Sanotteko koskaan lapselle, että "ei nyt ole rahaa"? OV

Toivottavasti kukaan ei opeta lapsilleen sellaista käyttäytymismallia, että kaikkeen on rahaa (paitsi jos oikeasti on...)!



Lapselle tulee aika kova koulu kun jossain vaiheessa joutuu alkaa pärjäämään omillaan.

kun 3-vuotiaat haluaa sitä ja tätä... Harrastuksiin kyllä haluan aikanaan panostaa ja kyllä pyritään siihen, että pääsevät kokeilemaan ja harrastamaan eri juttuja, joista sitten saavat valita mieleisen.

kun kärttää että miksi meillä ei näy sub juniori..



en nää siinä mitään pahaakaan. meillä ei ole kyllä vielä jouduttu tuota harrastus puolta pohtimaan... menee kyllä varmaan niin että eluksi ei saa kuin yhen harrastuksen kun koulunkäyntikin tulee vaatimaan pojalta paljon.

Ainakin silloin kun haluavat mennä niihin vekottimiin kaupassa. Osaavat jo nyt kysyä ensin, että onko äidillä kolikoita.

Meillä on sellainen käytäntö lelujen kanssa, että jos hintalapussa on kaksi numeroa (ennen pistettä), on se kallis. Näin osaavat jo itse katsoa hintoja ja yksinumeroisista neuvotellaan.



Ja muutenkin ei niitä leluja osteta paljoa, mutta saavat itse päättää ottavatko viikkorahan karkkina vai pienenä leluna.

Kaikkea ei voi saada ja se on minun perusteluni siihen miksi ei saa.

Toisinaan kieltäydyn toki muutenkin kun vain rahan puutteessa mutta pitää oppia kunnioittamaan sitä että kaikkemme teemme edes niiden asioiden eteen mitä meillä jo on ja niistäkin saisi iloita.

Sanon monesti 3-vuotiaalleni jos hän kärttää jotakin tai pyytää että menemme jonnekin, että juuri nyt äidillä ei ole rahaa. Hän tietää että silloin ei kohtausta nosteta. Minusta on tärkeätä että lapsi oppii että raha ei kasva puissa. Ja tärkeimpiä asioita elämässä ei saa rahalla, tärkeintä on aito välittäminen, rakkaus ja läsnäolo. Poikani totesi minulle viimeksi että äiti sun täytyy pyytää joltain rahaa että voimme tehdä jotakin kivaa, kysyin keneltäköhän minä pyytäisin, hän vastasi että joltain aikuiselta ihmiseltä.



Ja kyllä me joskus jotain ekstraa teemmekin mikä vaatii rahaa, ne ovat sitten arvossaan ne hetket!

Minusta on hyväkin et lapsi oppii tajuamaan ettei kaikkea voi saada, eikä edes tarvitsekaan!

Jos kerta tilanne on semmonen, että ei oo rahaa ostaa jotain niin sit ei oo, mitä tuota suotta kiertelemään. Ja todellakin, samalla lapsi oppii että kaikkea ei voi saada ja kaikki maksaa ja eikä sitä rahaa tosiaan vaan seinästä repäsemällä saada.

Sen sijaan sanon että "Ei me tarvita tuollaista koska --", "Sinulla on jo ..., ei kaikkea voi ostaa" tai yksinkertaisesti että "Ei ole varaa".

En halua että lapsi alkaa kuvitella voivansa saada mitä hyvänsä jos minulla vain on rahaa se ostaa.

Teinillä on sen luokan vaatimuksia, että osasta on pakko ja syystäkin kieltäytyä.

Joulu ja lomamatka lähellä, me säästämme nyt rahaa.

kun lapsi 4v kerjää sadan euron lelua ihan spontaanisti. oikeasti meillä olisi rahaa mutta en halua opettaa lapselle että kaikkea voi ostaa aina heti kun tekee mieli.

Lapset ei edes toivo hurjia, mutta kun aina ei ole edes sitä kahta euroa uimahalliin.

Jos rahat ovat tiukalla, toki voi sanoa, että ei ole varaa esim. kustantaa kolmen sällin jääkiekonpeluuta.

Ihme ketju, kun kaikki vaan nyökyttelee - hauskaa, että leppoinen hetki kerrankin ap:lla :)



Vaikka 'huusin' otsikin, ei tarkoitus ole riehua. Ihan vaan painokkaasti sanoa, että rahahuolet eivät missään nimessä kuulu mielestäni 3-vuotiaan eikä edes 10-vuotiaan ajateltaviksi.



Kaikkea kräsää ei tietenkään osteta. Ei vaikka olisi varaa. 10-vuotias on monesti kysellyt tuohon tyyliin, että oisko meillä varaa plasma telkkariin/ toiseen telkkariin / uuteen tietokoneeseen jne. Vastaan aina, että kaikkeen, mitä oikeasti tarvitaan on varaa. En osta uutta pelaamiseen sopivaa tietokonetta, vaikka rahaa kyllä tilillä olisi.



Harrastuksia luonnollisesti tuetaan, ei ole vielä toivonut ralli-autoilua! Kun oli oikein tiukkaa, mummi maksoi 'koulun aloituslahjaksi' syksyn uimakoulun jne. Järjestelykysymys.



Olen ent. opiskelija-yh ja ehkä juuri siksi koetin antaa lapselle mahdollisuuksien mukaan tunteen, ettei eletä missään kauheassa puutteessa. Lapsi ei tiennyt, että lihapullat paistettu -50% tarjousjauhelihasta. Enkä ikina valittanut rahanpuutetta lapselle. Antakaa lapsille raha-huoleton lapsuus! Ohjatkaa sellaisiin harratuksiin, jotka teillä varaa maksaa, älkääkä syyllistäkö lasta siitä, että ajaa teidät perikatoon.

Lapset oppivat, että raha on rajallista eikä kasva puussa tai seinässä. Minusta on lapsen kusetusta, jos ei voi hänelle suoraan sanoa miten asiat on.

näin siksi että "liian kallis" sopii myös tilanteeseen että tuote on turha, hinta-laatusuhteeltaan huono ja muutenkin älytön hankinta. "Ei nyt ole tuohon varaa" lupaa rivien välissä lapselle että saisit tuon jos äiti saisi lisää rahaa jostain.

Perustelen kieltoni jollakin muulla. Lama-ajan lapsena muistan hyvin kuinka pahalta tuntui kuulla, ettei ole rahaa (aina edes siihen pakolliseen) ja kuinka sitten tuollaisten vastausten jälkeen aloin huolehtia siitä, että vanhempien rahat varmasti riittää.

Miksi ihmeessä mun pitäisi sanoa, ettei meillä ole rahaa? Joistakin oikeasti kalliista jutuista saatan sanoa, ettei tuohon juuri nyt ole varaa, kun sitä ei välttämättä tarvita, mutte muuten en tosiaankaan vetoa rahan puutteeseen. Vaikka meillä kolmilapsisena opiskelijaperheenä ei tosiaankaan ole rahaa...

Voihan ne kiellot perustella muullakin. Tai ehdottaa lapselle odottamista (joulua, synttäreitä...)