8v tyttären rakkauskirje

Olin laittamassa pyykkiä koneeseen kun takataskusta kurkisti taiteltu paperilappunen.

Päällä oli sydämiä ja varovasti avasin kirjeen.

Siinä luki: "tykkään sinusta x tai oikeammin rakastan. t. x"



Minusta se oli niin liikuttavaa, että laitoin kirjeen aarteiden ja muistojen laatikkoon.

Tytär ei ilmiselvästi ollut kuitenkaan uskaltanut antaa kirjettä. Kuvittelee nyt varmaankin hukanneensa kirjeen. Mutta näkisivät kuitenkin vasta koulussa viikonlopun jälkeen.



Aloitus pääsi äsken lipsahtamaan liian aikaisin.



terveisin ap

Meillä poika sai ekaluokalla naapuriluokan tytöiltä rakkauskirjeen...Päällä luki että: "Tämä on rakauskirje";D



Kirje oli "pitkä" ja sisälsi paljon virheitä niinkuin nyt voi ekaluokkaisten kirjoittamana kuvitella, mutta sävyltään se oli ihana ja olisi nykyään oikea aarre, mutta poika suuttui tuosta kirjeestä silloin saadessaan niin, että repi sen palasiksi ja pisti roskiin!:/ Yritin sanoa että älä nyt ensimmäistä rakkauskirjettäsi roskiin pistä, mutta ei auttanut...nykyään poikakin jo harmittelee kun repi kirjeen, sillä nuo kirjeen kirjoittaneet tytöt ovat nyt hänen luokallaan;D Olisi kuulemma kiva näyttää kirje tytöille ja vähän "kiusata" heitä;)



Niin ja nykyään pojalla on ikää jo reliut 16v....

Oltiin 6-7v ja kaverin kanssa niitä tehtiin, eri pojille, eikä niitä kyllä koskaan annettu.



Joskus 10-11 vuotiaana olin NIIN ihastunut yhteen luokkatoveriin, että oli ihan pakko äidille kertoa! :-)) Tosin en kehdannut kertoa, joten kirjoitin äidille lapun ja jätin äidin tyynylle. Siinä luki jotain ihan muuta ja lopussa "ps. tykkään tosi paljon Petteristä". Seuraavana iltana mun tyynyllä oli äidin taittelema lappu, jossa oli vastausta niihin "niitä näitä" juttuihin ja ps. "sehän on kiva juttu". Muistan, että ihan pikkaisen hävetti, mutta enimmäkseen must oli kiva, että äiti oli "mun puolella" tässä. Ja että äiti ei ollut selvästikään kertonut kenellekään eikä mekään puhuttu siitä mitään. Ennenkuin joskus 20vuotta myöhemmin :-))



Säästä ap se kirje ehdottomasti, ja jos voit, niin anna se takaisin tytölle. Voi olla kyllä vaikeaa ... Lapsi niin helposti nolostuu.

Oltiin 6-7v ja kaverin kanssa niitä tehtiin, eri pojille, eikä niitä kyllä koskaan annettu.

Joskus 10-11 vuotiaana olin NIIN ihastunut yhteen luokkatoveriin, että oli ihan pakko äidille kertoa! :-)) Tosin en kehdannut kertoa, joten kirjoitin äidille lapun ja jätin äidin tyynylle. Siinä luki jotain ihan muuta ja lopussa "ps. tykkään tosi paljon Petteristä". Seuraavana iltana mun tyynyllä oli äidin taittelema lappu, jossa oli vastausta niihin "niitä näitä" juttuihin ja ps. "sehän on kiva juttu". Muistan, että ihan pikkaisen hävetti, mutta enimmäkseen must oli kiva, että äiti oli "mun puolella" tässä. Ja että äiti ei ollut selvästikään kertonut kenellekään eikä mekään puhuttu siitä mitään. Ennenkuin joskus 20vuotta myöhemmin :-))

Säästä ap se kirje ehdottomasti, ja jos voit, niin anna se takaisin tytölle. Voi olla kyllä vaikeaa ... Lapsi niin helposti nolostuu.

Niin mähän olin kirjoittanutkin siihen äidin lappuun, että "älä kerro veljelle". Ja äidin vastauksessa luki "en kerro veljelle". Voi äitiä :-) On kyllä lämmin muisto tämä.

Ja näin tämän kyseisen Petterin syksyllä luokkakokouksessa ja vieläkin ymmärrän, miksi olin niin ihastunut häneen.. :-) (tosin on vielä "hiukkasen" miehistynyt parissa kymmenessä vuodessa!)

t. 5

Ihanaa että jollakin on näin lämpimiä muistoja.

eskaritytöltä. Eräskin kuului "Koskan ne häät oikein pidetään, X rakas".