miksei koti vs. päiväkoti aiheesta saada aikaan fiksua keskustelua..

Ranskan oikeusministeri palasi töihin 5 pv keisarinleikkauksesta!!?? Yleensä Ranskassa ollaan 16 vkoa äitiyslomalla, useimmiten 10 vkoa.

Minusta lapset voi mennä hoitoon jo alle vuoden vanhoina, niinkuin yksi lapsistani meni. Ihan se tuntuu täysipäiseltä, niinkuin moni aikuinen joka on mennyt muutaman kuukauden ikäisenä hoitoon! :D



MInusta on aivan turhanpäiväistä alkaa jeesustelemaan toisten tekemisien kanssa. Moni kotihoidon alla oleva lapsi voi varmasti huonosti -toisin kuin moni tarhassa oleva lapsi jolla vanhemmat osallistuu lapsen elämään.



Pitäisikö sinusta rajoittaa naisten oikeutta työhön koska hän on synnyttänyt?

Vai pitääkö sitä rajoittaa että nainen voi mennä töihin jos mies jää kotiin?

Vai onko nainen juuri oikea hoitamaan perheen jälkikasvua?



Itse olen ollut kotona kunnes hän on ollut vuoden ikänen, eikä elämä työhön menemiseen ole loppunut!

Nyt toivon että voisin jäädä kotiin vauvan kanssa pidempään. Mitä sitten? Tekeekö se musta nyt sitten jotenkin erilaisen äidin?

Koska KOTI ON PAREMPI paikka ja päiväkoti huonompi, selvästi.

.

eiköhän useimmat pidä kotia parempana paikkana. mutta koska lapsia kuitenkin kasvatetaan myös päiväkodeissa niin eikö voisi jutella siitä, miten tästä vaihtoehdosta saadaan parempi... ja eikö voitaisi nostaa enemmän keskustelua siitä mitä kaikkia ratkaisuja voi tehdä jotta lapset saisivat parasta mahdollista hoitoa... esimerkiksi me olemme miehen kanssa jakaneet vapaita ja muokanneet työvuorojamme siten, että lapset saisivat mahdollisimman paljon kotihoitoa.... en usko että monikaan suomessa tajuaa lähteä miettimään kaikkia vaihtoehtoja. työnantajatkaan eivät ole kovin selvillä mitä hyötyjä on tarjota työntekijälle vaihtoehtoja.

Harmin paikka. Miksi pitää aina olla niin mustavalkoisia. Perheet ja tilanteet on erilaisia. Ja lapset.Miksei voida tukea sellaista järjestelmää, että saa valita jääkö kotiin vai ei? Jos haluaa jäädä niin se olisi taloudellisesti mahdollista. Ja jos haluaa mennä töihin niin päivähoito olisi laadukasta. Mun mummo oli töissä kun mun äiti ja sen sisarukset oli pieniä, samoin mun äiti kun me oltiin pieniä. Niillä ei ollut vaihtoehtoja. En voi sanoa saaneeni traumoja. Ite olin esikoisen kanssa kotona 3 vuotta kun työpaikka meni alta ja muutenkin oli taloudellisesti mahdollista. Kuopuksen ollessa 9 kk oli pakko ottaa vastaan ihan mitä tahansa sijaisuuksia ja hanttihommia kun säästöt oli syöty eikä miehen palkalla selvitty veloista ja menoista. Enpä olis siinä tilanteessa kaivanut ketään huutamaan korvan juureen Natsi-Saksan meiningistä. Mutta pakko sanoa, että nautin kyllä töihin menosta!

Hyi minä epäkelpo äiti!

Koska heillä on tavallisesti niin yksisilmäinen ja fanaattinen suhtautuminen koko asiaan.



Mun mielestä ja kokemuksella lapsen ois varmasti paras olla kotona, mutta koska se ei ole aina mahdollista, päivähoitokin on hyvä ratkaisu. Ei elämässä voi aina tehdä parhaita ratkaisuja ja täytyy ottaa myös kokonaisuus huomioon.



Suomalaisessa työelämässä ja päivähoitojärjestelmässä olisi paljon kehitettävää, jotta työn ja perheen yhteensovittaminen olisi joustavampaa. Itse olen sitä mieltä, että on aika turhaa ja vanhanaikaista asettaa vastakkain kotihoito ja päivähoito. Sen sijaan pitäisi keskustella sellaisista vaihtoehdoista, joihin ehkä kuuluu molempia.

ainakin tällä palstalla ura-äideillä on aivan yhtä fanaattinen suhtautuminen, joten eipä sohita sormella... ihan samalla tavalla ura-äidit puolustavat omaa kantaansa.



mielestäni asemasota pitäisi nyt vihdoin lopettaa ja muutenkin se pelkkä oman mielipiteen puolustaminen. juurihan alkupuheenvuorossani sanoin, että pitäisi keskustella vaihtoehdoista joilla vanhempi voisi paremmin yhdistää lapset ja työn.



näitä vaihtoehtoja kyllä löytyy. meidän perheessä minä menin töihin toisen kohdalta heti imetyksen päätyttyä kun mies jäi hoitamaan lapsia kotiin ja teki samalla etätyötä. hyvä ystäväni vaihtoi ammattia työhön jossa oli mahdollisuus tehdä lyhyempää päivää jotta lasten ei tarvinnut olla niin pitkiä päiviä päivähoidossa.

Itse laitoin esikoisen hoitoon 9 kk ja ihan täyspäinen tyttö hän on. Sosiaalinen ja älyllisesti hyvin kehittynyt. Yritimme pitää hoitopäivät kahdeksassa tunnissa. Toista taas hoidin kaksi vuotta. Usein alle vuoden ikäiset lapset hoitoon vieneet tyrmätään keskusteluissa sillä, että he vain oman syyllisyyden vuoksi haluavat nähdä hoidon hyvänä asiana. Eli ei kovin järkevää keskustelua. Kotiäidit taas voivat kokea, että heitä pidetään laiskoina ja ovat sen vuoksi puolustuskannalla.

Itse olen ollut vuosia kotiäiti ja nyt olen töissä käyvä äiti. Molemmissa on sekä hyvät että huonot puolensa.

- työssäkäyvä äiti on ihan eri asia kuin uraäiti. Se, että on päässyt johonkin työpaikkaan / joutuu käymään töissä, ei ole kyllä vielä alkuunkaan sama asia kuin uran luominen.

- kotiäiti ei ole sama kuin hyvä äiti. Se, että itse hoitaa lapsiaan päivät pitkät, ei tarkoita alkuunkaan, että olisi automaattisesti ns hyvä äiti.

Tämä on totinen tosi. En pidä itseäni uraäitinä. Toimistovirkailijana ei ole paljon uraa mistä haaveilla.

Ja lapsilleen rähjääviä väsähtäneitä äitejä näki alvariinsa puistossa äitiyslomalla ollessa.

kun niin fanaattisesti kiertävät ne kaukaa - usein täälläkin saa kuinka alunperin negatiivisaesti päivkoteihin suhtautunut äiti on todella positiinen kun lapset sitten vihdoin yli 3 ovat aloittaneet päiväkodissa - ettei olekaan niin kauhea paikka vaan oikeastaa tosi kiva

Itse olen kotiäitinä ollut kohta 2v, mutta en ollenkaan itse ala morkkaamaan niitä jotka vievät lapsensa aikaisemmin hoitoon :) Joillekin lapsille se sopii ja joillekin ei. Ja varmasti molemmat (äiti ja lapsi) voivat henkisesti paremmin siinä vaiheessa :) Lapsi saa seuraa hoitopaikassa ja äiti on töissä :)

Itseä joskus rasittaa olla koooko ajan pojan kanssa. Silloin tällöin pääsen yksin jossakin käymään, aika harvoin. Ja töihin voisin mennä jos sellaisen paikan jostakin saisin :)

Arvostan siis kummankin laisia äitejä :) Kotiäitejä ja uraäitejä! Molemmilla on syynsä tehdä niinkuin tekee ja sitä pitää arvostaa eikä haukkua :) Koska maailmassa on kaikki erilaisia, toisille passaa kotiäiti elämä ja toisille ei. Ja ikävä kyllä se raha on sellainen mikä ajaa töihin :( Täällä kun tuetaan niiiin hyvin lapsiperheitä.

Tiukkaa se on minullakin olla kotona, mutta muutakaan ei oikein voi tässä tilanteessa.

Olen nuorempana ollut päiväkodeissa työharjoittelussa ja pakko sanoa että ainakin niissä on ollut hyvät ilmapiirit ja lapset ovat selvästi nauttineet siellä olosta :)

ja mulle on aivan yks ja sama kuka missäkin kersansa hoidattaa.

Olen nyt kotiäiti. Esikoiseni 8-vuotias, nuorin 2-vuotias. Minusta alle 3-vuotiaan paikka on kotona, mutta sen jälkeen pitäisi olla jo kodin ulkopuolista säännöllistä toimintaa. Olen ollut välillä töissä, lastenhoitajana päiväkodissa. Tiedän siis minkälaista siellä on. Oma esikoiseni oli myös hoidossa silloin, keksimäärin neljänä päivänä viikossa 6-8 tuntia. Tuntui viihtyvän, ja varmasti oli positiivinen vaikutus hänen kehitykselleen. Mutta ehdottoman tärkeänä pidän myös sitä, että olen jokaisen lapseni 3-vuotiaaksi asti kotona hoitanut. Niin pienen paikka ei ole päiväkodissa. Kai tässäkin asiassa voi olla jotain välimuotoja, eikä aina niin, että olet joko uraäiti, joka työntää 9-kuisen hoitoon, tai kotiäiti, joka hoitaa kotona 18-vuotiaaksi asti....

Pitäisi puhua "riitttävän hyvistä" tai vielä lyhyemmin "hyvistä" vaihtoehdoista ja kehittää niitä. Kiihkoilu ei edistä tasan kenenkään asiaa.

TÄällä aina puolustellaan, että työäiti on eri asia kuin uraäiti ja useimmat käy töissä vaan koska on pakko. Mutta ihan rehellisesti, MIKSEI älykäs ja pystyvä nainen saisi luoda uraakin? EIkö se ole kaikille hyväksi, jos minä vaikka keksin sen hiilidioksidinielun, niin että meidän kaikkien lapsenlapset saa elää? Tai jos löydän vaikka syövänparannuskeinon? Tai tavan kuntouttaa kaikki adhd-lapset yhteiskuntakelpoisiksi 9-keskiarvon lukiolaisiksi? Eikö äiti saisi edes yrittää?

koska lapsia on niin monen erilaisia ja äitejä on niin monen erilaisia ja esim. työorientoituneen äidin jolla sosiaalinen ja reipas lapsi on vaikea ymmärtää tilannetta jossa kotiorientoitunut äiti jolla sulkeutunut lapsi ja päinvastoin.



Yleensä kaikki ovat kuitenkin omaan tilanteeseensa tyytyväisiä, miksei se riitä, miksi asiasta ylipäänsä pitäisi edes keskustella? Pitäisikö jonkun kotiäidin siirtyä työelämään tai jonkun uraäidin kotiäidiksi? Jos kyllä, niin miksi?

Koetan laittaa asiallisen kommenttini tähän. Olin kotona kunnes esikoinen oli melkein 3 ja kuopus 1,2 kk. Lapset olivat osa-aikaisesti pph:lla, kunnes pk:ssa esikoisen eskarivuoden alusta (kuopus 4v). Kuopus 5,5 v jatkaa osa-aikaisena pk:ssa. Esikoinen saa melko usein tulla koulusta kotiin aikuisen luo.



Koen perheemme saaneen parhaat palat molemmista laidoista. Pk:iin on aina kiva mennä tuttujen tätien hoitoon ja kavereiden luo, mutta kotona on välillä kiva olla ihan rauhassa. Keskustelu velloo mustavalkeana kotihoidon ja päiväkotihoidon kissanhännänvetona, sillä tämän päivän työelämässä harvoilla on todellinen mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen. Kunpa tätä perhepoliittista etuutta voisi useampi nauttia! Monissa paikoissa työmäärä tuntuu pysyvän samana, vaikka työaika kutistuu.