Onko muita, joita ahdistaa muskarit, vauvauinnit ym.

Joo en, itse en vie harrastuksiin vauvaa. Kotona harrastamme kaikenlaista.



Mutta kyllä ÄIDILLÄ pitää olla harrastuksia, ja minun mielestäni muita kuin vauvaan liittyviä. Eivätkö teidän ukkonne nyt pariksi tunniksi viikossa edes voi teitä päästää ulos?



HALOO!



Ps. Olen samaa mieltä siitä, että vauva ei harrastuksia kaipaa... oppii vain stressiä ainaisesta menemisestä.

Suomessa on menty siihen ääripäähän, että vanhemmat vievät lapset erilaisiin harrastuksiin päivähoito tai koulupäivän jälkeen ja perheen yhteistä aikaa ei jää juuri ollenkaan. Tärkeintä olisikin juuri tuo perheen kesken vietetty yhteinen aika.

Yhtenä iltana oleva harrastus ei ole liikaa, mutta jos niitä alkaa olemaan joka päivä, tulisi vähän miettiä niiden tärkeyttä.



Mielestäni tuo vauvan kanssa meneminen muskariin ja muihin paikkoihin on enemmän terapiaa äideille, joissa voivat tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia ja ystävystyä. Vauvat eivät näitä harrastuksia kaipaa, vaan vanhempiensa läheisyyttä.

kuitenkaan kaksin vauvan kanssa keksi seitsemäksi päiväksi viikossa niin mielettömästi kivoja juttuja kuin sinä?



Mulla ei vauvan vauva-aikana ollut mitään tarvetta päästä eroon VAUVASTA, vaan kotiin liittyvistä rutiineista ja siitä että jokainen päivä on samanlainen. Keskellä päivää ei kotiin voi kutsua ketään, jos kaikki tutut ovat töissä. Kaikilla ei ole äitikavereita jotka ovat äitiyslomalla samaan aikaan.



Mä en ymmärrä mikä ymmärtämättömyys meitä äitejä vaivaa toisten ratkaisuja kohtaan: jos äiti tuntee kerran viikossa muskarin olevan just " se juttu" joka vauva-ajasta tekee ihan kivan (=>esim sieltä saa niitä äitituttuja parhaimmassa tapauksessa), niin miksi häntä pitää soimata vain siksi, että itse emme sitä koe tarvitsevamme.



Mikä helvetin kuristava äiti-ihanne on sellainen, joka kulkee kuin tatti kodin, puiston ja kaupan väliä ilman, että tästä kolmiosta voi minnekään VAUVAN KANSSA poiketa? Ei vauva siitä häiriinny vaikka sen kanssa käytäisiin muuallakin kuin ko paikoissa. Jos itsellä on sitten sitä sosiaalista seuraa puistossa ja lapsikin jo siinä iässä että leikkii lumessa -voi tosiaan olla äärettömän vaikea ymmärtää ettei kaikilla näin ole. En väitä että vauva tai lapsi kaipaisi edes sitä kaupassa käyntiä, mutta ei vauvan tasapainoinen kasvu häiriinny siitä, ettei oman tuvan seinät ole ainoa näky mitä aamusta iltaan katsoo.

hyvin voimakkaasti, että mitä PAHAA siinä sitten on, jos äiti haluaa tavata muita äitejä ja sitä kautta vaihtaa kokemuksia ja ystävystyä?! Sitäpaitsi siinähän yhdistyy äidin läheisyys ja joku " jännittävä" juttu. Eihän se äiti missään kaukana ole jos yhdessä mennään muskariin. Useinhan se lapsi voi koko muskarin ajan istua äidin sylissä jos touhut vielä ovat liian jännittäviä.

Vierailija:

Mielestäni tuo vauvan kanssa meneminen muskariin ja muihin paikkoihin on enemmän terapiaa äideille, joissa voivat tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia ja ystävystyä. Vauvat eivät näitä harrastuksia kaipaa, vaan vanhempiensa läheisyyttä.

Mut eipä vauva harrastusta KAIPAA tai VAADI. Mutta jos se on terapiaa äidille, niin onko se siksi kiellettyä? Joillekin äideille on vain hyvästä päästä välillä juttelemaan toisten mammojen kanssa: kun ne kotiasiat tuppaavat kutistamaan tuota päänuppia kovin herkästi. Kun toisten äitien kanssa juttelee, niin huomaa taas että elämää on olemassa: itsensä kanssa jutellessa niin hirvittävän pienet asiat saavat valtavat mittasuhteet. Ja nyt tässä puhun itsestäni.

Vierailija:

Joillekin äideille on vain hyvästä päästä välillä juttelemaan toisten mammojen kanssa: kun ne kotiasiat tuppaavat kutistamaan tuota päänuppia kovin herkästi. Kun toisten äitien kanssa juttelee, niin huomaa taas että elämää on olemassa: itsensä kanssa jutellessa niin hirvittävän pienet asiat saavat valtavat mittasuhteet. Ja nyt tässä puhun itsestäni.

Minusta tuossa terapiamielessä kyllä muut kuin saman ikäisten lasten äidit ovat paljon terapeuttisempia. Mammat tekevät nimenomaan omissa kerhoissaan kärpäsistä härkäsiä.

Nimim. " Onks sulla tän vuoden vai viime vuoden Teutoniat?"

Jos kokisin ne kovin tarpeellisiksi, niin toki sitten mentäisiin. Sen sijaan perhekerhoissa ollaan käyty kahdesti viikossa siitä asti kun lapseni oli 11 kk. Tietenkin jokunen kerta on jäänyt väliin syystä tai toisesta. Lapseni tykkää touhuta muiden seurassa, paikat ja lelut ovat erilaisia kuin kotona. Ainokaiselle on varmasti hyväksi nähdäkin muita lapsia ja oppia leikkimään muiden seurassa, jakamaan leluja ja huomaamaan, ettei aina kaikkea voi saada kuten kotona yksin leikkiessään.



Koen muiden äitien seuran mukavana ajanvietteenä ja olen saanut kerhojen kautta monia uusia kavereita (muutin tänne vajaa vuosi sitten, joten ihmiset ja paikat olivat outoja). Perhekerhot palvelevat mielestäni hiukan isompien lasten tarpeita, en omaani olisi vauvana vienyt kerhoon koska eihän hän siellä olisi mitään osannut tehdä.



Kerhot ovat vain yksi " harrastus" lapselleni, eivätkä edes tärkein ajanviete. Yksi tärkeimmistä on ulkoilu ja kaikki hauskat touhut pihalla, leikkikentällä, metsässä jne. Pyrin opettamaan lapseni ulkoilmaihmiseksi, joka nauttii ulkoilusta säällä kuin säällä. Kerhot eivät tätä asiaa edesauta, mutta tuovat vaihtelua ja virkistystä päiviin niin äidille kuin lapsellekin. Kotona leikitään yhdessä tosi paljon, luetaan ja katsellaan kirjoja, piirretään, tehdään kotitöitä, lauletaan, tanssitaan yms. Ilman muskaria ja vauvauintia ollaan siis pärjätty mainiosti. Kerhoissa käydään iloisin mielin eikä lapsi ole koskaan joutunut niistä kärsimään, päinvastoin.

pitää vaan yrittää etsiä ne joiden kanssa synkkaa, aina se ei oo mahdollista

Totta on, että joka päivä " harrastava" vauva, jota prepataan tulevaisuuden musiikki/urheilu/taidelahjakkuudeksi, on vastenmielinen ajatus.



Kerran viikossa vauvan ja vanhempien iloksi järjestetty yhteinen juttu on vähän eri asia. Miten se voi ahdistaa? Eihän kenenkään ole pakko harrastaa, eikä harrastajavauvoillekaan tästä ole tarkoitus olla mitään " hyötyä" , vaan hupia.



Ja, kyllä, mieheni voi hoitaa vauvaa jos haluan päästä " ihmisten ilmoille" . Iltaisin ja viikonloppuisin. Minusta on kuitenkin mukava käydä siellä ihmisten ilmoilla vauvan kanssa, ja päivisin. Kotona olevia tuttuja ei ole, ja kyllä tuo vauva muskarista tuntuu nauttivan enemmän kuin jostain ostoskeskuksessa tai puistossa maleksimisesta. Maailmassa on paljon ahdistavia asioita, mutta vauvamuskari ei minusta kuulu niihin, eikä vauvauintikaan, vaikkemme me siellä käykään.

Kävin lasten kanssa n. puoli vuotta muskarissa ennen kuin he täyttivät vuoden. Mielestäni lapset pitivät siitä. En ottanut mitään stressiä menemisestä, vaan lähdin, kun jaksoin. Eikä ollut kalliskaan, sillä muskari oli työväenopiston järjestämä. Liiallista harrasteiden tuputtamista olen kuitenkin vastaan, sillä lapsikin voi stressaantuvat liiasta suorittamispakosta. Lapsen ehdoilla siis harrastamaan ja oman jaksamisen mukaan, sillä ei vanhemmankaan pidä osallistua hampaat irvessä.

vauvamuskarit ei sovi minulle koska tuntisin olevani aivan väärässä paikassa. niinpä en sinne mene. miten se siis voisi minua ahdistaa? ei kukaan sinne meitä pakota.



jos joku niitä kaipaa, niin menköön. vauvalle voi laulella kotonakin ja se riittää hänelle oikein hyvin, mutta jos joku haluaa piirileikkejä ja yhteislaulantaa niin saahan muskariin mennä. ei se minulta ole pois.

meitsii varten.

Siellä ei ole mitään yhteistä ohjelmaa, vaan ohjaajat kiertää neuvomassa. Vauva nauttii selvästi. (:



Kun ei alle yhden vanhaa uimahalliin saa viedä niin mukavaa, että järjestetään tällaista toimintaa. Ei kai se ainakaan keneltäkään pois ole...