Lue keskustelun säännöt.
väkivaltainen "vauva"
16.01.2009 |
meillä juuri 1 v täyttänyt erittäin väkivaltainen vauva, lyö käsillään, tavaroilla, puree aina kun mahdollista, hakkaa tavaroita toisten päälle yms. nauraa vaan kun kieltään. mistä johtuu ja mitä tehdä? sisarus erittäin kiltti ja rauhallinen, mallia ei ole mistään saanut. muut meillä ei näin käyttäydy enkä ymmärrä mitä tehdä.
Kommentit (17)
mutta en koe että se olisi väkivaltaisuutta. Miten käytös eroaa normaalista "vauvan hösäämisestä"? Ei kai noin pieni vielä ymmärrä edes, jos toista sattuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiemmin tosi kova puremaan, nyt on onneks vähentynyt. Mut edelleen kun väsyy tai innostuu niin puree. Tiukasti on sanottu ei ja laitettu esim pois sylistä. Nyt on alottanu naamasta repimisen, kunnolla nappaa kiinni niin että sattuu. Ja mallia ei tosiaan ole mistään tämmöselle saanut.
Ei vaan oikein ymmärrä satuttavansa. Tiukalla kieltämisellä ollaan saatu vähenemään ja toivottavasti pian kitkettyä kokonaan pois.
Halitaan ja pusutellaan paljon ja kyllä poika senkin osaa, nyt on oppinut myös silittämään, silittää hiuksista ja sanoo aa.
Oon huomannu että meillä pureminen ja repiminen johtuu useinmiten väsymisestä.
Aiemmin olen huomannu (töissä pk:ssa) että monesti purevat lapset on ns fiksuja ja vilkkaita lapsia joilla ei vaan vielä ole sosiaaliset taidot kehittyneet muiden taitojen tasolle, turhautuvat kun eivät saa asiaansa läpi tai selvitettyä ja sitten purevat.
Niin ja ikää on 1v.
Tulee oikeasti ihan paha mieli lapsen vuoksi kun äidillä on tuollainen asenne.
Yksikään 1-vuotias ei ole väkivaltainen, vaan nuo kuvaamasi tilanteet kuulostavat ihan normaaleilta.
1v potkii, huitoo ja läpsii. Ei tuon ikäinen vielä ymmärrä, että sattuu. Mä otan aina jalasta/kädestä kiinni ja sanon tiukasti, että "ei saa potkia/lyödä, äitiä sattuu". Useimmiten menee huuli rullalle, mutta sitte halataan ja suukotetaan päälle. Eli tarpeeksi usein vaan kielto ja selitys päälle, miksei niin saa tehdä.
Tämä nyt on ihan maallikon heitto (vaikka on meilläkin tuollainen suorasukainen, fyysisesti tunteitaan osoittava lapsukainen), mutta oletteko kokeilleet antaa intensiivisen fyysisiä positiivisia kokemuksia? Meillä arka esikoinen ei niinkään tykkää sellaisesta riehumisesta, mutta juuri se fyysinen kuopus rakastaa kaikkea roikottamista, meuhkaamista, painimista, pusittelua ja halittelua, jopa aika kovaa "huulilla puremista" (siis niin, että huulet on hampaiden päällä ja sitten mukamas haukkaa lapsesta palasen - on tytön mielestä about maaliman ihanin juttu), kutittamista sun muuta. Eli jos vain hakee tuntokokemuksia ainoalla keksimällään tavalla?
Meillä auttaa kuopuksen kanssa sekin, että läppäisyistä ei tee hirveää numeroa. Eli jos vain kurtistaa kulmia, sanoo että au, ei noin saa tehdä, ja sitten palaa päiväjärjestykseen. Yleensä tyttö vain nauraa päälle, mutta lopettaa sitten siltä erää. Jos ei lopeta, saatamme tehdä niin, että lähdemme itse pois tilanteesta. Siskoa emme tietenkään anna lyödä eikä läimiä vaan pistämme pyytämään anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee oikeasti ihan paha mieli lapsen vuoksi kun äidillä on tuollainen asenne.
Yksikään 1-vuotias ei ole väkivaltainen, vaan nuo kuvaamasi tilanteet kuulostavat ihan normaaleilta.
Jos sinulla ei ole sellaista lasta, et tiedä, millainen se fiilis on siinä tilanteessa. Minulla on ollut yksi lapsi, joka satutti tietämättömyyttään, ja toinen, joka satuttaa "väkivaltaisuuttaan", ja se tuntuu aivan erilaiselta. Kyllä sen oma sydän sanoo. Tietenkään lapsen väkivaltaisuus EI TARKOITA SAMAA KUIN AIKUISEN (tai no, kai aikuinenkin on väkivaltainen sisäisen pahan olonsa tai puutteensa tms. takia?!?) eikä sitä sillä tavalla pidä tuomita, mutta kyllä se väkivaltaa käyttää.
t. olinko mä nyt nelonen vai mikä
jos vauva sanoisi: "Anteeksi voisitko antaa minulle tuon lelun kädestäsi, kiitos ?"
Ykkösesi on ilmeisesti vaan harvinaisen rauhallisella temperamentilla varustettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terveisin
ap
ja kiitos pk:n tädille analyysistä. näin se asia taitaa olla. just näin! kiitos!
fyysisen tuntemuksen hakemisesta. Meilläkin lapsi tosiaan tykkää riehumisleikeistä ja voi hyvinkin hakea sitä että hänen kanssa riehuttaisiin. Ei vaan osaa vielä muita keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ketjusta poistettu viestejä?
kiva vaan jos selvensi asiaa. : )
T: se pk:n täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on 3 lasta ja jokainen on ollut tuollainen 1-vuotiaana.
Kuopus 1-v on juuri nyt tuollainen, puree jalkaan kun istut sohvalla, puree poskeen kun on sylissä, raapii naamaa, lyö ja vetää tukasta, lyö leluilla, heittelee leluja jne.
Se on ihan normaalia tuon ikäisillä! Sen vuoksi tuo otsikointi tuntuu kummalliselta.
t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kiitos sinullekin 4. tuollaisesta riehumisesta tykkää just. kiva kun kerrankin sai hyviä vinkkejä ja ajatuksia. kyllä on ollut ihmettelmistä tuon vauvelin kanssa. taitaa olla just vaan tuota ettei saa sanottua asioita, ei osaa puhua yhtään vielä. kuitenkin on varsin nokkela ja jopa älykkään oloinen,
Meilläkin eskoinen (nyt 3 v) oli ton tyyppinen. Puri 8 kk:sta puolitoistavuotiaaksi jatkuvasti. Innostuessaan, turhautuessaan, muuten vaan... Sitten alko pään hakkaaminen lattiaan kun turhautui tai hermostui tai suuttui ja halus sitten syliin ja ehkä osittain juuri siksi löi päätään lattiaan. Nykyisin on sitten ollut kova satuttamaan pikkuveljeään. Kun antaa paljon aikaa ja fyysistä kontakstia. syliä, pusuja ym. Niin on vähän helpompaa. Meillä syynä on varmaan se, että on kovin fyysisesti kokeva lapsi. Ja samalla voimakastahtoinen.
"Väkivaltaisen vauvan kosto"
"Väkivaltainen vauva iskee jälleen"
"Missä olet, väkivaltainen vauva?"
"Soita minulle, väkivaltainen vauva!"
Väsyneitä juttuja.... :D
tuo oli vain otsikolle, muuten ei varmasti yhtään hauskaa.