Kerropa hupaisin kommelus, jonka hajamielisyytesi on aiheuttanut!!

kerran olin aamupäivällä lapseni kanssa ruokaostoksilla (olin tehnyt yövuoron), maksoin ostokset kiltisti ja lähdin lapsi sylissä ulos kaupasta. Ostokset, joita oli paljon, jäivät hihnalle. myyjä oli juossut pitkän matkan perässäni...

tavarat kassalle tai avaimet tai käsilaukku tai lompakko tai ainakin nyt vaippapaketti. Olen käynyt kaupassa myös kantaen roskista mukanani.



Olimme uuden vauvan kanssa sisareni luona kylässä. Iltasella puettiin2-vuotias esikoinen ja oltiin lähdössä ovella. Silloin sisareni alkoi nauramaan, et aiotaanko jättää vauva heille. Oli nukkumassa heidän makuuhuoneessa -kamala äiti minä :)

farkkujen sisään. Olin siis riisunut molemmat housut yhtä aikaa jalasta. Kuljin seuraavan päivän niin, että sukkahousujen kärjet roikkuivat housunlahkeista.:)

...olin kerran puhelimessa ja samalla lähdössä johonkin. Siinä sitten etsiskelin ainakin 10 minuuttia kännykkääni, jolloin puhelimessa ollut ystäväni jo kysyi, et mikä minulla on oikein hukassa -no kännykkäpä tietysti.

joka jo yläasteeella kävi niin, et oli koulun jälkeen käynyt seppälässä. Viuhtoi kylän läpi kotiin ja siellä huomasi, että oli reppuun tarttunut kirkkaan punaiset isokuppiset rintaliivit, niitä heilutellen oli kotimatka taittunut. Oli tainneet ihmiset jo vähän katsoa.

Kerran piti laskea sankoon vettä suihkun hanasta, mutta vanhasta tottumuksesta nykäisin suihkun nupin ylös, sain siinä sitten suihkun vaatteet päällä... Roskapussia on tullut minunkin ulkoilutettua monet kerrat, rattaiden alaosassa, kiva sitten takaisin kuudenteen kerrokseen noustua huomata, että roskapussikin on tullut takaisin...

unohdin puhelimessa vauvani nimen :-O Onneksi tuskallista unohduksen tilaa ei jatkunut kuin pari sekuntia, mutta siinä hetkessä se nolotti ja jälkeenpäin nauratti.

Sitä se väsymys teettää... Ja vauvaa oli kuitenkin kutsuttu sillä omalla nimellä jo pari viikkoa ennen ristiäisiäkin!

Tulin kaupasta ja nostin ruokaostokset rapulle, oven eteen. Palasin autolle hakemaan vauvan ja vein hänet sisälle. Sen jälkeen oli tarkoitus palata hakeen oven suusta ruuat... mutta mutta. Nepäs unohtukin sinne ja illalla vasta aloin kaipaamaan ruokia! Muistin, että ruuat on pihalla ja kiiruusti juoksin katsomaan ja siellähän ne, osittain. Linnuilla oli ollut herkuttelujuhlat ja isoa osaa ruuista oli nokittu ja osa syöty kokonaan (en aikaisemmin tiennyt, kuinka persoja linnut ovat lihalle). Itku tuli, raha tilanne kun oli tosi tiukka ja perheen ruuat pitkin pihaa... Nykyjään jo naurattaa.



Onko tämä hajamielisyys loppuelämän riesa??? En varmasti ennen lasta ollut näin torvelo! Tuo edellinen esimerkki vaan yksi niistä niin monista kömmähdyksistäni, mieskin on jo huolissaan minusta :D

ekassa työpaikassa vastasin puhelimeen reippaasti sh ja tyttönimeni. Eihän se olisi muuten haitannut, mutta kun ylihoitaja kyseli minua oikealla nimelläni.

Hämilläni selitin menneeni juuri naimisiin, enkä ollut vielä tottunut uuteen nimeeni. Olin niin sekoileva, että ihme, että sain sen työpaikan.

Se varmaan hämmästyneenä katseli, kun emäntä tallusteli tyytyväisenä ohitse (varmaankin suklaapatukkaa mutustaen). N. 10 min käveltyni huomasin kuitenkin, että jotain puuttui...

kaksosemme olivat juuri päässet sairaalasta ja söivät öisinkin parin tunnin välein. Mieheni nosteli lapsia vuoron perään rinnalle.

Yhtäkkiä havahduin toisen itkuun ja karjuin miehelle, että nosta nyt se vauva tänne. Mies kysyi miksen voinut itse ottaa. Minä sopersin, etten voi ottaa kun hyssyttelen tätä toista. Mieheni vähän ihmetteli ja sitten tokaisi, että kyllä se tyyny jo nukkuu....

kuin sainkin ostokset tehtyä, pakattua kasseihin ja kiikutettua lapset ja ostokset autolle. No, tärkein ensin, kaukalot kiinni. Sitten hyppäsinkin autoon ja kaarratin tyytyväisenä kotiin. Lamppu syttyi vasta sisälle päästyämme. Ostoskassit olivat jääneet töröttämään marketin parkkipaikalle...



Onneksi mies tuli töistä ja sai mennä pelastamaan mitä pelastettavissa oli. Silloin itketti, mutta nyt jo naurattaakin, varsinkin kaksosia :)

roskia. Molemmat oli täysiä.

Nappasin siivottuani toisen siitä ja kipasin roskiin sen.

Seuraavana päivänä rupesin sitten valmistautumaan viemään siskolle sitä vauvankrääsäsäkkiä ja huomasin että himassa oli vaan se roskis.

VOI PERKELE!!!

Äkkiä roskikselle ja tonkimaan...naapurin rouva tuli oikein ihmettelee että mitäs ihmettä täällä puuhataan, minä nolona selitän että no heitin vahingossa jätesäkillisen vauvanvaatteita/peittoja/harsoja ynnä muita roskiin vaikka piti mennä toinen säkki.

Huh...löytyhän se sieltä kuitenkin!

Itselleni ei ole vielä käynyt tuollaisia (ainakaan en juuri nyt muista), mutta muuten taitaa olla aivot jääneet lomalle kun tulin raskaaksi. Ei kuulemma ainakaan parane synnytyksen jälkeenkään...

;-)

Eräs ihminen kysyi multa,että onko asiassa jotain epäselvää?No sanoin,että se ja se asia. Se selitti mulle sen asian ja sit jonkun ajan päästä kysy uudestaa,että onko viel jotai mitä haluat kysyä?No mä siihen,että ei ku sä jo selitit sen,sen, sen... ja olin jo unohtanu koko asian,hieman nolotti.

niin tyylikkäänä pellavahousuissani ja paitapuserossa, kunnes sovituskopissa huomasin, että liivien väliin oli jäänyt sideharsoriepu joka roikkui 30cm paidan helman alta. Olin lähtiessä imettänyt vauvan ja siitä tietysti jäi. Mahtoi ihmiset ihmetellä mitä tolta naiselta riippuu!

Satuin törmäämään tuttaviin, jotka eivät olleet vielä kuulleet vauvan syntymästä. Kysyivät sitten että no kumpikos tuli, johon jouduin miettimään vastausta vähän aikaa, kunnes tajusin vastata että poika. Ja vielä lopun kauppareissun pähkäilin itsekseni, että vastasinko varmasti oikein, oliko se tosiaan poika. :D Ja olihan se. Mutta se alkuajan sumuvaihe oli niin kummallista aikaa, ettei tosiaan aina muistanut että kuka minä itse olen ja mikä ihme tuo nyytti mun sylissä on. :)

Siinä sitten tyytyväisenä työntelin täyttä kärryllistä tarjoushernekeittoa :) Kassalla vasta huomasin mutta ihmettelin kyllä, että miks ihmiset kattoo niin kummissaan mun kärryyn :DD



Laitokselta lähtiessä unohtui kassit kättärin pihalle kun olin niin tohkeissani lähdössä vauvan kanssa kotiin. Eipä muistanut mieskään ennekuin jonkun matkaa kuljettuamme. Onneksi olivat tallessa kun mentiin hakemaan mutta paluureissulla mies ajoi toisen auton perään. Että sellainen vauvanhaku reissu :D

Kävelin pitkin marketin käytävää hyllyjä silmäillen ja samalla juttelin takanani kärryjä työntävälle äidilleni.

Siinä höpisin aikani ja pesusienen nähtyäni, stoppasin kädelläni äidin kärryt, ettei kävele ohi ja sanoin samalla sieni kädessäni, että " mä tarviin uuden pesusienen" .

Hieman huvittunut mies yritti saada kärryjään liikkeelle tiukasta otteestani ja hymyili leveästi, kun tungin ostostani hänen kärryynsä.



...ous...mihin hitsiin se äiti oli kärryineen jäänyt!!!

Vierailija:

Kävelin pitkin marketin käytävää hyllyjä silmäillen ja samalla juttelin takanani kärryjä työntävälle äidilleni.

Siinä höpisin aikani ja pesusienen nähtyäni, stoppasin kädelläni äidin kärryt, ettei kävele ohi ja sanoin samalla sieni kädessäni, että " mä tarviin uuden pesusienen" .

Hieman huvittunut mies yritti saada kärryjään liikkeelle tiukasta otteestani ja hymyili leveästi, kun tungin ostostani hänen kärryynsä.

...ous...mihin hitsiin se äiti oli kärryineen jäänyt!!!