Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö?
14.11.2008 |
Olen koko elämäni (n. 35 v.) ollut kausittain masentunut ja välillä kaikki on tuntunut sujuvan loistavasti. Tällä hetkellä asiani ovat periaatteessa todella hyvin: kaksi tervettä lasta, hyvä mies, raha-asiat kunnossa jne. Silti viime aikoina minulla on ollut entistä pahempia masennuskausia (olen itkeskellyt töissä jne. ilman kummempaa syytä) niiden hyvien vaiheiden välillä. En ole koskaan saanut mitään diagnoosia tai edes tutkituttanut mielenterveyttäni missään, paitsi opiskeluaikoina kävin kyllä joitain kertoja terapiassa purkamassa ahdistavia lapsuudenkokemuksia. Oma isäni on myös erittäin ailahteleva persoona, joten saattaisi olla perinnöllinenkin taipumus.
Itse epäilen että mulla saattaisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, itse asiassa olen aika varmakin siitä.
Missä kannattaisi käydä asiasta puhumassa, sillä nyt tuntuu siltä että tämä on menossa pahempaan suuntaan?
Aloittaako työterveydestä, terveyskeskuspsykologilta (jos sinne edes saa aikoja) vai olisiko parempi mennä suoraan yksityisesti esim. psykiatrin vastaanotolle juttelemaan? En pidä periaatteessa mt-ongelmia mitenkään hävettävinä, mutta näin omalla kohdalla asia ei tunnukaan niin helpolta ottaa "ohimennen" lääkärillä käydessä puheeksi, kun toisaalta jotenkin olen tämän taipumukseni kanssa pärjäillyt.
Millaisia kokemuksia teillä on kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidosta lääkkeillä tai muuten? Kaikki info tervetullutta, olen huolissani :(
Kommentit (19)
enemmänkin kuulostaa siltä että olet masentuneisuuteen taipuvainen, ja ne hyvät jaksot ovat normaalia elämää.
Kaksisuuntaisuus on erittäin vakava mielenterveyden sairaus, joka kyllä näkyy ja kuuluu, varsinkin maniat.
Ailahtelevaisuus on ihmisen luonteenpiirre, ei sairaus.
Vasta sitten kun oireilu on niin rankkaa että ympäristö kärsii, perhe kärsii ja itse huomaat olosi vain masennuksen aikana, on aika epäillä bipolaarihäiriötä.
Bipo näkyy ulospäin hurjina tempauksina, sairaudentunnottomuutena, valtavan suurena egona... ja toisessa päässä aaltoa masennus on todella syvää, itsetuhoisuuteen taipuvaista, usein psykoottistakin. ei siis satunnaista itkeskelyä.
Kaksisuuntaisuutta ei voi hoitaa muuten kuin lääkkeillä. Lääkitys on erittäin hankala saada kohdalleen, masennuslääkkeet ajavat rankkaan maniaan joten niitä ei voi käyttää masennuksen aikana.
-yksi jolla diagnoosi ollut nyt 18vuotta, lääkitys kohdallaan vasta 4vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennus on syvä ja maanisuus vie perikatoon, menee rahat, menee kaikki kontrolli kaikkeen, ei nukuta viikkokausiin juuri laisinkaan ja yleensä tuloksena on katastrofi - alkoholin kulutus menee överiksi, tulee vararikko ja velkakierre. Maanisuus ei ole siis yleistä hyvinvointia vaan sairauden tila.
Se mania on jotain muuta kuin "normaali" olotila, sillä ihminen tekee silloin jotain aivan hämäriä juttuja. Kuvittelee itsensä kaikkivoipaiseksi, suunnittelee erilaisia opiskeluja joihin ei ole mitään rahkeita, hakeutuu työpaikkaan jota ei pysty hoitamaan, ei nuku viikoon, touhuaa, soittelee, kaikki lähtee lapasesta. Sitten tulee stoppi ja kaikki kaatuu: opiskelut jää, töistä tulee kenkää (kun sinne on valehtelemalla päätynyt).
Omaa kokemusta ei ole mutta yksi läheinen ystäväni sai diagnoosin pari vuotta sitten ja hyvä niin, elämä on taas hänellä hallinnassa.
voi tosiaan olla että mulla on vaan ajoittaisia masennuksia, mutta toisaalta viime aikoina olen (hyvinä kausina) ollut jotenkin ihan ylikierroksilla käyvä, en saa rauhoituttua iltaisin jne. eli tämä on saanut epäilemään juurikin bipolaarista. Mutta mitään täyttä kontrollin menetystä ei ole ollut enkä ole tehnyt mitään aivan älytöntä mitä olisi katunut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutenkin olo on jumalallinen. Mulla iskee kamala pelihimo silloin, shoppailen ja muutenkin käytän rahaa surutta.
3
että voisivatko nuo "ylikierrokset" johtua siitä, että tiedostat masennuksesi ja sitten hyvänä kautena olet "innoissasi" kun vihdoin on taas voimia ja resursseja tehdä muutakin kuin itkeskellä ja sitten painat vähän liiankin vauhdilla menemään kun teet kaikki mitä on jäänyt tekemättä jne..?
Ja menet ylikierroksille -> väsyt ja masennut uudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli manian kyllä huomaa (tosin ei ehkä enää sitten kun se on päällä) itse.
Ja jos ei itse huomaa (psykoottinen) niin muut huomaavat.
Itse ajelin taksilla 600km päähän syömään grillille jne. Rahatilanne ihan sekaisin manian aikaisten toilailujen vuoksi.
Kaikki on maniassa mahdollista, ja se koituu yleensä kohtalokseni.
Eräs kaverini epäilee itsellään tuota ja sivusta seuraten saattaisi olla kyse juuri siitä. Mitä voin kaverina tehdä auttaakseni? Emme näe kovin usein, mutta mielelläni olisin edes vähän "etätukena".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutakuin tsempata hakeutumaan hoitoon.
Jos bipoa yrittää vaikka maniassa "pidätellä" pilaamasta elämäänsä, saa takuulla vaan kottikärryllisen paskaa niskaansa.
Eräs kaverini epäilee itsellään tuota ja sivusta seuraten saattaisi olla kyse juuri siitä. Mitä voin kaverina tehdä auttaakseni? Emme näe kovin usein, mutta mielelläni olisin edes vähän "etätukena".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi tosiaan olla että mulla on vaan ajoittaisia masennuksia, mutta toisaalta viime aikoina olen (hyvinä kausina) ollut jotenkin ihan ylikierroksilla käyvä, en saa rauhoituttua iltaisin jne. eli tämä on saanut epäilemään juurikin bipolaarista. Mutta mitään täyttä kontrollin menetystä ei ole ollut enkä ole tehnyt mitään aivan älytöntä mitä olisi katunut.
ap
Minäkin menin psykiatrille varmana siitä että olen bipolaarinen, aika lailla samoilla perusteilla kuin ap. Ja samoilla perusteilla kuin täällä on kerrottu, kävi ilmi että en ole. Mun ongelmat paljastui aika vakaviksi. Mutta ap sentään on pystynyt käymään töissä jne., joten ilmeisesti kuintekin olet aika toimintakykyinen.
Epäilen että olet vaan ihan poikki itsesi kanssa tappelemiseen. Sulla on jokin sisäinen ristiriita joka generoi masennuksia ja ylivireyttä. Mene vaan rohkeasti selvittämään asiaa.
On diagnoosina kaksisuuntainen mielenhäiriö. Olin sairaala hoidossa kuukauden masennuksen vuoksi ja siellä todettiin tämä kaksi suuntainen. Masennus oli vakavaa, mutta en itse uskonut kaksisuuntaiseen, koska toinen ääripää ei ollut mikään sellainen, että minulle olisi siitä isoja hankaluuksia koitunut.
En varaile ulkomaanmatkoja ja pistä koko elämääni ranttaliksi mania vaiheessa. Olen vain puuhakas, innokas, sosiaalisempi ja vapautuneempi. Minulle sanottiin, että on yksilöllistä tämä taudin kulku. Ei kaikki laita koko elämäänsä sekaisin mania vaiheessa. Minulla pysyy ainakin homma sillätavalla hanskassa, että en älyttömyyksiin lähde. Olen vain loistavaa seuraa, hauska, aikaansaapa ja rento tyyppi manian aikaan. Minulla jaksot vaihtuvat myös tosi nopeaa. Ihan päivittäin.
Masennuksen iskiessä sitten onkin homma ihan toinen. Olen siinä kunnossa, että en pääse sängystä ylös. Eilen valoisana paistanut tulevaisuus onkin tänään ihan käsittämätön mahdottomuus. En jaksa tehdä mitään, koko elämä tuntuu täydellisen turhalta, mikään ei tunnu miltään ja itseviha huipussaan. Pidän itseäni syypäänä kaikkeen mahdolliseen ja peilikuva näyttää ihan kauhealta.
Mutta kuitenkin varma kaksisuuntaisen diagnoosi. Nimittäin jouduin lopettamaan lääkityksen, koska tuli niin pahat sivuvaikutukset. Olin ollut hetken ilman mitään lääkettä, kun seuraava lääkäriaika meni aika pitkälle. Olin jo ihan varma, että olinkin parantunut, kun mitään ei tapahtunut. Mieli pysyi hyvänä ja elämä maistui. kunnes....kaikki alkoi uudestaan. Tipahdin kuiluun heti syvälle, kun masis kausi iski...ja sitten alkoi tämä "maniakin" lopulta. Ja nopeasti vaihtui mielialat. Aloin sitten itsekkin uskomaan, että kyllä tässä jotain outoa on.
Mutta kannattaa mielestäni selvittää ihan lääkärin kanssa, mikä sinulla on. Jokaisen sairaus on yksilöllinen. Toisella kovastikkin itsetuhoisia ajatuksia ja toinen ei voisi kuvitellakkaan tekevänsä itselleen mitään. Toinen pistää koko elämänsä sekaisin mania vaiheessa ja toinen ei. Ei voi oikein yleistää, kun me ihmiset olemme niin erilaisia.
Olin itsekkin pitkään luulossa, että en voi olla kaksisuuntainen, kun ei ole nämä mania vaiheet niin tuhoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksestani en puhu, mutta lähipiirissä on yksi, jolla todettu viimein kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänellä on ollut monia vuosia pahoja masennuskausia, itsemurhayrityksiä kaksi kappaletta, mutta ei selviä vieraan silmiin näkyviä maanisia kausia, vain sellaisia, jolloin "kaikki on hyvin". Lääkäritkään eivät sitä tajunneet kuin vasta paikkakunnan vaihdon myötä uusi lääkäri osasi katsoa eri tavalla - lääkitys saatiin kuntoon ja sen jälkeen elämä ollut ihan mallillaan. Pelkkänä masennuksena hoito ei tuonut minkäänlaista tulosta.
Olen samaa mieltä siitä, ettei kaikilla maniajaksot mene ihan överiksi. Itse en sairasta kaksisuuntaista, mutta eräs läheiseni on sairastanut tautia nyt vuosia. Masennusjaksot ovat hänellä olleet selkeämpiä tunnistaa, koska pahimmillaan ne ovat vieneet hänet itsemurhan partaalle (pari kolme yritystä lääkkeillä ja alkoholilla). Maniajaksoissa hänellä on ollut kyllä yli-innokkuutta, unettomuutta ja aktiivisempaa seurusteluelämää, mutta ei mitään ihan "hullua". Niitä kausia me omaisetkin pidimme aluksi vain hänen piirteinään ja hänen sairauttaan hoidettiinkin aluksi pelkkänä masennuksena. Nyt tilanne tasaantunut lääkkeiden ja terapioiden johdosta, mutta työkykyinen tämä henkilö ei valitettavasti ole, eikä ehkä tule olemaankaan ainakaan omassa ammatissaan. Mutta kaikillahan tilanne ei onneksi ole näin paha, suurin osa pystyy tietääkseni elämään lääkityksen/terapian turvin suht normaalia elämää. Käy ihmeessä yksityisellä psykiatrilla. Käynti maksaa n. 80-100 euroa ja jo yhdellä käynnillä saa jotain osviittaa siitä, onko kyse kaksisuuntaisesta vai pelkästä masennuksesta. Itse jouduin käymään juuri yksityisellä psykiatrilla n. vuosi sitten erinäisten jo suht pitkään jatkuneiden oireiden vuoksi (kiukkuisuus, pinna kireällä, itkuisuus, väsymys, paniikkioireet...) ja sain diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Sain avun lievästä lääkityksestä, terapiaa en kokenut tarvitsevani, enkä olisi sitä varmaan "ilmaiseksi" saanutkaan. Tilanne kohentui huomattavasti ja lopetin lääkityksen n. puolen vuoden päästä tultuani raskaaksi. Nyt tosin taas oireita tullut, mutta mulla ne näköjään liittyy myös hormonijuttuihin (raskaus...) ja tähän pimeään vuodenaikaan. Mutta eiköhän se tästä taas ja lääkityksen aloitan kyllä taas joskus, jos yhtään siltä tuntuu.
nykyään aivan liian helposti ja nopeasti. Nuoret ihmiset käyttävät neuroleptejä vaikkeivat oikeasti ole niiden tarpeessa.
Näiden "pikadiagnoosien" vuoksi kelakin on kiristänyt kriteereitään eikä myönnä erityiskorvattavuutta kovinkaan helposti, mikä taas romuttaa monen bipolaarin elämän.
Olisi suotavaa, ettei puhuttaisi maniasta, jos on kepeä ja hyvä olo.
Mania on sairaus (!!!) eikä hyvän olon tunne.
Te, joilla noin heppoisin perustein myönnetty diagnoosi, kärsitte ehkä mielialan aaltoiluhäiriöstä: syklotomiasta.
kiireessä kirjoitettu, toivottavasti pointti tulee selville..
-erikoistuva lääkäri
Ikävää on sitten kun juoksee päin seinää. Masennushan ei iske hitaasti vaan se todellakin tulee yhtäkkiä ja tuntuu siltä kuin olisi juossut päin seinää. Kaikki ympäriltä romahtaa sekunneissa. Kamala syöksy. Ei ihme, että ihmiset yrittää tappaa itseään seinän tultua vastaan.
On tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö jännä tauti.
Olen reilut kaksi viikkoa maannut sängyssä. Olen päässyt sieltä ainoastaan vessaan ja satunnaisesti jääkaapille hakemaan leipää sekä juustoa. Reilu 2 viikkoa ilman suihkua.
Eilen pääsin viimein sängystä ylös ja ulos ovesta sekä suihkuun.
Nyt alkaa taas kierrokset lisääntymään, aivan kuin joku olisi iksenyt piripiikin perseeseeni.
Oi ollappa terve.
Aluksi oli muutamia vuosia terapiaa, mutta nyt ei mitään. Kun muistaa ottaa lääkkeet niin aika oireeton on. Tosin mulla on ollut vain lieviä hypomaanisia kausia ja keskivaikea masennusta.