Minä haluaisin takaisin 1950-luvun yhteiskunnan, jossa

Nykyään ei enää perusduunari tienaa niin paljon, että voisi elättää 7-henkisen perheen (ilman tukia, omakotitalo, auto, kissa, koira).

Tää oli niin maatalousvaltainen vielä tuolloin, ei silloin mitään varsinaisia kotiäitejä ollut. Maatalon hommia paiskittiin, lapset kulki siinä sivussa, juoksivat pitkin kylän raitteja kuka missäkin.

...ja jossa akat sai turpaansa ja lapset remmiä, eikä ketään kiinnostanut...

Työikäisiä miehiä oli menetetty, naisten panosta tarvittiin paljon, oli sotatraumoja ja sodan jälkeistä jälleenrakentamista. Pulaa oli kaikesta.

Lapsia oli paljon mutta perään katsojia vähän.

itsekin haluaisin elää tuolla 50-luvulla. Silloin takniikan akateemisilla oli noin 5-10 kertainen palkka suhteesssa kaupankassoihin, kuin nykyään. Lisäksi tehtaiden ylimmällä johdolla oli firman auto kuljettajineen käytössä.



Ntykyään pitää kulkea bussilla ja pistää vaimokin töihin, jotta elintaso olisi jotenkin siedettävä.



Akateemisia jos keitä on kusetettu ja potkittu päähän viime vuosikymmeninä. Tulonsiirrot ja ilmainen koulutus takaavat kaikille tasan yhtä kurjat oltavat. Työnteolla ja älykyydellä on entistä vaikeampi vaurastua.

Sitä aikaa jolloin avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia kiusattiin ja paheksuttiin sen takia, jossa yh-äitejä paheksuttiin suuresti, jossa homot ja lesbot piti elää kaapissa, jossa ihmiset tekivät nopeita johtopäätöksiä ihmisestä hänen ulkonäön perusteella, missä ulkomaalaisia paheksuttiin ja osoitettiin sormella, jossa suvaitsevaisuus tarkoitti sitä että suvaitsi sitä että naapurin Maija menikin naimisiin viereisen kylän Pekan kanssa eikä oman kylän Matin kanssa.



Oikeesti, en kyllä haluais palata siihen aikaan.

Ja kyllähän silloin elätti yhdellä palkalla suurperheen, kun vaatimustaso oli jotain ihan muuta kun nykyään. Tänä päivänä sellaista elämää katsottaisiin että on köyhyysrajan alapuolella, silloin se oli näin ja sitä siedettiin, koska ei ollut vaihtoehtojakaan oikeen (ei ehkäisyä).

naisten juominen on lisääntynyt, mikä tietysti lisää lasten pahoinvointia. Nyt on sentään kuitenkin paremmat sosiaalipalvelut. 50-luvulla ongelmat varmaan vielä enemmän pysyivät neljän seinän sisällä. Pysyyhän ne toki usein tänä päivänäkin:(

Tämän on pakko olla provo!! Kukaan täysijärkinen ihminen ei voi haluta takaisin siihen.

Ei se kotiäidin elämä 50-luvulla ollut missään maassa herkkua. Amerikassakin naiset, jotka olivat pitäneet maata pystyssä ja esim. käyneet tehtaalla töissä, joutuivat pakosta palaamaan takaisin kotiin ja hellan ääreen. Juurikaan mitään apuavälineitä ei ollut. Pyykit pestiin käsin jne. Miestä oli pakko totella, ja naisena et ollut edes olemassa, jos sinulla ei ollut aviomiestä.



Mä kannatan todellakin nykypäivän mahdollisuutta valita. Kaikilla sukupuoleen katsomatta on oikeus valita, miten he elättävät itsensä ja tekevätkö he lapsia.

Asiaa vaan peiteltiin 50-luvlulla enemmän. Koska se ei ollut soveliasta, mutta kyllä silloinkin oli paljon kaappijuoppoja äitejä/naisia.



Ja apua ei kehdattu hakea, koska se oli silloin enemmän häpeä. Tänä päivänä onneksi jo kehdataan hakea apua juomisongelmaan, ja näin ollen minusta ainakin on asiat nykypäviänä paremmin.

Todennäköisimmin olisit juuri ja juuri toimeentuleva maajussi tai tehdastyöläinen. Todella harva pystyi kouluttautumaan akateemiseksi.

Nyt jotkut dippainssit ovat yhtä suurta massaa, aloituspaikkoja paikoin jopa enemmän kuin halukkaita opiskelijoita.

itsekin haluaisin elää tuolla 50-luvulla. Silloin takniikan akateemisilla oli noin 5-10 kertainen palkka suhteesssa kaupankassoihin, kuin nykyään. Lisäksi tehtaiden ylimmällä johdolla oli firman auto kuljettajineen käytössä.

Ntykyään pitää kulkea bussilla ja pistää vaimokin töihin, jotta elintaso olisi jotenkin siedettävä.

Akateemisia jos keitä on kusetettu ja potkittu päähän viime vuosikymmeninä. Tulonsiirrot ja ilmainen koulutus takaavat kaikille tasan yhtä kurjat oltavat. Työnteolla ja älykyydellä on entistä vaikeampi vaurastua.

että ennen oli kaikki paremmin, tuntuu elävän turhan sitkeästi ihmisten mielissä. Tästä saa ahkerasti väitellä oman 68-vuotiaan äidin kanssa, mutta en usko kenenkään sitä nuoremman tosissaan tuolla tavalla ajattelevan. Vaikka kestovaippailenkin ahkerasti, niin en todellakaan lähtisi aamulla hakemaan tuosta merestä vettä ja keittämään sitä liedellä kaiken päivää saadakseni vaipat puhtaiksi.

Silloin duunareillakin oli varaa ostaa oma asunto ilman isoa velkaa. Jopa rivitalo asuntoon pääkaupunkiseudulla oli varaa meidän perheellä, vaikka vanhemmat oli tavallisia duunareita. Kaupat oli lähellä, kun oli vielä niitä pieniä lähikaupoja. Oli turvallisempaa. Ei ollut pakolaisia (muslimeja). Luontoa oli enemmän ihan asutuskeskusten vieressäkin. Ihmiset olivat sosiaalisempia ja hyväntahtoisempia. Lapsetkin oli ihan erillaisia. En muista yhtään lasta joka olisi ollut väkivaltainen ja nykyään suurinosa lapsista tuntuu olevan väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Ei ollut väkivaltaisia piirettyjä ja jne.

Ei ollut mitää sosiaalihuoltoa, joka oisi esim. vienyt lapset turvaan. Hyvässä tapauksessa lapset saattoi päästä jonkun sukulaisen luo tai kasvattilapseksi.

Vanhempansa menettäneen, vammaisen tai mielenterveysongelmaisen lapsen kohtalo oli todella karu.

50-luvulla perheenäitejä. Toinen töissä sairaanhoitajana (mies vielä reissutöissä) ja toinen maatalonemäntä. Joten kiireistä oli varmasti molemmilla. Ei siinä hirveän romanttista kotiäitiyttä todellakaan harrastettu kun piti töissä käydä, lehmät lypsää jne. Aika vapaasti ja omia aikojaan ovat lapset menneet ympäri naapurustoa ja metsiä, mitä olen vanhempiani kuunnellut.



Alkoholin käyttö on varmasti ollut vähäisempää tai todennäköisesti ei ollenkaan, mutta enpä minäkään koe mitään tarvetta jatkuvaan alkoholinkäyttöön vaikka elänkin nyt puoli vuosisataa myöhemmin.

joissa yhteiskunta ja elinolot ovat hyvin lähellä sitä mitä Suomi oli 50-luvulla.

Sinne vaan kokeilemaan, tuntuuko se elinympäristö itselle sopivammalta kuin nykyinen.

Ei se elämä silloinkaan mitään sen auvoisempaa ollut. Koulukiusaamista silloinkin oli, eikä silloin kukaan puuttunut asiaan, sanottiin vaan että "älä välitä".



Ai eikö ollut väkivaltaisia piirettyjä, mitä sitten Tom & Jerry oli.

niin ikinä en vaihtaisi! Olivat juuri saaneet siirtolaistilansa ja se oli pelkkä ryteikkö keskellä ei mitään, tekemättömiä töitä edessä mm talon rakentaminen ja peltojen raivaus. Romantiikka kaukana.

Keskiluokka kaupungeissa oli tuollainen.

Aina kuvitellaan, että ennen oli asiat paremmin. Tosiasiassa esim. kotiäitiys oli mahdollista vain hyvin harvoille, suurin osa oli töissä. Mitä asuntoihin tulee, niin minun äitini perhe (alempaa keskiluokkaa) asui 50-luvulla 70 neliön 4 h+keittiö asunnossa. Muutenhan se olisi varmaan ollut hyvä, mutta kun siellä asui vanhemmat, 4 lasta, kotiapulainen, täti ja isoisä, yhteensä siis 8 hlö eikä se ollut mitenkään epätavallista. Äiti kertoi, että hänenkin luokallaan yhden tytön perhe (10 hlö) asui 30 neliön mökissä. 50-luvulla Helsingissä oli vielä ahtaampaa, asukkaita oli jopa 400 per HEHTAARI,m eli enemmän kuin New Yorkin tiheimmin asutuilla alueilla! Tavallista oli, että lapsiperhe (2 aik.+2 lasta) asui parinkymmenen neliön yksiössä. Sitäkö tosiaan haluat?



Terveydenhuolto oli ihan eri luokkaa kuin nykyisin, otetaan esimerkiksi vaikka synnytys, 50-luvulla oli ihan tavallista että synnytyssairaaloissa tuoreet äidit olivat jopa 15 hengen saleissa - ilman vauvoja.



Kodeissa ei juurikaan ollut töitä helpottavia laitteita, esim. pesukoneita tai jääkaappia. Kotitöihin - jotka olivat naisen hommaa - meni siis huomattavan paljon aikaa, samoin esim. vaatteiden tekoon ja kunnostukseen.

Näissä ketjuissa aina paljastuu se, että aloittajalla ei ole mitään käsitystä historiasta eikä todellisuudesta.



Sodan jälkeenhän sitä vasta töitä tehtiin (ja vielä pienellä palkalla), kun piti sotakorvaukset maksaa ja maata jälleenrakentaa.



Kysypä ap vanhemmiltasi mitä he tekivät lapsina. Veikkaanpa, että vastaus on, että tekivät töitä, menivät koulumatkat yksin hiihtämällä, moni saattoi asua kodin ulkopuolella kouluaikana, koska matkat olivat pitkät.



Mun kummatkin mummot olivat maatalon emäntiä. Toinen mummoni ruokki lasten lisäksi joka päivä 15-20 ihmistä, koska taloissa oli väkeä töissä ja sukulaisia asui nurkissa. Ja ruoanlaitto alkoi siitä, että eläin teurastettiin ja perunat haettiin maasta.