En rakasta miestäni, mutta mennään naimisiin.

puuduttavaakin. Tämän takia minusta vauvat pitäsi tehdä vasta sitten kun oikeasti ollan vakiinnuttu. Nyt te voitte leikitellä ajatuksella että ollaako vai eikö olla. Ja tämän takia sanotaan että pienten lasten vanhempien avioerot pitäisi kieltää lailla. Tunteetkin ovat aika kumma juttu, joskus niitä on ja toisinaan ei. Sellaista ihmistä joka olisi aina ihan ei ole olemassakaan, joten on ihan turha ladata toiseen kaikkia tarpeitaan ja odotuksiaan. Me olemme oikeastaan jokainen vastuussa omasta onnellisuudestamme.

Tämän perusteella mitä olet kertonut, en näe mitään syytä katkaista suhdetta. Mutta enhän sinua tai miestäsi tunne. Itse tiedät kuitenkin oikean ratkaisun paremmin kuin kukaan muu. Kunhan teet ratkaisusi enemmän järjellä kuin tunteella.

Vierailija:

Kaikki auttaminen kotona loppui kun vauva tuli taloon. Mies haluaa naimisiin, mutta mulla kun ei oikein ole tunteita häntä kohtaan. T:ap

Sano, ap, miehellesi suoraan, että tarvitset häntä arjen pyörittämisessä! Puhu hänelle!

Kunnolla ajan kanssa puhuminen voi auttaa. Tai jos mahdollista, ni käykää juttelemassa ulkopuolisen kanssa tästä. Ehkä lapsi sekoittaa tunteesi ja ajatuksesi, ehkä jännität häitä ja sitä sitoutumista että rakkaus unohtuu. Siirrä häitäsi jos voit, älä peru, älä mene naimisiin nyt jos tunnet noin. Hääpäivän pitäisi olla onnellinen päivä!

Ei elämä ruusuilla tanssimista ole, mutta ei sitä väkisin onnetonkan tarvii olla.



Jaksamista sulle! Ole itsekäs, se on sun loppuelämä.

Mitä avioliitto sinulle merkitsee?

Minkä luulet muuttuvan elämässäsi jos menette naimisiin?



Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi mennä naimisiin, jos ei itsestä tunnu siltä. Kuulostaa, kuin et arvostaisi avioliittoa instituutiona lainkaan...



On juridisesti hyvä, että olette naimisissa kun teillä on lapsi. Mutta kaikki hyvä, mitä avioliitosta lapselle juridisesti koituu, on mahdollista saada aikaan myös keskinäisillä sopimuksilla, testamenteilla, isyyden tunnistamisella ym.

Naimisiin pitää mennä RAKKAUDESTA!