Sinä joka kävit ala-asteen pienessä kyläkoulussa,

oliko opettajallasi outoja tempauksia? Mikä oli kamalinta mitä hän teki?

muuta, mutta kyllähän siinä sai tempauksia keksiä, että kuuden eri ikäisen oppilaan kans sai päivät ihan kunnialla vedettyä.

jos ekaluokkalaiselle pitää opettaa kirjaimia ja kolmasluokkalaiselle enkkua ja kutosille historiaa samaan aikaan.

olen sitä ajatellut, että millähän se sen teki?

kyläkoulut kunniaan, mutta joukkuepeleistä me ei sitten tiedetty yhtään mitään.

Koulun johtajan tempauksia olivat ne, että hän useimmiten katosi jonnekin koko päiväksi viimeisien työvuosiensa aikana. Tai näytti hän joskus naamaa mutta kouluavustaja piti meidän tunnit. Ihme että meistä kenestäkään tuli yhtään mitään.

hönkäili kamalanhajuista hengitystään niin, että meinasi pyöryttää.

Haisi lisäksi vielä hielle.

3-4 luokkien opettaja ei tehnyt mitään kummallista. hän vain arvosteli oppilaita heidän sosiaalisen taustansa mukaan. Se kun oli kaikilla pienellä paikkakunnalla tiedossa.



5-6- luokkien opettaja, koulun johtajaopettaja oli juoppo. Hän ryyppäsi omassa huoneessaan ja jätti luokan omilleen oli sitten kyse opiskelusta tai kokeitten tekemisestä. Käytännössä loko luokka oli oppinut lunttaamaan yläasteelle mennessään.

Piti nöyryytykseen perustuvia tenttauksia. Jos et osaa, joudut seisomaan, jos et osaa uudestaan, seisot yhdellä jalalla jne.



Mietin vaan, että oliko tuo normaalia toimintaa 70-luvun lopulla? Ja onko ylipäänsä normaalia, että alakoulun ope välillä "kilahtaa" lapsiin ja rupeaa heittelemään päälle vihanneksia?

t. isossa koulussa käynyt

Piti nöyryytykseen perustuvia tenttauksia. Jos et osaa, joudut seisomaan, jos et osaa uudestaan, seisot yhdellä jalalla jne.

Mietin vaan, että oliko tuo normaalia toimintaa 70-luvun lopulla? Ja onko ylipäänsä normaalia, että alakoulun ope välillä "kilahtaa" lapsiin ja rupeaa heittelemään päälle vihanneksia?

Opettaja huomautti muutaman kerran, että pitäisi tuoda kotoa pinni ja laittaa hiukset kiinni. Eräänä päivänä komensi sitten tytön luokan eteen jakkaralle ja otti sakset käteensä ja aikoi leikata otsahiukset lyhyeksi. onneksi tytöllä oli se pinni taskussa ja sai laitettua hiuksiinsa ja hiukset säilyi..

Tämä tapahtui 3-luokalla.

Ei mitään hulluuksia tehnyt. Vapaampaa meillä oli. Paljon näytelmiä, retkiä yms

Opimme kyllä matikan ja äikän perusteet tosi hyvin samoin kuin muutkin aineet. (ensin kuunneltiin kun opetettiin vanhemmille, sitten opeteltiin itte ja kerrattiin vielä nuorempien mukana ) Luokat oli meillä 1-2 ja 3-6(enkun ope kävi 2x vko ja opetti luokka kerralla)

Pallopeleissä ei oikein hyvin koulujen välisissä kisoissa pärjätty(paitsi 3 perättäistä pesäpallomestaruutta)

ainakin meidän kyläkoulu!! Ensimmäiset 2 luokkaa vielä meni, silloin oli aivan ihana ope. 3-4-luokilla alkoi uskonnon paasaus (kiihkouskovainen pariskunta veti koulua) ja jossain vaiheessa tuo opettaja kai sekosikin. Itse olin silloin jo poissa. Oli heittäytynyt ihan väkivaltaiseksi.



5-6-luokalla oli edellisen puoliso, joka puhui tunneilla kaikkea muuta kuin oppiaineita. Jutut olivat aivan pimeitä. Hän myös huomautteli tyttöjen pukeutumisesta ja ylipäätään nautti toisten alistamisesta. Näin jälkeenpäin olen tulkinnut hänen toimintansa välillä seksuaaliseksi häirinnäksi, vaikken sitä silloin 12-13-vuotiaana tajunnutkaan.



Nykyään on kuulemma aivan ihanat opettajat koululla - nuorta ja hyvin koulutettua väkeä. Me asumme itsekin maalla ja haluan ehdottomasti lapseni kyläkouluun, huolimatta tuosta hullujenhuoneesta, jossa itse kävin :-)

Noita kyläkouluja aina ihannoidaan, mutta mun mielestä oli ihan kamalaa kun mun luokalla ei ollut kuin yksi toinen tyttö, joka oli hirveän hiljainen ja ujo. Asuikin vielä ihan toisella suunnalla. Mulla ei ollut koulussa oikein leikkikavereita, pääsääntöisesti leikin sitten poikien kanssa, joita oli 1 mun luokalla ja 1 nuorempi. Äiti sitten kuskasi tuttavien lapsille leikkimään iltaisin, eivät siis olleet samassa koulussa, jotta sai leikkiä samanikäisten tyttöjen kanssa. Olisin tykännyt isommasta koulusta.



Sori OT varsinaiseen aiheeseen, opet olivat ihan tavallisia mulla.

ainakin meidän kyläkoulu!! Ensimmäiset 2 luokkaa vielä meni, silloin oli aivan ihana ope. 3-4-luokilla alkoi uskonnon paasaus (kiihkouskovainen pariskunta veti koulua) ja jossain vaiheessa tuo opettaja kai sekosikin. Itse olin silloin jo poissa. Oli heittäytynyt ihan väkivaltaiseksi.

Nimittäin kuulostaa tutulta :(.

Opettaja aina joko kutoi tunnilla villapaitoja perheelleen -tai nukkui. Eli nukkui siis siinä opettajanpöydän takana tuolillaan..

Syyllisti lapsia. Sanoi esimerkiksi usein, että hän kyllä haistaa vihoista, jos jonkun kotona poltetaan tupakkia (oli maailman pahin synti), ja hän kyllä kuulee jotain kautta, jos hänestä puhutta pahaa "kylällä.



Jos joku hiukankin metelöi välituntijonossa, niin rangaistuksena kaikki oppilaat juoksivat koulun ympäri. Jos tunnilla vilkuili sivulleen, siitä huomautettiin. Jos hymyili, niin kysyttiin ivallisesti, miksä nyt noin naurattaa.. jne.



Oli myös sovinisitinen (tai jotain sinne päin) Tytöt joutuivta luistelemaan pienen lammen sivustalla, huonolla jäällä. Pojat taasen saivat pelata siinä keskellä paremmalla jäällä jääkiekkoa. Tytöt joutuivat keväisin pesemään koulussa yleiskäytössä olleet hikiset tennarit, pojat eivät.



kaamea äijä, joka vieläkin aiheuttaa puistatuksia..

Itsekin kyläkoulusta kotoisin, yläaste isommassa koulussa.

Mutta en tämän luettuani enää haaveilekaan kyläkoulusta omille lapsilleni.

Kiitos vapauttavasta tiedosta! :)

Kyllä isommassa koulussa on sittenkin hyvät puolensa, tosin aina ei voi tietää,

mitä kohdalle sattuu, oma kyläkoulun luokka oli tosi ihana, tarpeeksi iso ikäryhmä ja asuttiin ihan naapureissa keskenämme, ja edelleen pidetään yhteyttä aikuisina. Toisinkin olisi voinut helposti näköjään olla.

Ei se välttämättä koulusta ole kiinni, millaista on. Opettajat ovat ne, jotka tunnelman ja ilmapiirin luo, ja ehkä vielä eniten johtava opettaja. Isommalla koululla saattaa sattua yhtä "onnettomia" tapauksia. Pienellä kyläkoululla voi olla paljon muita hyviä puolia, joita ei isossa ole.



Nimimerkillä "aivan ihanat muistot ala-asteelta, pieneltä kyläkoululta"

Oma kyläkouluni (joka siis oli aivan hirveä) sijoittuu 80-luvulle. silloin siellä oli tyrannirehtorin lisäksi hänen talutusnarussaan kolme muuta opea. Nykyään oma lapseni käy samaa koulua, opettajat nuoria ja reippaita. Meininki tyysti eri kuin 25 vuotta sitten. Tosin tuskin nykyaikana enää sellaista henkistä väkivaltaa voisi kouluissa harrastaakaan. Johan siitä joku nostaisi äläkän.

mutta kurinpitoon kuului esimerkiksi hermostunut huutaminen ja nurkassa seisottaminen. Opettajan puolisoa, joka opetti 3-4-luokkalaisia pelkäsivät kaikki. Pesemätön, alkoholisoitunut, äkkipikainen risuparta.

Oli kyllä se kyläyhteisö ja ne ennakkoluulot, asenteet, sukujen kaunat jne., jotka sitten näkyivät tietysti koulussakin, lapsia ei taidettu kotona säästää vanhempien asenteilta. Tämä 80-luvun puolivälissä. 3-4 luokalla oli muualta muuttanut vanha kansakoulunope, joka osasi pysytellä näiden ristiriitojen ulkopuolella ja siinä luokassa oli kyllä hyvä käydä koulua. 1-2 vaihtelevasti nuoria opettajia, jotka aivan vedätettävissä milloin minnekin, kuten myös 5-6 luokkien miesrehtori. Mutta kun omat lapseni olivat pienessä lähiökoulussa, niin ongelmansa sielläkin. Pienen koulun ongelma on kai aina pieni työyhteisö, joka niin herkästi klikkiytyy. Mutta voi toki pieni koulu olla se idyllinen kasvuympäristökin, jos on reippaat ja asiansa osaavat opettajat.

tunnin tuhatta metriä, vei uimaan lokakuussa jne...Vanhempien ei tullut mieleenkään puuttua tuohon.