä ole ehjänäkään kuin pari lautasta. Anoppi silti väitti tietävänsä mikä se lautanen on ja sillä siisti. Oliskin ollut Paratiisi!

ihmetteleeköhän vielä, että miksi on eri uskontojakin maailmassa, kun hänelle on vain yksi oikea, vai koskikohan tämä vain hänen armaan pojan vaimoa...



ei oikein enää edes naurata...

Ja miksi meidän pitää kastaa lapsi minun uskooni kun kaikki heidän puolella ovat saaneet isän uskonnon.

Itseltänbi anopppi kysyi samaa mutta kuulunkin helluntaiseurakuntaan

Appiukon veljen vaimo oli tullut uskoon ja oli kertonut tästä anoopilleni. Anoppi, joka ei ole mikää ruudinkeksijä eikä kristinuskostakaan oikein mitään tiedä (vaikka kuuluu kirkkoon) kysyi minulta seuraavaa:



" Tiesitkö, että Maija on tullut uskoon?" juu, tiesin minä.

" Oleko kuullut, miten se tapahtui?" en ollut.

" Pirkko rukoili hänen kanssaan ja hän otti Jeesuksen vastaan, niin hän kertoi" ai jaa, niinkö siinä kävi.

" Yksi asia minua vaan vaivaa." no mikäköhän?

" Se Pirkko on kuule helluntailainen!" ja?

" Niin että miten Maija on voinut tulla uskoon siten, että helluntailainen on hänen puolestaan rukoillut, eikö Maijasta olisi pitänyt tulla silloin helluntailainen eikä uskovainen?"



Voi elämän kevät :)

kun anoppi kuuli, että mä en kuulu kirkkoon, oli kysynyt mieheltäni, että " uskooko se edes jumalaan?" Ihan kuin nykysuomessa kirkkoon kuulumisella ja Jumalaan uskomisella olisi joku yhteys... Kun tulin raskaaksi, anopilla oli valtavia vaikeuksia ymmärtää, miten meidän lapselle annetaan nimi, kun sitä ei kasteta.

Meillä nimi kerrottiin heti kun se oli päätetty... Anoppihan ei kuitenkaan voinut sitä käyttää ennen ristiäisiä. Muut siis kutsui vauvaa " Matiksi" mutta anoppi vain sitkeästi " vauvaksi" . Ristiäisten jälkeen soitti minulle ja sanoi, että on se nyt helpotus kun saa käyttää vauvasta nimeä! Totesin vain, että ai jaa, me ollaan kyllä koko ajan kutsuttu vauvaa sen nimellä.

Minunkin anopilleni siis kaste=nimen anto... Luuli varmaan, että ennen ristiäisiä voisimme vielä vaihtaa nimeä... Minulle ja miehelleni noilla asioilla taas ei ollut mitään yhteistä, nimi oli annettu jo synnärillä ja kasteessa lapsi otettiin seurakunnan jäseneksi.

Vierailija:

kun anoppi kuuli, että mä en kuulu kirkkoon, oli kysynyt mieheltäni, että " uskooko se edes jumalaan?" Ihan kuin nykysuomessa kirkkoon kuulumisella ja Jumalaan uskomisella olisi joku yhteys... Kun tulin raskaaksi, anopilla oli valtavia vaikeuksia ymmärtää, miten meidän lapselle annetaan nimi, kun sitä ei kasteta.