Lasten ikäeroksi reilut viisi vuotta, hoito-/virikepohdintaa

Minä itse tein virheen ottaessani esikoisen pois hoidosta kakkosen syntyessä. Esikoinen oli sillon pikkusta vajaa 4v. Ei päässyt seurakunnan kerhoon, eikä meillä päin ole muita vaihtoehtoja. Päivisin eikä myöskään iltaisin muita lapsia lähellä. Aika kävi pitkäksi. oli kovasti mustasukkanen. Itse olin hyvin väsynyt. Mies teki pitkää viikkoa ja iltaopiskeli(ei esikoinen isäänsä montaa tuntia viikossa nähnyt, isä työssä myös vloput) Omat vanhempani ja ystäväni asuivat 100km päässä eikä minulla autoa käytettävissä. lähikauppaankin yli 10km.

Kakkonen sairasteli todella paljon. Useita sairaalajaksoja. Yöt kitisi ja päivät marisi.

Mieti kuinka pääset kuskaamaan ja käykö kuinka voimille(matkan pituus, hankaluus ym) ja tee päätös sen mukaan. Riittääkö kerho? olisiko siellä tulevia eskarikavereita

Isoveli aloitti srk:n kerhon, muttei oikein viihtynyt :(

Piti paljon vapaapäiviä. Oli mieluummin kotona äidin ja vauvan kanssa. Leikki naapurin 4-v tytön kanssa. Ei mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan tm ongelmia.

Eskariin meni iloisena puolipäiväryhmään syksyllä.

Meillä lapset 3 ja 4, ja vauvan tultua lapset jatkavat 1-2 päivää viikossa 7 h kerrallaan seuraavista syistä:



-Lapsille tuttu paikka, ovat olleet siellä jo kaksi vuotta

-Alueella ei ole kerhoja, lähimpään kerhoon on kahden kilometrin matka, kun päiväkotiin on 200 m.

-Minusta on hyvä, että hoitopäivä on aamupalasta välipalaan. Lapset nukkuvat tarhassa päiväunet, kun taas kotona päiväunille saaminen on miltei mahdotonta.

-Saan itselleni/miehelle muutaman päivän viikossa vauvan ja kodin hoitoon

-Lapset menisivät eri kerhoihin, toinen 3-vuotiaiden ryhmään ja toinen 4-5-vuotiaiden ryhmään. Eli kuskaisin lapsia joka päivä muutamaksi tunniksi kerhoilemaan. Nyt saamme rauhallisia kotipäiviä. joita noin pienet kaipaavat.



Jos mietit noiden kerhojen välillä, niin srk:n kerhossa on ehkä jotain katsomuksellista opetusta mutta kaupungilla ei. Meillä lapset käyvät perhekerhossa, joten itse valitsisin kerhoista sen, joka on lähempänä tai aika olisi sopivin.

Meillä kunnan puolelta srk:n ja kunnan toiminta ajoittuvat samoille päiville, jolloin olisi valittava jompi kumpi. Esim. kunnalla toiminta on ma ja ti.



Itse haluaisin pitää 10 päivän sopimuksella lähipäiväkodissa ja eskarin samoina päivinä hoidossa (meillä siis 5v. ja 6v. lapset). Eskarin pitäisi periaatteessa mennä kauemmaksi koulun eskariin ja kaikki kaverit jäisivät vanhaan päiväkotiin.



Tämä vellova subjektiivinen päivähoitokeskustelu on saanut minut syyllistymään tästä ratkaisusta. Toisaalta 5v. oikeasti tylsistyy kotona äidin ja vauvan kanssa. Asumme maalla, jossa ei ole muita lapsia lähimailla.

... viisivuotias jatkaa varmaan päiväkodissa jollakin osahoitosysteemillä. Eskari on sitten samassa paikassa. Ehtii olemaan päiväkodissa reilun puoli vuotta ennen vauvan syntymää. On hidas tutustumaan paikkoihin ja ihmisiin, niin luulisin, että viisivuotiaalle voi olla hyväkin, jos hoitopaikka pysyy samana kuin että puolen vuoden päiväkodin jälkeen pitäisi taas mennä srk:n kerhoon uusien lasten kanssa leikkimään. Ja siinäkin mielessä, että tuntisi eskarikavereita sitten vähän etukäteen. Meidän tapauksessa.



Toivottavasti saat muitakin ajatuksia pohdintasi tueksi!



M

vaikka osaviikkoisena, sen 10/pv. kuussa. Vauvan syntymisestä tulee jo ihan riittävästi muutoksia arkirutiineihin, on hyvä, jos tietyt asiat pysyvät samoina. Ei oikein kokonaisuuden kannalta kuulostaisi järkevältä alkaa kuskata lasta ihan vieraaseen kerhoon uusien lasten ja uusien ohjaajien luokse ja vielä pidemmän matkan päähän. Ainakin aloittaisin tällä tavalla, sitten jos ei tunnu toimivan, voi toki miettiä niitä kerhoja. Kokonaan kotiin jääminen ei oikein 5v. kanssa tunnu järkevältä, tarvii kyllä ikäistensä seuraa. Kerhoissa se leikkiminen jää kyllä aika vähäiseksi, siellä on lähinnä ohjattua laulua, askartelua ym. Vapaata leikkiä on yleensä tosi vähän. Lisäksi hoidossa tietty tulee ulkoilut, päivälevot ym., jotka taas sulla voi olla pienen vauvan kanssa hankala saada kotona toimimaan yhtä hyvin, etenkään jos esim. ulkoilukavereita ei ole lähimaillakaan (niinkuin useimmiten tuonikäisiä ei ole).

Tarkoituksena olisi pitää 5 v. täyttävä esikoinen tarhassa 12 pv/kk (tai 3 pv/vk) tai jotain siihen suuntaan. Vauvan olisi tarkoitus syntyä maaliskuussa, joten maaliskuu pidetään, ainakin mahdollisuus, täyspäiväisenä.



Meillä ei myöskään naapurin lapsia päivisin ole kotona, kun ovat siellä samassa tarhassa. En myöskään näe esikoisen osalta lainkaan tavoiteltavana asiana, että jäisi äidin ja vauvan kanssa hengailemaan kotiin vuodeksi ennen esikoulun alkua. Seurakunnan kerho kestää vain muutaman tunnin ja se on mielestäni liian vähän.



Tokihan lapsi voi sitten olla kotona sellaisina päivinä, kun häntä ei huvita lähteä tarhaan. Nytkin on koko viikonlopun odottanut tarhaan pääsyä, kun heillä on mukavaa ohjelmaa tälle päivälle. Joten ei se tarha varmaan niin kamala paikka ole...



Itse myös syyllistyin aluksi noista vellovista "huono äiti" - kirjoituksista. Mielestäni kuitenkin huono äiti on ihan jotain muuta, kuin äiti, joka sallii lapsensa olla vaikkapa nyt sitten hoidossa. Katsoisin ennemmin olevani huono äiti, jos riistäisin lapseltani kyseisen hoitopaikan ja lapsi joutuisi olemaan vuoden kotosalla, ilman kavereiden seuraa.



En enää lue noita päivähoitokeskusteluja. Ihan sama minulle, mitä joku muu ajattelee.

Niin seurakunnan kerhoon tai kaupungin leikkitoimintaan. En kyllä tiedä mikä tuo leikkitoiminta on. Meidän kohta 6v täyttävä käy kaupungin kerhossa 2 X 3 tuntia viikossa. Ovat eka sisällä ja tekevät asioita mitä päiväkodissakin tehtäisiin, syövät eväät ja ovat ulkona pihalla loppu ajan.

Seurakunnan kerhossa ei mennä ulos ollenkaan ja siksi kaupungin kerho on parempi. Lisäksi kaupungin kerhossa on useampi hoitaja kun seurakunnankerhossa on vain yksi ohjaaja.



Päiväkodissa puolipäiväisenä menee aikaa kaikkeen ihan turhaankin lapsen kannalta ja koko päivä on pitkä aika.



Ei siellä eskarissakaan tarvitse olla kuin 4 tuntia. Siksi kerho on enemmän eskarin tapainen juttu ja mielestäni parempi vaihtoehto.



Jotain harrastusta voi myös ajatella. Sellainen mikä on lapselle mieleinen. Ja ei haittaa vaikka loppuisikin vuoden päästä, jos sitä ei voi jatkaa esim. muuton vuoksi. Muskariin tuo pääsisi vielä vuodeksi ja sitä on yleensä päivälläkin.

Ellei jo harrasta jotain.

Täällä 4-5-vuotiaiden kerhossa on lähes pelkästään juuri 4 vuotta täyttäneitä. Ensi syksynä eskarin aloittavia on ryhmässä vain yksi.

mäkin tein virheen aikoinaan kun viisivuotias jäi kotiin . tyttö kävi seurakunnan kerhossa mutta halusi sen pian lopettaa koska siellä ooli tylsää ja liikaa jeesus-juttuja.jatka tytön hoitosopimusta , hoitopaikan kun on saanu ei kannata sitä antaa pois. meillä oli kamala mustasukksiuus alussa javieläkin kun tytöt ovat 13 ja 7 . esikoinen ei tykkää vieläkään siskostaan että onnea vain teille, toiv.teillä ei sitä ole. seuraavilla ikäero 2,5v ei ongelmia. mahdollisimman paljon vanhemmalle lapselle virikkeit' tekestä nauti sä vaavista:)

Jos päivähoito on huono ratkaisu, niin aina voi irtisanoa hoitopaikan. Toistepäin onkin hankalaa ellei mahdotonta. Tosin kerhoon ei välttämättä pääse kesken kauden.



terv. joku aiemmin vastanneista.

Mä jatkoin 10päivää kuussa koko päivästä sopimusta kun vauva syntyi.Paras ratkaisu meille,vauvalla oli koliikki ja huusi koko ajan ja olin ihan puhki.Kun 5-vuotias oli hoidossa nukuin ja lepäsin aina kun voin,kun taas lapsi oli kotona käytiin puistossa yms.touhuttiin kaikenlaista.Kokopäiväisenä myös siksi että mies sai vietyä ja haettua pojan=)

Tykkää kovasti siitä, paljon enemmän kuin päiväkodista. On pieni ryhmä, rauhallisempaa ja ohjaajilla enemmän aikaa. Sai uusia kavereita ja kyläilevät puolin ja toisin niinä päivinä kun kerhoa ei ole. Olen tosi tyytyväinen.

Miksi riepottaa lasta joka vuosi eri paikkaan jos tuttu päiväkoti on hyväksi todettu

Ainoa hyvä vaihtoehto on nro 5. eli jatkaa tutussa päiväkodissa normaalilla 20 päivän sopimuksella, muttatekee 5-7 h päivää. Luota muhun, se on paras vaihtoehto 5-vuotiaalle!

Esikoinen, syksyllä 5v., on nyt pph:lla, mutta joka tapauksessa haetaan ensisyksyksi lähipäiväkotiin. Pph on kaukana edellisen asuinpaikan jäljiltä. Elokuussa tarvitaan vielä kokopäivähoitoa ihan senkin takia, että olen kuitenkin vielä töissä, jos vaan kunto kestää. Meille on selvää, että jotain toimintaa pitää olla, koska naapurustossa ei ole yhtään lasta, meillä ei ole perhetuttuja, joilla olisi lapsia kotona ja lähipuistossakin on vain alle 2-vuotiaita päivisin. Vauva ei riitä kaveriksi.



Ensin mietin sitä, että olisi puolipäivähoidossa lähi-pk:ssa, mutta nyt olen ajatuksissa kallistumassa kokopäiväpaikan kannalle. Lastahan ei ole pakko viedä sinne aina ja päivät voi olla lyhyempiäkin. Lähtökohtana olen ajatellut, että lapsi saa itse vaikuttaa hoitotahtiin ja voihan sen paikan muuttaa osapäiväkseksi, jos hoitotarvetta on vähän. Aluksi kuitenkin jatkaa varmaan kokopäiväisellä paikalla jo senkin takin, että tämä kakkonen todennäköisesti leikataan kuten esikoinenkin ja mies ei nytkään pystyne pitämään isyyslomaa kuin päivän pari. Ensimmäiset pari viikkoa on kuitenkin niin kipeä, ettei ulkoilusta tai muustakaan tule oikein mitään.



Elelen kyllä mukavasti etukaaressa, kun raskaus on ihan aluillaan ja tässähän voi sattua mitä vaan vielä...:)

Joudun näissä omissa hoitopohdinnoissa nieleskelemään aiempia puheitani, joissa en missään tapauksessa ole ymmärtänyt kotiäitien intoa viedä lapsi päiväkotiin.

Nyt tuntuu, että ainoa oikea päätös olisi jatkaa päiväkodissa, mutta jollain pienemmällä sopimuksella.

Puolipäiväisestä en juuri tiedä, olisi kiva kuulla kokemuksia. Itse mietin olisiko lapsi ulkopuolinen ja miten sekavaa olisi lähteä "kesken päivän". Tosin meillä ei koskaan ole ollut seitsemää tuntia pidempiä hoitopäiviä.



Pikaisen kyselykierroksen jälkeen on erittäin epätodennäköistä, että ikätovereita löytyisi kerhoista. Kerho on ollut mielessäni ykkösenä, siihen oivallukseen asti, että ei siellä niitä kavereita ehkä olekaan.



Askartelen ja teen käsilläni kaikkea muutenkin, viriketoiminta onnistuu meillä kotonakin. Tosin vauvan kanssa varmasti vähemmän =)

Mutta ne kaverit... Huoh... Pitäisikö tässä muuttaa....



Niin ja tosiaan se syyllisyys siis painaa kovasti.



Ap

Onneksi ystäväni puhui järkeä minulle: miksi 5-vuotiaan pitäisi luopua kavereista ja sosiaalisesta ryhmästään sen takia, että minä olen kotona vauvan kanssa? Onneksi en irtisanonut hoitopaikkaa kotiäitiyshuumassani;) Esikoinen jatkoi ensin kokopäiväisenä n. kuukauden, sitten muutettiin 2pv/ viikko. Seuraavana vuonna meni eskariin eri paikkaan, koska muutimme.

Eli haen hänet ruokailun jälkeen kun muut lapset menevät päiväunille.



Jos nyt saisin päättää niin laitaisin ehkä mieluummin kolme kertaa viikossa 7 tuntia ja hakisin välipalan jälkeen. Ihan vaan siksi että itsestäni tuntuu että olen juuri ehtinyt istahtaa hengähtämään aamupuuhien jälkeen niin kello tuleekin jo 12 ja pitää lähteä hakemaan lasta kotiin.



Lapselle ruoho tuntuu aina olevan vihreämpää aidan takana: kokopäiväiset kadehtivat puolipäiväisiä ja puolipäiväiset kokopäiväisiä. Oma puolipäiväiseni valittaa erityisesti kun häneltä jää päiväunien aluksi luettava satu väliin eikä välipalaakaan saa syödä kavereiden kanssa.



Syy miksi "tyydyin" neljään tuntiin päivässä oli vain se että virikelapsen äitiä lyödään kuin vierasta sikaa ja itse ainakin syyllistyin aivan kauheasti.

Lähes järjestään virikepaikkalaisten äidit perustelevat ratkaisujaan sillä, ettei muka kerhoja tai vastaavia ole parinsadan kilometrin päässä missään, mutta päiväkoteja kuitenkin riittää "niin paljon, että ihan takuulla jokainen työssäkäyvä saa lapsensa lähipäiväkotiin virikepaikkalaisista huolimatta".