Minä haluaisin takaisin 1950-luvun yhteiskunnan, jossa

Aina väitetään, että apua muka saa, mutta tosiasiassa pitää soittaa ajanvaraukseen arkisin klo 11-12 ja sitten saa jonkun ajan 4 kk päähän.

Vanhempansa menettäneen, vammaisen tai mielenterveysongelmaisen lapsen kohtalo oli todella karu.

minä olen syntynyt 1960, perheeni vanhimmat lapset syntyivät 1950-luvulla, yksi pikkusisko vielä 1966.



Meidän äitimme oli kotona vuodesta 1955 vuoteen 1977. Meillä oli lisäksi myös kotiapulainen, pyykit pesetettiin pesulassa. Kun äiti oli kahdessa leikkauksessa 70-luvulla, meillä kävi monta viikkoa kunnan kotiavustaja siivoamassa ja laittamassa ruokaa, vaikka tuolloin nuorinkin lapsi oli jo koulussa!



Työpäivät olivat isällä paljon lyhyemmät kuin minun miehelläni nyt ja työtahti aivan toinen kuin nyt, paljon leppoisampi.

Meillä se ei ainakaan näkynyt, kun vasta sitten kun tuli kolmonen ja sen antenni. Kolmosen myötä alkoi tulla näitä väkivalta piirrettyjä.

elämänmeno olisi verkkaisempaa, päivät kuluisi kotitarvelehmien, lampaiden, kanojen ym. ruokkimisessa ja hoitamisessa ,isäntä kävisi hevosella metsätöissä, ei tarvisisi hermoilla muotivaatteilla kaikilla olisi ruutumekot, pussihousut, nahkasaappaat ja kotikutoiset villasukat ym. Ei joutaisi vatvomaan tyhjänpäiväisiä muoti,laatuaika,harrastus ym. asioita kun kädet olisivat täynnä töitä . Illalla kehossa olis terve väsymys ja uni tulisi pian.

Ruoka olisi jalostamatonta perusruokaa. Toisaalta jos synnyttäisi esim. keskosen niis häntä ei välttämättä tehohoidettaiskaan missään huippu keskoskaapissa vaan saisi lapsen kuoltua sanoa että: "jumala antoi, jumala otti" jne.

elettiin pulavuosia, eivätkä miehet (eivätkä naiset) olleet vielä toipuneet sotakokemuksistaan. Ei takaisin sitä, kiitos.



Onkohan ap katsellut tosiaan amerikkalaisia ohjelmia?

elämänmeno olisi verkkaisempaa, päivät kuluisi kotitarvelehmien, lampaiden, kanojen ym. ruokkimisessa ja hoitamisessa ,isäntä kävisi hevosella metsätöissä, ei tarvisisi hermoilla muotivaatteilla kaikilla olisi ruutumekot, pussihousut, nahkasaappaat ja kotikutoiset villasukat ym. Ei joutaisi vatvomaan tyhjänpäiväisiä muoti,laatuaika,harrastus ym. asioita kun kädet olisivat täynnä töitä . Illalla kehossa olis terve väsymys ja uni tulisi pian.

Ruoka olisi jalostamatonta perusruokaa. Toisaalta jos synnyttäisi esim. keskosen niis häntä ei välttämättä tehohoidettaiskaan missään huippu keskoskaapissa vaan saisi lapsen kuoltua sanoa että: "jumala antoi, jumala otti" jne.

Kyllä sillonikin mietittiin muotia, eikä varmanakaan ollut vaatehankinnat noin yksinkertaisia.

Eikä se elämäntahti mitenkään verkkaista olis, jos joutuis tekemään kaikki työt vaikeamman kautta, ihan kotityöt yms.

Jaksaiskohan sitä että saunapäivä olis kerran viikossa, ja loppu viikko saa kulkea hikisenä ja letti rasvasena?

Jos et jaksa leipoa pullaa lauantaisin, olet huono nainen, jos et osaa laittaa ruokaa olet huono nainen, jos et osaa ommella olet kelvoton nainen, ja jos osaat korjata koneita olet tosi outo hyypiö etkä kelpaa kellekään vaimoksi.

En mä tiiä, jaksaiskohan tuota enää???

Olisihan se niin ihanaa asua appivanhempien kanssa ja kenties joku vielä vanhempaa vuosikertaa oleva sukulainen asuisi kanssa saman katon alla.

Kun en suostuisi mitään tekemään vain siksi että olen nainen :D. Soittaisin vaan suutani ukoille että tee itse, jos valittaisivat...

näki konkreettisesti nälkää ja kylmää. Köyhien lapsilla saattoi olla kehitysviivästymiä johtuen huonosta ravitsemuksesta.



Oppikouluun pääsi vain tietty osa kansasta: esim. pientilalliset (yleinen elämäntapa) kielsivät usein fiksuiltakin lapsiltaan koulutuksen koska sitä pidettiin tarpeettomana luuhailuna koululla kun olisi käytettävissä kotitilan töissä. Erityisen tarpeettomana pidettiin tyttöjen menemistä oppikouluun saati yliopistoon.



Ehkäisy oli heikoissa kantimissa. nuoret tytöt olivat aivan sekaisin oman sekusaalisuutensa heräämsien kanssa. Usein pamahdettiin ekan satunnaisen seksikumppanin kanssa nuorena naimisiin, ettei tulisi au-lasta.



Iso osa aikuismiesväestöstä kärsi vaikeista mielenterveysongelmista johtuen sotatraumoista. Hoitoa ei ollut saatavilla. Perheet kärsivät hiljaa.



Hammashoito oli retuperällä. Kun hampaat petti, ne vedettiin pois. Oli tavallista että 2-kymppisillä oli tekarit.



*Joopa, takaisin vaan siihen kulta-aikaan!*

Oppikouluun pääsi vain tietty osa kansasta: esim. pientilalliset (yleinen elämäntapa) kielsivät usein fiksuiltakin lapsiltaan koulutuksen koska sitä pidettiin tarpeettomana luuhailuna koululla kun olisi käytettävissä kotitilan töissä. Erityisen tarpeettomana pidettiin tyttöjen menemistä oppikouluun saati yliopistoon.

Isän palkalla pärjättiin, verotuksessa otettiin huomioon että vain toinen oli töissä, ja äiti oli aina kotona, ja paljon käytiin vierailemassa toisissa perheissä. En ollut nähnyt yhtään humalaista ennen 9 ikävuotta, ja silloinkin talonmies soitti poliisit, ja mies rukka vietiin pois, julkisilla paikoilla ei saanut esiintyä päihtyneenä. Kaikissa taloissa oli talonmies joka piti järjestyksen lapsille, ja pihat oli aina tiptop kunnossa. Leluja ei ollut paljon, mutta ne oli sitäkin rakkaampia, ja hyvin tehtyjä. Kaupoissa sai hyvää palvelua, ja usko tulevaisuuteen oli luja. Ihmiset ei todellakaa juoneet alkoholia kuten nykyään, piti olla viinakortti, ja siinä oli säännösteltynä paljonko juomia sai ostaa. Vanhempieni tuttavapiirissä ei ollut yhtään ihmistä jolla olisi ollut ongelmia alkoholin kanssa, ja tupakoiviakin muistan vain yhden. Meillä ei lapsia kuritettu ruumiillisesti, syyllistettiin kyllä sanallisesti. Ole vm54, ja Töölössä koko ikäni asunut.

50-luvulla oli hyvin asiat, ainakin jos sattui syntymään akateemiseen perheeseen.

me kun täällä muistellaan aikoja joita ei olla koskaan nähtykään :)

Minun isäni oli agrologi (opistotason koulutus), äidilläni oli kansakoulukin jäänyt kesken.



Kotiäitinä sai olla, kotiapulainenkin löytyi, elämä oli turvallista ja helppoa.

"50-luvulla oli hyvin asiat, ainakin jos sattui syntymään akateemiseen perheeseen."



..silloin akateemisia oli vain muutama prosentti väestöstä. Eiköhän nykyäänkin muutamalla kaikkein etuoikeutuimmalla prosentilla ole aika lokoisat oltavat ja ylimääräistä aikaa järjestettävissä kodin lähellä asuvilla kotiapulaisilla yms.



t. pienituloinen akateeminen silppupätkätyöläinen

hänen äiti raiskattiin 14 vuotiaana



Niinpä 'mummo' teeskenteli olevansa raskaana ja tytär laitettiin piiloon. Kun vauva syntyi niin se oli 'mummon' lapsi ja äidin sisar.



Hän sai vasta aikuisena tietää et sisko olikin äiti

nykyään hän ei olisi sitten syntynytkään kuulemaan yhtikäs mitään tai sitten olisi kasvanut adoptio/sijaisperheessä hyvällä tsägällä.

Aika viisaasti tehty.

Ehkä nykyäänkin se olisi ihan hyvä ratkaisu. En voi kuvitella 14vtä äitinä.