Ukko lähti ja mukana meni melkein kaikki, onneksi lapsi jäi.
Älkää ikinä olko niin tyhmiä että annatte miehen hankkia kaiken ja ette mene naimisiin. Olkkari on melkein tyhjä ja keittiössä ei ole mitään kodinkoneita jne... No ei auta kun itse hankkia pikkuhiljaa ja ikinä en miehen varaan enää laske, tästä lähtien minä omistan ja minä maksan. Elatusmaksun sentäs maksaa, mutta se meneekin lapseen.
Kommentit (12)
Ajattele, jos olisikin vienyt lapsen ja jättänyt kaikki kamat.
Tosiaan missä asut, meiltäkin löytyy kaikenlaista!
T. ex-yh myös (ja erittäin hyvin pärjättiin ilman paskakasaa)
Jos toinen maksaa ruokakaupassa ja vaatekaupassa ja toinen huonekalukaupassa ja elektroniikkakaupassa, niin kaikkihan on teoriassa ostettu ehkä ns. puoliksi, mutta jos ahne haluaa viedä kaiken, niin viehän se. Lisäksi olen itse ymmärtänyt, että vaikka minä meillä maksan huonekalut ja elektroniikan, niin miehen lähtiessä en tätä kodin omaisuutta voi yksin omia - avoliitosta huolimatta.
velkoja ulosotossa mutta silti osti kaiken ja sillä on sitten autokin äitinsä nimissä.
niin järkyttynyt tilanteesta. EXVaimo luulee varmaa vieläkin, että mies palaa joskus takaisin. Vaan eipä palaa. On onnellisesti naimisissa muualla. Elämä on joskus julmaa. Syrjähypyt ei kannata!
Jos nainen miehen löydettyään ei enää hanki rahaa perheen menoihin, on täysin oikein että mies vie mennessään ne mitä on maksanutkin?
Vai olisiko teistä oikein elättää jotain pummia kymmenen vuotta ja sitten eron tullessa vielä tämä veisi puolet (tai enemmän) hankkimastanne irtaimistosta?
kun tyhjentää lapsensa kodin tohon malliin
vaan on tavallista että kun tarvitaan ruokaa ja vaatetta niin äiti maksaa, ja kun ostetaan sohva ja auto niin isä maksaa. Molempien rahat menee mutta vain toiselle jää siitä tavaraa käteen.
ei jättänyt edes lapsen vaatteita ja vei äidinkin vaatteet, astiat, huonekalut, lapsen lelut, KAIKEN. Mutta lapsen jätti äidille. Onneksi paikkakunnan sosiaaliviranomaiset vaativat palauttamaan lapsen ja äidin tavarat, mutta ei niilläkään pitkälle pötkitä.
Tästä aikaa neljä vuotta ja nyt ystävällä menee hienosti. On avoliitossa veljeni kanssa ja yhteinen poika on reilu vuoden ikäinen. Edellen tämä vanhemman pojan biologinen isä on yksi helvetin rasite jalassa vaan :/
No tietysti siksi että pistitte surutta miehen maksamaan kaiken.
Ja huomatkaa nyt oma asenteenne: mies on paska jos ajattelee vähänkään rahaa, mutta itse julistatte suureen ääneen että " kuka nyt huolii velkaisen miehen" ?
minulla ainakin on niin v:mainen ukko ja sen suku, että ne nylkevät paljaaltaan vaikka naimisissa ollaankin jos ero tulee minun eikä miehen toimesta
ja sitten itketään, kun mies vie kaiken mukanaan...