Ei kai lapsesta tarvitse " luopua" sekunniksikaan synnärillä?

kanssa, hänet tuotiin vain tissille. (synnytys alkoi myöhään illalla ja kesti 16 tuntia ja oli todella rankka). Sitten seuraavana päivänä kun olin levännyt ja halusin olla lapsen kanssa, niin sokereiden huomattiin olevan alhaalla ja vauva vietiin teholle ;((( Se tuntui pahalta, mutta käytiin toki useasti päivässä katsomassa häntä jne. Normaaliolosuhteissa vauvan kanssa saa olla niin paljon kun itse jaksaa, ja siihen pyritäänkin, mutta kannattaa huolehtia myös itsestään ja levätä, ja kyllä kannattaa suihkut ja vessakäynnit jne. hoitaa yksin =) Jälkeenpäin sen vasta kotiin tultua tajuaa, kuinka ihanaa sairaalassa olo olikaan, kun sai levätä ihan milloin halusi...

Ei kovinkaan moni normaalisynnytyksen läpi käynyt äiti koe mitään tarvetta olla erossa lapsestaan synnärillä.

Vierailija:

marttyyriäiti, joka luulee jaksavansa olla JOKAINEN hetki lapsessaan kiinni ja jonkun vuoden päästä sitten (jos ei jo aikaisemmin) iskee burnout! kuulostaa vaan tuo ap:n teksti aika neuroottiselta.... tuskin sitä vauvaa sinne suihkuun kannattaa ottaa.... löysää pipoa!

Vaikka sitä vauvaa toki rakastin jo silloin kun vielä mahassa oli, oli synnytyksen jälkeen jotenkin niin käsittämätön olo. Ei heti tajunnut, että tuossa se nyt on, se mun oma pieni vauvani.



Mäkin olin kuvitellut, etten anna vauvaa hoitoon, koska kyllähän minä jaksan. Ja varmasti olisin jaksanutkin ;) Mutta kun minut synnytyksen jälkeen yöllä kärrättiin osastolle, niin sanoivat että voisivat ottaa vauvan yöksi hoitoon, että minä saan nukkua. Eipä se silloin tuntunut yhtään pöljemmältä idealta. Aamulla kun heräsin, piti ensimmäisenä juosta kansliaan kysymään, että missä se mun vauva on :) Vasta aamulla levänneenä tajusin, että ei pöljä, annoin sittenkin tuosta noin vaan asiaa ajattelematta vauvan yöksi hoitajille :D



Ja etukäteen kun olin ajatellut, että on kamalan julmaa vauvalle antaa se pois hoitoon heti kun se syntyy, vain oman levon vuoksi. Mutta eipä tullut sen synnytysurakan jälkeen mieleen heti vauva ;D

Siis eikös sellainen normaali vastasyntynyt suurinpiirtein nuku ainakin se pari ekaa vuorokautta?



Mulla on kaksi lasta ja vierihoidossa ovat olleet alusta asti, ja hyvin olen minäkin siinä saanut levätä, eihän vauvalle sen nukkuessa tarvitse mitään tehdä.



Mutta varmasti on erilaisiakin tapauksia, mutta noin ylipäätään, mikä siinä vauvan vierellä pitämisessä on niin rankkaa? Varsinkin jos vauva ottaa kainaloon, niin siinähän voi molemmat lepäillä rauhassa.

ne tulee. Jos es synnytys on rankka, anna lapsi hoitoon välillä että kuntoudut.

ei ollut herkkua pinniä kakkaa niillä pukamilla :(

Jos osastolla on yhteinen suihku, sinne voi tosiaan olla vaikea saada vauvaa mukaan. Jos suihku on huoneessa (en tiedä onko millään synnärillä niin, joissakin sairaalahuoneissa on), niin voi varmasti käydä suihkussakin korvat tarkkana.

Esim. tilanne, jossa vauvalle tulisikin hätä, pitäisi mennä hätäsektioon ja itse olisit siinä vielä " auki" , kun vauva pitäisi heti kiidättää saamaan hoitoa jonkin hädän vuoksi.

mutta kun tilanne oli todellinen ei minua haitannut, että jouduin käymään ilman vauvaa suihkussa ja wc:ssä ja vielä veivät vaavini lämpökaappiin, kun ensin sain pitää häntä sylissäni tunnin.

Tuli rauhallinen tunne, että kyllä se vauva odottaa vaikka hetkeksi silmistäni päästänkin..:)

Toisin voi kuitenkin käydä. Minä sain pitää lasta rinnalla heti syntymän jälkeen, mutta jo parin tunnin päästä veivät vauvan pois, kun hän tarvitsi lisähappea ja muutakin hoitoa. Sitten tilanne vain paheni ja vauvamme jouduttiin kiidättämään Lastenklinikalle tehohoitoon. Saimme toki käydä hänen luonaan siellä, mutta vasta neljä päivää synnytyksen jälkeen sain ottaa pikkuiseni syliin. Se tuska, kun ei voi omaa lastaan voi ottaa syliin, oli raastavaa, etenkin, kun hänen oli niin paha olla. Olisin vain halunnut pidellä häntä ja silittää pahan pois.

Nyt kaikki on onneksi hyvin ja 7 kk ikäinen pikkumies on tosi reipas. On ollut tosi läheisyydenkipeä ja " sylinalle" koko pienen ikänsä.

sitten vasta pääsin osastolle vauvan luo. Isä oli siellä vauvan kanssa odottamassa. Vauvaa kyllä vähän vilautettiin,että näkemään sentään ehdin

heti leikkauksen jälkeen.

Ei tarvitse luopua, jos kaikki menee normaalisti. Mutta ymmärrät varmaan, että voi tulla yllätyksiä, kuten tässäkin ketjussa on tullut esille. Itse näin esikoiseni vasta noin 5 tuntia synnytyksen jälkeen, syliin sain ottaa seuraavana päivänä. Menipä jokin hetki ennen kuin kerrottiin oliko hän tyttö vai poika. Mutta hyvin selvittiin. Nyt reipas 3-vuotias.

Ja lisätään vielä, että näin varsinkin näin talviaikaan on tavallista, että vauva kellastuu ja joutuu valohoitoon. Silloin se joutuu olemaan valokaapissa, ja on äidillä vaan imetyksen ajan.

Mutta ei se niin kauheata ole miltä kuulostaa!

Korjaus: Kyllä se joillekin äideille on ihan niin kauheata kuin miltä kuulostaa! Itse olen sellaista " sorttia" , että TULINEN äidin rakkaus herää jo synnytyssalissa, ja kumpaisellakin kerralla (2 lasta) on tullut pakollista eroa vauvasta synnytyksen jälkeen. Voin kertoa, että joillekin äideille se ero on kamalaa aikaa = (, toiset osaavat ottaa sen " levon kannalta" .



Me olemme niin erilaisia. Minä kuitenkin ymmärrän hyvin ap:n huolen.

oikein tajuta, että hän on siis maailmaan ilmestynyt. Siinä vauva pötkötti kapaloissaan ja minä join synnytyshuoneeseen tuotua kahvia ja söin leipää. Olihan sitä nyt kova nälkä ja kaikkea! Synnytin illalla ja olin tosi väsynyt. Hoitajat sanoivat, että vievät vauvan vauvalaan että minä saan nukkua yön. Ok, hyvä vaan, ajattelin. Ja nukahdin. Keskellä yötä heräsin, pomppasin pystyyn ja päässäni takoi " minulla on vauva, minulla on vauva, missä se on" ja hain pojan vauvalasta keskellä yötä ja sen jälkeen en siitä irti päästänyt!

..mutta jos sattuu jotakin mutkaa matkalle niin voit lohduttautua sillä että lapsesi on kokoajan ammatti-ihmisten hellässä huomassa, niinkuin sinä itsekin.



minä tuumailin kanssa etten halua hetkeksikään eroon vauvasta sairaalassaoloaikana, mutta ihan totta puhuakseni en juuri vastustellut kun ehdottivat että antaisin hänet ensimmäiseksi yöksi " hoitoon" . minulla oli takana kaksi todella huonosti nukuttua yötä ja ns. vaikea synnytys (ponnistusvaihe tunnin, tikkaaminen kaksi tuntia) ja hoitaja oli sitä mieltä että minun yö-uneni olisi sekä omaksi että vauvan parhaaksi, ja että jos vauva jää minulle yöksi niin herään takuulla joka ainoaan pihaukseen, eikä nukkumisesta tule mitään.



snnoin siis vauvan hoitoon ja nukuin hyvin. heräsin joskus kukonlaulun aikaan ja tupi ihan pöljä olo kun kaipasin vauvaa enkä tiennyt missä hän on. sattui kuitenkin niin mukavasti että juuri minun herätessäni oli vauvalle tullut nälkä ja hoitaja toi hänet minulle syömään. sen jälkeen emme sitten eronneet. ystävälliset hoitajat jopa neuvoivat pari niksiä vauvan turvalliseen kainalossa nukuttamiseen.

siirryimme perhehuoneeseen. Perhehuoneessa oli oma vessa, kun kävin suihkussa vauva oli isänsä kanssa. Eli henkilökunnalle häntä ei jätetty lainkaan.

marttyyriäiti, joka luulee jaksavansa olla JOKAINEN hetki lapsessaan kiinni ja jonkun vuoden päästä sitten (jos ei jo aikaisemmin) iskee burnout! kuulostaa vaan tuo ap:n teksti aika neuroottiselta.... tuskin sitä vauvaa sinne suihkuun kannattaa ottaa.... löysää pipoa!

Mun vauva lähti välittömästi synnyttyään vastasyntyneiden teholle.. Ja vaikka mä tiesin etukäteen että mahdollisuus joutua sinne on olemassa vahvasti... Se oli kamalaa, itkin kaikki kaksi päivää jotka vauva siellä oli.. Vaikka sillä ei ollut mitään hätää..

Esikoisen jätin kerran tunniksi vauvalaan kun kävin itse palautus jumpassa (siis saamassa ohjeita jumppaan). Muuten oltiin perhehuoneessa WC huoneessa ja suihkussa kävin kun mies oli paikalla. Mitään tarvetta lapsen vauvalaan viemiseen ei ollut.



Eikä muutenkaan hoitoon viemiseen ole ollut tarvetta nyt 5 vuotiaana menee omasta tahdostaan reippaasti yökylään serkuille ja isovanhemille.



Toinen lapsi onkin sitten oma lukunsa, syntyi kiireellisellä sektiolla nukutuksessa ja kumpikaan ei siis nähnyt että juuri tämä kaveri tuli minusta. Mies sai kyllä 5 min ikäisenä heti hoitoonsa ja totesi että veljensä kopio on! Tarvetta epäilylle siitä onko meidän lapsi vai ei, ei ole on niin veljensä näköinen ja oloinen kaveri.



Hän oli vauvalassa paljon. Alussa en saanut pitää lasta huoneessa jos mies ei ollut paikalla ja muutenkin oli ihana levätä, en olisi ikinä uskonut jos joku olisi silloin esikoisen kanssa sanonut että 5 vuotta myöhemmin annan lapsen mielelläni vauvalaan hoitoon! Nyt ollan sitten kotona oltu kuin paita ja peppu eikä hän ole ollut ulkopuolisilla hoidossa. Menee sitten jos ja kun on tarvetta tai haluaa itse.



Niin ja en ole lähelläkään burn outia vaikka olenkin lasten kanssa lähes aina eikä omaa aikaa paljon ole. En myöskään ole mikään superäiti vikoja ja puutteita minussa on paljon mutta en vain koe tarvetta viedä lapsia hoitoon jos joku heidät haluaa ottaa niin annan mutta harvemmin kyselen itse sopiiko tulla.