Missä iässä vielä voi mielestäsi hankkia lapsia?

T: kohta 37v ja vielä yksi sais tulla

Niin pitkään, kun on jaksamista lapsia hoitaa ja niitä pystyy saamaan. Mutta mielestäni pitää ajatella myös sitä, että minkä ikäinen itse on kun lapsi on aikuinen. Olisihan se kiva olla vielä pirteä mummokin lastenlapsille.

Täytän itse kohta 37, ja toista odotan..

Koskaan ei elämästä tiedä vaikka kuinka nuorena muksunsa tekisi. Voihan olla ettei oma lapsi edes halua lisääntyä tai lisääntyy 45 vuotiaana....

jos ei ajoissa, niin ei liiankaan myöhään.



Miehillä se onkin toinen juttu. Sellaisia kommentteja olen kuullut, että jos mies on isänä sen ikäinen, kun toiset on jo isoisiä, niin välistä on jäänyt yksi sukupolvi ja oikeasti isän ja lapsen välille voi varsinkin murrosiässä kasvaa iso kuilu. Ja vaikken tuota kalkkisvanhempiajattelua noin yleensä kannatakaan, niin kyllä se tässä tapauksessa voi jo olla tottakin: maailma muuttuu ja lasten ja nuorten elämä esim. 50 tai jopa 60 vuodessa niin paljon, että onko 60v isällä enää mitään käsitystä millaisessa maailmassa murkut elää.

Itse sain esikoisen keskimääräisenä esikoisen saanti-iässä. Ja nuorimmaisen 41-vuotiaana. Siinä välissä on myös lapsia. Aina olen iältäni olut oikeanikäinen äiti.

Suvustani löytyy molempia ääripäitä ensisynnyttäjissä: 15-vuotias ja 41-vuotias. Molemmat saivat lisääkin lapsia.

Perhekahvilassamma on monta ap:n ikästä ja useamman vuoden vanhempaa pienten äitiä. Vanhin sai esikoisen päälle nelikymppisenä ja hänellä on kolme lasta.

En todellakaan kannata sitä että joku papparainen siittää lapsia vaikka biologian puolesta niin voisikin tehdä!! Enkä myöskään pidä hyvänä sitä että nainen odottaa lasten tekemisessä vaihdevuosiin asti, aivan sama onko se biologisesti mahdollista vai ei.

Onhan biologisesti mahdollista esim 12-vuotiaana tai jopa aiemminkin aloittaa lastenteko, eikä kukaan järkevä kai silloinkaan sano että jos se on biologisesti mahdollista niin homma on ok?!?



Tiedän perheen jossa vanhemmat tekivät lapsen ollessaan 52 (mies) ja 44 (nainen). Mies tuli samana vuonna isoisäksi... Lapsen elämä vaikuttaa aika surulliselta, vanhemmilla ei ole mitään käsitystä nykynuorten elämästä.

Lisäksi hän on jo nyt joutunut pohtimaan (ilmeisesti paljonkin, ainakin puhuu siitä usein) sitä, miten hän tulee jäämään ilman vanhempia luultavasti hyvinkin pian (isän suvussa yksikään mies ei ole elänyt yli 65v ja isällä on jo nitrot), eikä hänen lapsillaan tule ehkä koskaan olemaan isovanhempia.



Sama tilanne kuin jos minulla oma isoäitini kasvattaisi minua... :(

Ikä ei ole mielestäni este lapsille, jos itse niitä haluaa... Olen tullut lapsettomuudesta kärsineenä "allergiseksi" sanalle "hankkia". Kun minä päätin "hankkia" lapsia, ei niitä tullut kuin vasta kuuden vuoden yrittämisen jälkeen, ja olin hieman alle 30, kun päätin niitä "hankkia"... Olkaamme onnellisia, että SAAMME lapsia!

koska ne oli NIIN lapsellisia. Nyt vasta kun ovat ukki ja mummu, osaavat olla lastenkin kanssa ihan toisenlailla.

Parhaansa he ovat varmaan kuitenkin yrittäneet niillä tiedoilla mitä heillä on ollut...tai ainakin toivottavasti ovat yrittäneet...

ajattelisin, että ennen 40 vuotta - lähinnä riskien takia. Mutta jos on terve ja hyväkuntoinen, niin varmaan niin kauan, kuin se on mahdollista.

Toivoo 5 vuoden lapsettomuuden jälkeen 39 ja 41-vuotiaana onnellisesti lapsia saanut äiti.

kun synnyin, molempien esikoinen. En muista että olis ikinä hävettänyt vanhempien ikä! Isovanhempiani en muista kummankaan puolelta (kuolivat kun olin pieni), mutta asia on niin, ettei sellaista osaa kaivata mitä ei ole ikinä tavallaan ollutkaan, kuten omalla kohdallani "puuttuvia" isovanhempia.

olen nyt 35 vuotias, lapset tehty. Oma äitini kuoli nuorena, joten en halua tehdä vanhoilla päivillä lapsia. Ei lasten kuulu jäädä isättömiksi/äidittömiksi alle 20 vuotiaana niinkuin minulle ja sisaruksilleni kävi.



Mielummin jos luoja suo (en ole uskovainen) vanhoja päiviä nautin niistä aikuisten lasteni ja mahdollisesti heidän lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista....

että 38 vuotta on maaginen ikäraja, jolloin dramaattisesti alkaa vammaisen lapsen riski kasvaa..? Luulisi sellaisen riskin liittyvän paljon muuhunkin kuin ihmisen biologiseen ikään.

saamaan lapsia! Sitten kun on liian vanha, niin ei voi tulla enää raskaaksi. Mielettömän yksinkertaista.

Tiedän kokemuksesta, sillä itse olen tullut todella nuoena äidiksi ja silti olen murrosikäisen mielestä vähän päälle kolmekymppisenä täysi kalkkis. Ja olen nuorekas, ihan ikäiseni näköinen nainen. Ei sillä ole väliä onko vanhempi 50 tai 30, nuoren mielstä joka tapauksessa toinen jalka haudassa jo :-)

riippuu varmaan enemmän ihmisestä kuin iästä! Eihän kaikki kolmikymppisetkään tiedä mitään nuorten elämästä, niinkuin nämä kaikki kalapuikkoketjut eilen osoittivat ;) On paljon ammatteja, joissa ollaan jo työn puolesta nuorten maailmassa. Itse ainakin toivon etten 60-vuotiaana lakkaa ymmärtämästä nuorten maailmaa! Eläkeikä kun on silloin varmaan jo se 67v...

mun raja on 30 vuotta, siihen on viel 2 vuotta aikaa...

tuskinpa edes haluan enää sen jälkeen lapsia, tällä hetkellä odotan viidettä.

oma äitini oli minut saadessaan 42 ja hienot välit on hänellä kaikkien lastenlastenkin kanssa. ikä tietysti painaa jo sen verran, että en veisi pieniä lapsia yöhoitoon tms. mut eihän ne isovanhemmat ole lastenvahdeiksi tarkoitettukkaan! minulla ei ole ollut mummoja tai pappoja, koska kaikki ovat kuolleet ennen syntymääni, mut niinkuin joku jo sanoi sellaista kun ei voi kaivata mitä ei ole koskaan ollutkaan.

40-vuotiaalla alkuraskaudessa on noin 2 % ja sen jälkeen 0.9 %. Jokaisessa raskaudessa, olitpa sitten 20 tai 42, perusriski on 3 %. Ikäriskin pieneneminen raskauden edetessä johtuu siitä, että suurin osa näistä trisomia-raskauksista menee alkuvaiheessa kesken. Minä en ole neljäkymppinen, mutta tuo 3%:n riski napsahti kohdalle ja olen joutunut puimaan näitä asioita aikamoisen paljon.



Mielestäni ikäriskiä liioitellaan. Onhan tuo riskin kasvaminen huomattava esim. 25-vuotiaaseen, jonka ikäriski on käytännössä 0%, mutta kuitenkin suurin osa 40-vuotiaitten raskauksita sujuu hyvin. Ikäriskistä liikaa vauhkoaminen tekee sen, että maallikkona asioihin perehtyessä tuntuu, että kaikki "vanhojen" naisten saamat lapset ovat vammaisia. Näin ei kuitenkaan ole. Ikäriski on hyvä tiedostaa ja tieten tahtoen ei lapsen tekoa kannata pitkittää, mutta totuus on, että jokapäiväisessä elämässä 40-vuotiaalla ihmisellä on suuremmat riskit kuolla tai vammautua kuin raskausessa saada down-lapsi.



Jos ette näihin prosentteihin usko, käykää lukemassa verneri.net -sivustolla kysymyspalstaa, jossa asiantuntijat vastaavat vammaisuutta koskeviin kysymyksiin.

jos down vauvan riski on 2% niin eikö se silloin tarkoita, että 98% todennäköisyydellä lapsi on terve?



Kuten tuolla joku jo kirjoittikin itsekin nuorena ja tyhmänä ajattelin, että lapset tulee olla tehtynä 35-vuoden ikään mennessä. No jos siitä ajatuksesta olisin tiukasti pitänyt kiinni niin olisi minulla nyt neljä lasta vähemmän ; )

Niin se mieli muuttuu ja hyvä niin!