Missä vika? En kestä enää yhdenkään ei-tutun äidin puistorupattelua sekuntiakaan.

oman lapsensa kanssa puhumatta yhtään mitään, samassa elämäntilanteessahan sitä ollaan joten juttua luulis riittävän ja lapsilla olis seuraa toisistaan

Ja osaan kyllä jättää rauhaan, jos toinen " vinkkaa" sosiallisesti että nyt haluaa olla rauhassa.



Älä osallistu, ole passiivinen, niin varmasti sinut jätetään rauhaan. Vastaa vain lyhyesti, äläkä jatka juttua jos sinulle puhutaan. Kyllä me mammat tautaan sitten vähemmästäkin.



Joten älä valita, vaan toimi niin että saat olla rauhassa!

Niiden kuivuminen kestää AINAKIN VUOROKAUDEN!" " Ai jaa? Meillä kasvaa kynnet ihan hirveesti! Meillä onkin kynsisakset joka huoneessa! Meillä on siis neljät kynsisakset!!!"



Mitä nyt tohon kannattaisi lisätä, ettei maailmasta tulis vielä karmeampi paikka.

En voi oikeesti olla ainoa. Kotonaolo taannuttaa ja tainnutta fiksummankin, se on fakta.

Mulle tulee samanlainen fiilis aina välillä yhden kaverini kanssa. Siihen ei auta mikään muu kuin pitää vähän aikaa pientä välimatkaa. Sitten kun vitutus menee ohi, voi taas jatkaa ihan normaalisti.



Suurin vitutuksen aiheuttaja tässä henkilössä on se, että hän on todella suvaitsematon ja ahdasmielinen, vaikka luulee olevansa ihan muuta. Esim. hän haukkuu kaikkia vieraita lapsia vässyköiksi tai muuten vaan oudoiksi jonkun tietyn piirteen tai sen hetkisen toiminnon perusteella. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta kummilapsi on tämän naisen silmissä täydellisin lapsi maailmassa, johon hän vertaa kaikkia muita esim. kadulla näkemiään lapsia. Kiva kuunnella päivät pitkät sitä, kuinka täydellinen kummilapsi on ja kuinka vässyköitä lapsia sattui istumaan viereisessä ravintolapöydässä.



AAArgh! kiitos, että sain purkaa tätä vitutusta!

ei sun oo pakko sanoo mitään oot vaan ja möllötät kyl sut lopulta rauhaan jätetään

Anna muitten olla, et sinä AP voi olla ihminen, joka päättää MUITTEN ihmisten puheen aiheista ja oleskelupaikasta (kuuloetäisyys jne)



Olet itsekeskeinen.

kun ei tunne toista niin on vähän arveluttavaa alkaa heti ensimmäiseksi virittelemään keskustelua jostain ydinfysiikasta ja filosofian merkityksestä maailmanrauhassa, kun ei tiedä ollenkaan että mistä toinen ihminen on kiinnostunut. nuo kurarukkaset ja kynsien leikkaamisen on turvallisia puheenaiheita joista on helppo aloittaa.



ap saikin edellä hyviä vinkkejä siitä kuinka vältellä idioottien kanssaäitien joukossa seurustelua. ripusta vielä kaulaasi kyltti johon kirjoitat AN-TA-KAA OL-LA RAU-HAS-SA niin luulisi että tyhminkin kurarukkasten kuivattelija ymmärtää sinun olevan kiinnostunut vain älykkäästä seurasta. mensan sivuilta voit etsiä itsellesi vertaistukea jos täältä ei ymmärrystä heru.

jos neljien kynsisaksien omistaja tunnisti - sun kannattaisi muuten laihduttaa. Tarkentaisin vielä, että tuttujen jutut ei ärsytä, vieraitten jotenkin vaan. ap.

Toivottavasti jäät yksin! Kiittämätön sika!

Ja sika? Nöfnöf vaan sulle pupu. ap.

Monet älähti.

en tunne enää. on jotenkin lohduttavaa jutella yhdentekevistä asioista yhdentekevien ihmisten kanssa. :) Sitten joskus älykkäämpiä aiheita. Tää on nyt vaan niin tätä.



t.2 alle 2vuotiaan äitee

Tarkoitin vaan että JUTUT ON VÄHÄN HELVETIN TYHMIÄ VAIKKA KAIKKI NE ÄIDIT EIVÄT VOI OLLA. Ja mä olen kyllä muille ystävällinen, etenkin lapsille. ap.

niin miten ihmeessä ikinä tutustut yhteenkään ihmiseen, jos et yhdenkään tuntemattoman kanssa halua jutella?

ap.

kanssa, vaan pysytään omalla pihalla. Vaikka ei siinä olekkaan niin paljon leikkivälineitä ja tekemistä. En kaipaa toisten äitien höpötyksiä lapsista jne.

Tapaan mieluummin työkavereita ym ystäviäni, joilla on muutakin elämää ja keskustelunaiheita, koska ovat eri ikäisiä eikä kaikilla ole edes lapsia.

Kun joskus ekan muksun kanssa kävin leikkipuistossa, niin aina jos siellä oli jo toisilleen tutuista äideistä muodostunut " kerho" koolla, tuntui että katsoivat tosi pahasti " ulkopuolista" lapsineen.

Tyyliin:" Mitä tuo tänne tunkee!"

Meni halut harrastaa koko puistoja...

Siellä on omat tutut äitiryhmät ja heidän juttuihinsa ei niin vain mennäkään mukaan. Monesti tulee mulkaisu, jos erehtyy liian lähelle menemään tämmöistä ryhmää. Tulee kouluajat mieleen.

Kertokaa, miten voisi puistossa tutustua muihin?

minä jaksan sitä puistossa joidenkin sellaisten kanssa ketä vähän edes tunnen ja smalltalk nimenomaan pysyy smalltalkina eikä jostain pinnallisesta huomautuksesta vedetä heti hirveitä johtopäätöksiä..



kotona en jaksa tuota lässytystä sitten enää yhtään, vaan haluaisin ennemminkin levätä tai tehdä yhdenkin asian kerrankin rauhassa sekä lapsilta ja aikuisilta

Ihan tavallisia ihmisiä me kaikki olemme, kukin oman luonteisiamme ja tyylisiämme. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu omia kirjoittamattomia sääntöjä, joita esim. leikkipuistoissa yleensä noudatetaan kun siellä säännöllisesti käydään. Mikään pakko ei ole seurustella kenenkään kanssa, mutta silloin kun niin (omasta halustaan) tekee, yleensä jutut liikkuvat tiettyjen (turvallisten) aiheiden parissa. Se nyt kuuluu siihen maailmaan ja ympäristöön. Itse juttelen leikkipuistossa leikkipuistojuttuja ja muualla sitten ihan muita...