Jos olisit 22 vee, kihloissa ja kovassa vauvakuumeessa, mitä tekisit?

Kävisimme yhdessä elokuvissa, ravintoloissa syömässä, iltoja istumassa kavereiden kanssa, oleilisimme rauhassa mökillä tekemättä mitään...

Nauttisimme elämän antimista ja toisistamme, niin ja muuttaisimme tietty yhteen ellemme jo asuisi yhdessä.

Sitten menisimme naimisiin ja toivoisimme tulevamme raskaaksi.



T: 29-vuotias 2:n lapsen kotiäiti rouva, joka toimi näin (eli elämää täysillä aikansa ilman lapsia) ja on siitä oikein onnellinen.

Tekisin mieheni kanssa - ja tietysti myös itsekseni - vielä jonkun aikaa kaikkea mukavaa. En tarkoita vain matkailua tai muita " elämyksiä" vaan nauttisin myös kahdenkeskisistä koti-illoista ja siitä, ettei meillä ole kiire mihinkään.



Samalla voisimme parannella taloudellista tilannettamme, jotta minulla olisi mahdollisuus halutessani jäädä kotiin lapsen/lasten synnyttyä.



T. 30-vuotias esikoistaan loppumetreillä odottava

Hankkisin työpaikan tai työskentelisin edes jossain väh. 6 kk ennen raskautta, jotta saisin vähän parempaa äitiysrahaa kun vaan minimin. Mutta ennen kaikkea nauttisin vapaudestani!



T: Kahden äiti, kolmikymppinen ja tyytyväinen

ja varmistettaisiin,että lapselle olisi edellytykset tulla (eli itselle ja lapselle olisi toimeentulo,asunto asiat olisi ok jne) ja sit alettaisiin hankkiin sitä lasta :)

ja tekisin ilmeisesti sen mukaan ratkaisun... 2-vuotta yhdessä eloa mulle vähin aika, jolloin uskaltaisin vauvaa harkita...

meillä on päätetty vuosi odottaa ennenkuin vauvaa aletaan toivomaan.ihan kahdenkesken halutaan kuitenkin vielä olla, vaikka onkin kova vauvakuume molemmilla!

onneksi sitä saa tyydytettyä töissä ja kummilapsia hoivaamalla!

sinuna kuuntelisin sydäntäni, niinkuin teinkin=)

Vierailija:

8, monenkos kanssa oot niitä vauvoja väännelly sitten;) buahahaha

yhdeksän yhteiselo vuoden jälkeen! :)

Alat tietysti yrittää vauvaa jos kerran molemmat haluatte. Vauvoja kun ei niin vaan tilailla ja rakkasi tuloon voi mennä kauankin. Asioilla on taipumus järjestyä, plussaonnea :)

et miks ei?

Itse tekisin tilanteessasi näin:



Jos olet varma, että mies on oikea, rakastat häntä ja hänestä tulisi hyvä isä lapsillesi ja hyvä mies sinulle, menkää naimisiin mitä pikimiten.



Sitten nautitte nuoren parin vapaudesta ja kuhertelette vielä vähintään vuoden-kaksi. Hoida vauvakuumettasi tarjoutumalla avuksi lapsellisille tuttavillesi :)



2-3 vuoden kuluttua aloittaisin sinuna vauvan yrittämisen. Olisit vielä nuori ensisynnyttäjä, mutta olisit ehtinyt nauttia kahdenkeskeisistä ajoista miehesi kanssa vielä valmistuttuasi ammattiin (=paremmilla tuloilla kaksin -> kivaa)



Itse 23- vuotiaana esikoisensa saanut, toinen lapsi 25-vuotiaana. Ehdin olla mieheni kanssa kaksi hyvän aikaa ennen lapsia, mutta vähllä tuloilla, kun opiskelijoita olimme. Olisi ollut ihana matkustaa ja nauttia " rahakkaasta" elämästä ennen lapsia kaksin.

Jos haluat järjestää häät vaikkapa ensi kesäksi, niin nyt kannataa aloittaa järjestäminen. Siinä unohtuu vähän vauvakuume. Sitten naimisiinmenon jälkeen miettisin uudelleen vauvaa. Jos on vakaa suhde ja molemmat haluaa lapsen, niin miksikäs ei. Voi käydä niinkin, että oikeaa aikaa vauvalle ei tule koskaan, jos oikein miettii ja pohtii. Tai sitten vauvaa ei kuulukaan niin nopeasti. Ei kyllä kannata odottaa kolmekymppiseksi mun mielestä. Ite sain esikoisen 27-v ja se oli kyllä liian myöhään, tuli kiire tehdä lisää lapsia, kun haluttiin useampi!

Mielenkiintoista kuulla, mitä muut tekisi samassa tilanteessa.

Niille, jotka kyselivät kauanko olemme olleet yhdessä, niin olemme seurustelleet viisi vuotta. Kaksi vuotta olemme olleet kihloissa.

Häät on mahdollisesti ajankohtaista ensi syksynä ja vauvalle on lupa annettu tulla.

ap

t:4

Minä kun olin 22v olin ollut kihloissa jo 7 vuotta, mutta lapsista ei ollut puhetta, kävin koulua ja huomasinpa sitten kohta olevani raskaana ja nyt 26v olen kahden lapsen äiti ja koulunikin olen saanut loppuun käytyä, naimisissa ei olla, mut sepä ei meijän juttu ookkaan.. Et kyllä jos ootte ollu yhessä niin pitkään et ootte " varmoja" toisistanne ja kumpiki lasta haluu nii eiku vaan lapsen tekoon.. :)

Olemme seurustelleet reilun vuoden, meillä on hirveästi asuntolainaa, emmekä aio mennä naimisiin vielä vähään aikaan. Ikää on 28, poikaystävällä 30. Raskaus sai alkunsa ensiyrittämällä, joitain viikkoja sitten. Ihanaa.



Olemme onnellisia. Perhe on ollut molempien haaveissa jo pitkään. Niinpä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos rehellisesti ottaen uskoo suhteen tulevaisuuteen, lapselle voi antaa luvan.



Taloudelliset asiat asettavat tietysti omat vaatimuksensa, mutta lapsi itse ei uskoakseni tarvitse ylenpalttista vaurautta. Itselläni ei ole vakituista työsuhdetta. Jos sitä jäisin odottamaan, voisin harkita lapsia ehkä nelikymppisenä tai kenties en koskaan. Semmoiset ovat ajat omalla alallani.



Mitähän ap:lle sanoisin? Jotenkin luulen, että ihminen tietää, kun on valmis. Ja jos toisella osapuolella on sama tunnelma, ei muuta kuin menoksi.