En rakasta miestäni, mutta mennään naimisiin.

mä tein sen virheen ja koko ajan kaduttaa.

Onnea tulevaan avioeroon!!

Erotkaa, vielä kun lapsi on pieni!

Ei nykyään tarvitse yhteisen lapsen takia naimisiin mennä. Selvittäkää asiat, pysykää ystävinä jos ei muuta. Naimisiin vain lapsen takia on todella typerä teko. Miten muka olisit onnellisempi sitten? Mikään muu ei muutu kun että olet sitoutunut virallisesti ihmiseen jota et rakasta.

kaikki muuttui. Häät joulukuussa. T:ap

Tuskin kovinkaan monella pienen lapsen vanhemmilla intohimoinen rakkaus roihuaa. Monesti riittää että tykkää oikeasti toisesta ja että toisen kanssa on hyvä olla.

Ne järkiavioliitotkaan ei aina ole niin pahoja, ei ne heti avioeroa ennusta. Voivat olla jopa ns. rakkausavioliittoja kestävämäpiä.



Mutta mieti miltä susta tuntuu oikeasti sisimmässäsi. Teetkö oikean ratkaisun?

Jos joku on hyvä ja kiva ja sen kanssa on mukavaa, niin kyllähän sitä sit rakastaakin tai oppii rakastamaan. Jos miehesi ei ole noita asioita, älä sitten mene, ero tulee kuitenkin.

hyvin juttuun, niin mikäs siinä. Romanttinen rakkaus on täysin yliarvostettua.

Ei pidä paikkaansa että " opit rakastamaan miestäsi" avioliiton aikana. Rakkautta joko on tai ei ole, mutta sitä ei voi pakottaa.

Vierailija:

Ei pidä paikkaansa että " opit rakastamaan miestäsi" avioliiton aikana. Rakkautta joko on tai ei ole, mutta sitä ei voi pakottaa.

tunnetko syyllisyyttä siitä, ettet tunne niin kuin ennen tunsit? koita hyväksyä uusi tapasi olla, ehkä se sieltä vielä heräilee se rakkaus!!! eri tavalla kuin koskaan ennen, vieläpä. herkkiä asioita ovat nämä, varsinkin, jos vauva on vielä pieni ja hormonisi jylläävät.... voimahalitus!!

mutta rakkaus aina on! voit myös valita rakkauden.

Jos lasta tehdessä n. vuosi sitten(?) rakkautta oli, mutta nyt sitä ei ehkä enää ole, niin voi olla kyse siitä ihan joka suhteeseen tulevasta arjesta. Enpä neuvoisi tekemään mitään hätiköityä kuten perumaan häitä, mutta ehkä kuitenkin siirtämään niitä, jos vain mahdollista, että saa miettiä rauhassa elämän tarkoitusta ja muita yhtä kevyitä aiheita.



Nyt olet vastuussa myös lapsellesi teoistasi ja näin ollen kaikki teot mitä päätät tehdä täytyy olla todella punnittuja ja harkittuja.

Ehkä vika oli siinä ettei kiintymys ole ollut alunperinkään tarpeeksi voimakas ja syvällinen, vaikka sitä onkin aikoinaan määrittänyt rakkaudeksi.

Miksi silloin rakastit? Mikä on siitä hetkestä muuttunut? Mitä hyvää siitä seuraisi jos menisitte nykyisen suunnitelman mukaisesti naimisiin? Entä jos ette menisi, mitä tapahtuisi?

Minusta tämä on nyt mietiskelyn paikka, joko yhdessä kumppanin kanssa (parempi vaihtoehto) tai sitten etsisit vastauksia itsestäsi?



Silloin kun vauva oli alle 1 v, tuntui etten jaksanut rakastaa miestä. Rakkaus oli kadoksissa ihan silkan väsymyksen johdosta. Nyt taas pojan täyttäessä kohta 2 vuotta, olen onnellinen ja rakastan miestäni enemmän kuin koskaan.

Ruoho on aina vihreämpää aidan takana. Joka suhteeseen arki tulee ennemmin tai myöhemmin. Jos miehesi on kunnon mies, harkitse tarkkaan, niitä ei joka oksalla kasva!! Ja onhan mies lapsesi isä.

naimisiinmeno voisi olla sitten uusi alku tai jotain.

mutta älä mene nyt jos tunnet noin miestäsi kohtaan, koska muutoin tunnet vain olevasi jumissa huonossa avioliitossa. moni muutenkin luovuttaa parisuhteen ylläpitämisen siinä vaiheessa kun menee naimisiin.

Kaikki auttaminen kotona loppui kun vauva tuli taloon. Mies haluaa naimisiin, mutta mulla kun ei oikein ole tunteita häntä kohtaan. T:ap

silloin ei kannata sanoa mitään varmaa parisuhteesta. Vauva panee kaiken niin sekaisin. Katso parin vuoden päästä, saattaa olla että taas rakastat. Alussa rakkautta riittää vaan vauvalle, myöhemmin asiat palautuvat ennalleen. Mutta ei kai sitä nyt tarvi naimisiin kiirehtiä.

no onko ihme että rakkaus on kadonnut. sinuna puhuisin miehelle suoraan siitä että joudut ottamaan yksin kaiken vastuun kotitöistä ja tunteesi häntä kohtaan ovat vähitelleen hävinneet kun et enää jaksa. Jos miehesi todella rakastaa sinua niin luulisi hänen ottavan sinut vakavissaan ja vähän tsemppaavan.