Miksi ihmeessä te varoitatte vauva-ajasta? Miksi ei taaperon uhmasta ja VAIKEUDESTA?

Niin se oma äitikin varotteli, että " ekoina kuukausina voi tuntua kauhean raskaalta..." Heh. Eipä tuntunut ja luulin kaiken olevan sikahelppoa. Lapsi nukkui jopa 3-4 tuntia päikkäreitä ulkona jne. Nyt ikää 1,5 ja ei todellakaan nuku kuin hiukan päivällä ja lopun aikaa vaatii huomiota, seuraa, tuhoaa kaiken, kiipeilee jne. Kyllä vauva-aika oli helppoa!

Mekin ajateltiin esikoisen syntymän jälkeen, että täähän sujuu ihan tässä sivussa ja tehtiin toinen heti perään. Tässä sitä sitten ollaan, yhen uhmiksen ja toisen koliikin kanssa. Kun ne lapset on vielä niin erilaisiakin!

mutta johan muuttui ääni kellossa kun pikku-ukkeli lähti kävelemään ja lähestyy uhmaikää.

Ei oo lapsella kummempaa uhmaikää näkynytvielä 4-vuotiaanakaan.

Toisaalta molemmissa ajoissa on omat pulmansa. Vauvan kanssa on raskasta yövalvomisten takia ja siksi kun siihen on niin älyttömän sidottu. Ja sitten kun unta saa ja taapero pärjää jo paremmin itsekseen, alkaa just tuo mitä kuvasit. Vauvan kanssa oli meillä raskasta ennen kaikkea fyysisesti, taaperon kanssa tuntuu että on koko ajan vaan raskaampaa henkisesti.

Mutta eikö henkinen kuormittavuus ole raskaampaa kuin fyysinen? Omasta mielestäni näin - toki asiaan varmasti vaikuttaa se, että meillä kummankin vauvan kanssa on ollut verrattain ihan helppoa.



Ap.

Voi tietty johtua myös siitä, että vanhemmat on jo vaativan vauvavuoden jälkeen niin kouliintuneita, ettei pikku uhmat enää hetkauta.

Ymmärrän ap:n pointin: heillä on ollut helppo vauva, joten silloin vauva " menee mukavasti siinä sivussa ja kulkee helposti mukana" . Fine. Mutta ehkä suurempi osa vauvoista on ainakin vähän vaativampia kuin ap:n vauva ainakin oman muutaman kymmenen vauvan otannan mukaan. Eli meillä ainakin vauva-aika oli huomattavasti vaativampi kaikin puolin kuin nykyinen taaperoaika (1,5 vuotias poika). Lisäksi minun mielestä tässä unohdetaan yksi erittäin tärkeä pointti, tai ehkei tämä ole ap:lle tärkeä mutta meille on: Jo tuollaisen puolitoistavuotiaan kanssa voi seurustella ja leikkiä, saada palautetta jne. monella tapaa. Vauvalta kun ei saa paljoa palautetta ja ikävässä tapauksessa vauva huutaa paljon ilman, että vanhemmat yhtään tietävät mistä on kyse.

Näin ollen nimenomaan myös henkisesti tämä taaperoaika on paljon antoisampaa. Toki meillä tapahtuu aivan samaa kuin ap:llakin, eli poika menee joka paikkaan, kiipeilee, jne. jne., eli en sano, että tämä aika olisi hermolepoa, mutta antoisaa silti.

Nyt uhmiksen kanssa en koe elämää niin väsyttävänä, vaikka kiukkukohtauksia sateleekin ja tahtojen taisto alkaa jo heti aamusta.

Meillä myös tuo nukkumisasia on mennyt (esikoisen kanssa) siten, että vauva vuotenaan hän nukkui kuin tukki yönsä, päälle 3½ h päikkäreitä eikä itkeskellyt juuri koskaan (tai sitten aina jostakin hyvästä syystä siedettävän aikaa, kuten esimerkiksi hampaan puhjetessa tms.) mutta 1 vuotta täytettyään asia alkoi muuttua aivan täysin! Vieläkin kun hän on 2 vuotias, nukuttaminen on hankalaa (hankalampaa kuin vauvana - PALJON!) eikä hän enää nuku luonnollisestikaan yhtä paljon.



Siksikin tätä siis ihmettelen...



Kuopus on vasta 9 kk, mutta samat merkit alkavat olla ilmassa - tähän asti ollut helppo kuin kävely puistossa, mutta sitä maagista 1 vuotta lähestyttäessä alkaa temperamentti muuttua huomattavasti hankalampaan suuntaan : /.



Ap.

Meillä oli vaativa vauva joka todellakin vaati paljon huomiota ja kekseliäisyyttä vanhemmiltaan alussa. Nyt kaksi vuotiaan kanssa elämä ei voisi olla helpompaa. Mitään pahempaa uhmaa ei ole ollut. Liekö sitten vasta edessäpäin. Omaa tahtoa toki löytyy eikä sitä mielestäni pidäkkään nujertaa ja kitkeä pois.

Mitä siitä jos lapsi vähän kiukuttelee, kunhan nukkuu yöllä. Taaperoikäisen kanssa pystyy jo kommunikoimaan.

Minulle vauva-aika oli raskasta. Olen hyvin verbaalinen ihminen, ja minulle oli todella suuri lahja se, että lapseni alkoi puhua varsin sujuvasti jo 1,5 vuoden iässä. Kestän kyllä uhmaamiset (en kyllä aina suuttumatta), kaksivuotiaan kanssa sentään pystyy jo kommunikoimaan! Voin perustella ja selittää ja saan vieläpä palautetta siitä, menikö asia perille. Lapsi osaa omasta puolestaan kertoa, mikä harmittaa ja miten toivoisi asioitten menevän.



En kokenut vauvaani mitenkään erityisen vaativaksi, jos nyt en helpoksikaan väittäisi. Oli iloinen ja tyytyväinen, mutta kauppaan kuului tissiä parin tunnin välein (öisin kolmen) ja sylissäoloa koko hereilläoloaika - ei suostunut olemaan lattialla. Nyt on iloinen ja tyytyväinen kaksivuotias, jolla on kyllä vallan selkeä oma tahto ja sanastoa ilmaista se. Yhteenottoja tulee päivittäin, suurin osa saadaan ratkaistua ilman suurempaa draamaa ihan sopimalla tai vaihtoehtoisesti käskemällä - tai kantamalla. Jostain syystä tämä ei ole minusta erityisen vaikeaa.



Ans kattoo, olenko samaa mieltä vielä ensi viikolla ;)

Kun lapsi kasvaa yli 1,5 vuoden, niin sitten helpottaa.



Yöt saa nukkua läpeensä, joten jaksaa päivisin ihan

eri tavalla. Toki lapsi voi välillä sairastaa, mutta yöheräily

on silti vähäistä verrattuna vauva-aikoihin, jolloin joka

yö saa imettää 2-4 tunnin välein!



Lapsi ei myöskään sido enää 24 h vuorokaudessa, kuten

imetysaikana, vaan äitikin pääsee jo harrastamaan tms.

ilman mukana seuraavaa vauvaa. Lapsi käsittää vähitellen

ajankulun, eikä koe itseään hylätyksi. Hän tietää, että

äiti palaa pian.



Jo parivuotias ymmärtää puhetta sen verran, että hänen

kanssaan voi neuvotella ja keskustella asioista. Hän vastaa

ja kommunikoi. Tämä on erittäin palkitsevaa. Toki ristiriitoja

tulee, mutta ne voidaan selvitellä.



Älykäs lapsi ymmärtää, jos hänelle sanoo, miksi jotain

ei saa tehdä tms. Vauva/taapero ei ymmärrä mitään, vaan

huutaa. Samoin lapsi osaa sanoa, mitä hän haluaa.

Vauva/taapero ei, vaan ainoa keino kommunikoida on

huutaa. Äidin tulkintakyvystä on kiinni, ymmärtääkö hän

lastaan vai ei.



Itse olen aina tykännyt lapsista. Vauva-aika ei minusta

ole kuitenkaan ykkösasia, vaan se, että saan nähdä lasten

kasvavan isommiksi ja oppivan uusia asioita. Onneksi

vauvat kasvavat pian suloisiksi taaperoiksi ja ihaniksi

ala-asteikäisiksi! :)