Onko muita, joita ahdistaa muskarit, vauvauinnit ym.

Nytkin kun ovat isompia, harrastetaan järjellisesti, ei joka paikkaan ja kaikkeen mahdolliseen.

Vauvaa retuutellaan paikasta toiseen, että hän saisi " virikkeitä" . Musta tuntuu, että paljon tervejärkisempiä noista lapsista tuli ennen, ihan vaan kotikonstein.

Normaalia kotielämää, virikkeiksi riittävät nämä äidin lauleskelut ja lorut, yhteiset leikit (sisällä ja ulkona) ja ihan vaan kotityöt yhdessä.

hohhoijaa...

Illat pyhitetään perheelle enkä päivisin jaksaisi alkaa kello kaulassa kulkemaan harrastusten takia. Neuvolankin takia monesti menee vauvalta rytmit sekaisin.

Ihan kivoja harrastuksiahan nuo on ja ei siinä mitään jos itse jaksaa ja tykkää. Minä en ole kiinnostunut. Meillä on muskaria joka päivä kotona =o)

Vauvauinnin voisin vielä jotenkuten sietää.. ehkä.

Tuntuu, että näillä harrasteilla toteutetaan enemmänkin vanhempien kunnianhimoja " meidän lapsi harrastaa, meidän lapsen motoriikka kehittyy, meidän lapsi oppii sosiaalisia taitoja" kun totuus on, että leikit ja laulut pyyhkiytyy pikkuisen muistista suurinpiirtein samantien.



Eikä lapsi vanhempana takuulla muistele, että onneksi minut vietiin muskariin, enpä olisi muuten näin lahjakas laulaja ja sosiaalinen tyyppi.

...ootteko käyneet perhekerhossa, muskarissa yms. Ja sitten ihmetellään jos ei. Kerrotaan tuntikaupalla miten heillä on sitten ollut aivan ihanaa siellä. Evvk!

vähän mietin siellä eilen että " mitähän me täällä oikeen tehdään" kun poika vaan taapersi ees sun taas eikä piitannut tuon taivaallista koko touhusta, kaikista hauskinta oli mennä pallon perässä.....vauva-uintia en edes harkinnut, mielestäni liikaa vaivaa....riisut vauvan, itsesi, peset puet laitat ja kaikenlisäksi vauvat vaan nukkuvat suurimman osan aikaa, me ei oltais edes ehditty sinne ikinä.....plääh harrastakoon sitten kun itse jostain kiinnostuu!

Älyttömän kallista, ja siellä vauvat nukkuvat kun äidit juoruavat. meni nekin rahat hukkaan. Välillä kolisteltiin jotain kepukoita ja monet vauvat säpsähtivät hereille...no musiikkiahan sekin vauvan huuto on korville. mua ei saa kyllä vauvamuskariin tai johonkin juorukerhoihin enää vaikka maksettais.

Itse kanssa kammoan ajatusta että pitäisi olla tiettyyn aikaan jossain virkeänä vauvaa viihdyttämässä. Meillä on pärjätty hienosti tähän asti ihan vaan itse vauvalle laulelemalla yms. ja niin aiotaan toistaiseksi ainakin jatkaa...

Tämän ajan trendihömpötystä. Kaikkien mielestä on must käydä muskarissa ja vauvauinnissa ja perhekerhoissa. Se on ihan kiva jos tykkää. Mutta miksi ihmeessä lähtisin tosiaan niinkuin Siniperho sanoikin, kello kaulassa ravaamaan harrastuksesta toiseen. Johan siinä menee päivärytmi lapselta kokonaan sekaisin.

Vai ovatko perhekerhoilijoiden pikkulapset sellaisia että niillä ei olekaan päivärytmiä? Miten sitä voi ollakaan jos jatkuvasti töytyytetään paikasta toiseen.



Ärsyttää kun jokatoinen kysyy että ettekö harrasta mitään vauvan kanssa? Haloo. Kaikki ei halua lauleskella äiti-kerhoissa. Lähinnähän ne on suunniteltu kai pitkästyneiden kotiäitien viihdykkeeksi koska vauvahan ei niistä myöhemmin mitään muista.



Harrastamaan aletaan meillä sitten kun lapsi alkaa osoittaa kiinnostusta johonkin juttuun. Veikkaisin silti että aika harva 1-2-vuotias haluaa minnekään rientoihin.

Muskarin mä vielä jotenkin ymmärrän, mutta se vauvauinti menee kyllä yli hilseen. Toki ihmiset saa laittaa rahansa mihin lystää. Noin pieni lapsi ei tarvitse tuollaisia virikkeitä, on mun mielipide. Mutta johtuu se myöskin siitä, että mä en ole muutenkaan sellainen ihminen, että hakeutuisin tuntemattomien äitien ja lasten seuraan, tää virtuaalijuttu on asia erikseen. Itse laulelenkin lähinnä ammuvainaan nuotilla.

Meillä soitetaan pianoa, leikitään ja lauletaan kotona kyllä ihan riittävästi. Ja luetaan lorukirjoja ja tehdään pitkä kävelylenkkejä.



Minä en todellakaan koe sielujen sympatiaa jonkun kanssa vain siitä syystä, että hänkin on äiti. Eli en kaipaa keinotekoisia ystävyyksiä vauvojen ympärillä. Omia ystäviä on valmiiksi jo paljon, ja heistä osalla lapsia, osalla ei. Tämä vuodatus siksi, että olen ymmärtänyt mammojen hakevan tapaamisista myös tuttavuuksia... Esimerkiksi uusimman Pirkka-lehden juttu vauvapiiriläisistä ei ole lainkaan minun " juttuni" !

Mentiin sinne tytön ollessa 1v. ihan sen takia, kun mä en muista/osaa lastenloruja ja leikkejä. Ja tyttö nyt selvästi oli musiikista innostunut, aina alkaa hytkyyn ku tulee hyvää musiikkia. Oon/ollaan opittu mukavia laululeikkejä ja nyt tyttökin osaa jo leikkiä niitä. Ihan kivaa se musta on, eikä liikaa ollenkaan, kolme varttia per viikko.

Ahdistaa ajatus äitilaimoista, eihän minulla ole heille mitään sanottavaa.

Jo hoidosta hakiessa kauhistuttaa kun mammat analysoivat lasten jokaista inahdusta...ei minulla ole kiinnostusta lähteä samoille linjoille. Ei saa ymmärtää väärin, tosi hienoa että osaa olla innoissaan lapsestaan ja omistaa elämänsä jälkikasvulle.

Kyllä minäkin lastani rakastan-en vain jaksa toohotttaa siitä.

Vannoin ettei koskaan moiseen hörhöilyyn mukaan.



Vauvan myötä kehittyi huumorintaju ja itseironia niin, että semmosen puoltuntisen viikossa kestää oikein hyvin. (:



Ja mikä tärkeintä, pieni tuntuu nauttivan.

äitien ja lasten kanssa, niin mitä vikaa siinä sitten on? Mutta ei ne välttämättömyyksiä ole. Nyt tosin ajattelin mennä pikku-ukkelin kanssa ensi syksyllä muskariin... (!)

tuskin muskariin viety lapsi miettiin 3-kymppisenä kiitollisuuden tuntein sitä kerhoa (josta enää ei muista mitään)

Käydään siis sekä muskarissa että uinnissa. Ja ei tosiaankaan minkään kunnianhimon takia. Muskariin mentiin, koska on ihan tässä meidän kodin lähellä ja oli kiva nähdä muita äitejä edes jossain (olen uusi paikkakunnalla eikä ystäväpiiriä ole). Uintiin mentiin, koska oltiin kuultu vaan positiivisia kokemuksia siitä ja molemmat vanhemmat tykätään uida, joten siinä mukava koko perheen harrastus.



Ja ilman muuta lopettaisimme heti nämä menot, jos vauva ei tykkäisi tai häiriintyisi niistä kovin. Aloitimme muskarin 4 kk iässä, uinnin 5,5 kk iässä ja nyt vauva on 9,5 kk. Ja ei epäilystäkään, etteikö nauttisi! Uinnissa polskii innoissaan ja kiljahtelee, hihkuu, kiekuu, kurlaa, nauraa ja on aivan riemuissaan. Myös muskarissa tykkää, alussa lapset saa melskata keskenään ja ainakin meidän muskarissa tämän ikäiset tykkäävät jo kovasti tehdä tuttavuutta ikäisiinsä. Ja sitten kun täti alkaa laulaa, niin meidän poitsu jähmettyy tapittamaan tätiä palvova ilme kasvoilla, nauttii myös kaikesta tanssimisesta ja soittimien heiluttelusta yms.



Yllättäen nämä kielteiset kommentit tulevat aina äideiltä, joilla ei ole kokemusta asiasta. Nämä harrastukset eivät tosiaankaan missään nimessä ole pakollisia tai edes tarpeellisia tämän ikäisille, sitä en väitä. Meilläkin hakeuduttiin harrastuksiin ensin kokeilumielessä, tarkoitus oli, että jatkamme VAIN JA AINOASTAAN JOS LAPSI NAUTTII. Mutta nyt muutaman kuukauden kokemuksella voin vilpittömästä sanoa, että vauvakin osaa nauttia näistä.

Meillä esikoinen on käynyt vauvauinnissa 10,5kk, jumpassa ja nyt muskarissa (tosin jo 4v, eli ei ole kyse vauvamuskarista). Kuopuksen kanssa ei olla harrastettu mitään näistä, osin laiskuudesta mutta myös siksi, että olen pettynyt ainakin juuri tuohon vauvauintiin.



Jotenkin olen sitä mieltä - ja nyt siis näiden harrasteiden kannattajat, anteeksi! -että nämä kerhot ovat paitsi äitien ja isien päänhoitoa (siis palvelevat vanhempien halua päästä kotoa muiden ilmoille), myös helppoja korvikkeita omalle tekemiselle. Ei siis tarvitse opetella itse kirjasta/kasetilta lauluja, kun saapastelee vauvamuskariin. Osittain esim. vauvauinnin suosio saattaa johtua myös ihmisten arkuudesta, kun ei tiedetä, että lasten, jopa vauvojen kanssa voi mennä kyllä uimahalliin ihan ilman mitään organisoitua vauvauintiakin.



Mutta eivät nämä kerhot minua AHDISTA, en vain koe niitä itse tarpeelliseksi.