Lue keskustelun säännöt.
Säälin tapaa jolla tuttavaäiti SUORITTAA hoitovapaataan.
24.10.2005 |
Hänen on aivan pakko käydä kaikissa perhekahviloissa ja avoimissa päiväkodeissa, mitä lähistöltä löytyy. Hänen on pakko ulkoilla lastensa kanssa kahdesti päivässä. Hänen on pakko kuljettaa nelivuotiastaan jos jonkinmoisissa harrastuksissa. Hänen on pakko jaksaa.
Ei siinä mitään jos tuo kaikki tulisi häneltä luontevasti. Mutta hänen puheistaan tiedän että oikeasti hän on kovin epävarma itsestään ja äitiydestään, ja koittaa pakonomaisesti olla " hyvä äiti" (=täydellinen). Hänen miehensä on varsinainen mörökölli, jota ei en ole koskaan nähnyt ulkoilevan lastensa kanssa. Surullista katsottavaa!
Kommentit (8)
joille äitiys on pelkkää suorittamista.Koko ajan pitää olla kaikki
aikataulutettua.Argh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa ei ole mitään väärää, sun käytöksessä on sitäkin enemmän jotain pielessä.
Ehkä kuitenkin tunnen ystävääni paremmin kuin sinä ko. tilannetta viestini perusteella =).
ap
ja kyseessä ei ole akateeminen äiti, joten jätetään se taistelu toisaalle, jookos... ;-)
ja kenties saamattomuuskin kun pitää haukkua " akateemisia äitejä" , joilla on paljon puuhaa ja aktiviteettia!
.. että joku kehtaa täällä ylemmyydentuntoisena parjata äitiä, jolle äitiys ei ole ehkä yhtä luontevaa kuin sinulle. Kaikille äideille ¿ syystä tai toisesta ¿ ei lämmin yhdessäolo kaksin lapsen kanssa ole aina helppoa, rentouttavaa tai luontevaa. Ehkäpä sinä voisit auttaa taätä äitiä syyllistämisen tai ivailun sijaan?
Terveisin eräs " akateeminen" (voi luoja näitä erotteluja täällä av:lla) äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
.. että joku kehtaa täällä ylemmyydentuntoisena parjata äitiä, jolle äitiys ei ole ehkä yhtä luontevaa kuin sinulle. Kaikille äideille ¿ syystä tai toisesta ¿ ei lämmin yhdessäolo kaksin lapsen kanssa ole aina helppoa, rentouttavaa tai luontevaa. Ehkäpä sinä voisit auttaa taätä äitiä syyllistämisen tai ivailun sijaan?
Terveisin eräs " akateeminen" (voi luoja näitä erotteluja täällä av:lla) äiti
En ole parjannut, syyllistänyt enkä ivaillut. En oikein tiedä miten voin auttaa toista äitinä olemisessa. Emme ole niin läheisiä, että keskustelisimme tästä asiasta kovin syvällisesti. Kirjoitin aloitukseni lähinnä sillä mielellä, että keskustelu menisi esim. siihen suuntaan, että pohtisimme mikä ajaa meitä suorittamaan äitiyttä, mistä vaatimukset ja paineet tulevat, ja miten me äidit tasapainoilemme niiden välillä. Ehkä joku oivalsi ettei kaikki muodolliset asiat ehkä olekaan niin tärkeitä, jos itse saa niistä kohtuutonta stressiä.
ap
Mutkin on kasvatettu suorittamaan ja masennun totaalisesti jos en suorita. On ollut aika jolloin olen suorittanut omien lasteni kanssa. Nyt kun on iltatähtivauva, en enää suorita lapsen kanssa. Olen löytänyt paljon muuta puuhaa jota voin suorittaa lasten/lapsen hoidon ohella/sijasta. Ja minähän suoritan! Lapsi siinä jää kyllä ihan sivuseikaksi, mutta kun ihmissuhteita en enää jaksa suorittaa, sekin aika on ollut ja mennyt. Nykyään suoritan vaan omia projektejani ja lapset saavat luvan roikkua siinä mukana. Onneksi ne kolme isompaa aika paljon hoitavat jo kotiamme ja tätä vauvaa, kun en itse jouda...
äitiys on niin ihanaa, mutta jos siihen tulee normien noudattamisen pakko, yöks.
itse olen toisella kierroksella eli on jo isot lapset ja nyt vauva, tällä kiekalla aion nauttia täysin siemauksin ja itsekkäitä juttujakin tehden, muksu kulkee siinä mukana...